Ei kukkia vainajille
WSOY 1962 - Sapo 62
Avdøde ønsket ikke blomster 1960
"Martin Bakke, oslolaisen Briskebyn koulun lehtori, löytää Norjan rikkaimpiin laivanvarustajiin lukeutuvan Sven Holm-Svensenin golfradalta hiekkaan hautautuneena. Edellisenä iltana Sven oli paitsi pyytänyt häntä pitämään huolta Erik-veljensä Karen-vaimosta, johon Martin oli aina ollut rakastunut, myös maininnut omalaatuisesta testamentistaan. Golfradalle pudonnut raitiovaunulippu johdattaa Martinin salaperäisen Nuuskijan luo, jolla on hallussaan vainajaan liittyviä nauhoitettuja keskusteluja. Mutta miksi sekä Svenin morsian Lisa, Erik, Karen että omahyväinen monitaituri Preben Ringstad valehtelevat kertomustensa yksityiskohdissa murhaa tutkivalle komisario Carl-Jörgen Hallille? Norjalaisen Gerd Nyquistin ensimmäinen rikosromaani Ei kukkia vainajalle julkaistiin alunperin vuonna 1960 ja suomennettiin 1962. Teoksen pala palalta paljastuvat psykologiset juonenkäänteet tuovat mieleen Hitchcockin jännitysfilmien kekseliäimmät seurapiiriviritelmät."
Norjalainen opettaja selvittelee rikkaiden ystäviensä murhatapausta. Kirja on tyyliltään virkistävän kotoinen ja ihan erilainen Scotland Yard - juttuihin ja amerikkalaisiin yksityiskyttiin verrattuna. Oli ihan ilo lukea. Päähenkilö oli uskottava ja muistakin henkilöistä sai riittävän selvän kuvan. Loppuratkaisu jätettiin kivasti viimeisille sivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti