10.8.2018

295. Sayers, Dorothy: Yksi kuudesta

Dorothy Sayers
Yksi kuudesta 

WSOY 1985 - Sapo 295
Five red herrings 1931

“Campbell oli sopuisan skottilaisen taiteilijayhteisön kauhukakara, ikuinen riitapukari, joka vokotteli toisten vaimoja. Kun hänet sitten löydettiin hukkuneena joesta rotkon pohjalla, monet arvelivat, että hänen elämänsä paras teko oli siitä lähtö, ja ainkain kuusi paikkakuntalaista taiteilijaa janosi tunnetusti hänen vertaan. Oliko Campbellin kuolema tapaturma vai murha? Jos se oli murha, kuka oli murhaaja? Oliko hän yksi kuudesta?
Uskomattoman jännittävä Peter Wimsey –tarina, yksi niistä jotka korottivat Dorothy L. Sayersin englantilaisen dekkarikirjallisuuden kuolemattomaan aateliin.

Peter Wimsey tutkii poliisin kanssa tapahtumia. Kirjassa käydään pikkutarkasti läpi kuuden epäillyn tekemiset ja esitellään junien aikatauluja jne. Tapahtumapaikan karttakin löytyy etusivuilta. Tämä on sitä lajia jännityskirjallisuutta, jossa lukijalle annetaan pieniä vinkkejä jotta hän voisi oman päättelykykynsä avulla ratkaista jutun. Luultavasti tämä on asiaan vihkiytyneille nautinnollista luettavaa. Sellaiselle kärsivälliselle tyypille joka vertailee aikatauluja, punnitsee eri mahdollisuuksia, miettii tapahtumien järjestystä ja niin edelleen. Minä en ole sellainen tyyppi, enkä jaksanut lukea sataa viittäkymmentä sivua pitemmälle. Loppuratkaisun kuitenkin luin.


Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1986: "Taiteilijasiirtolaksi muodostuneessa englantilaiskylässä murhataan taiteilija, joka on ollut koko kylän epäsuosiossa. Paikalle sattunut lordi Peter Wimsey - Sayersin tuotannon yläluokkainen rikosten selvittäjä - ryhtyy paikallisen poliisin rinnalla seulomaan esiin syyllistä. Moninaisten aikataulujen ja haastattelujen tuloksena joukosta erottuu kuusi epäiltyä, mutta paljon työtä ja päättelytaitoa tarvitaan, ennen kuin lordikaan kykenee esittelemään syyllisen. Sayers ja Agatha Christie kilpailivat aikoinaan Englannin dekkarikuningattaren asemasta, vaikka viimemainittu meillä on aina ollut suositumpi. Tämä Sayersin toinen dekkari (1926) miellyttänee erityisesti niitä, joista on mukavaa yrittää itse päästä ratkaisuun kirjailijan antamien viitteiden varassa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti