Solomon Grundyn loppu
WSOY 1987 - Sapo 309
The End of Solomon Grundy 1964
”Notko oli pieni asumalähiö Lontoon liepeillä, hyvin toimeentulevien, sovinnaisten ihmisten ikioma pikku juppila. Solomon Grundy oli kiusallinen poikkeus. Kaikki tiesivät, että hän oli lahjakas mainosmies ja naimisissa viehättävän naisen kanssa. Mutta muutoin hän oli arvoitus, outo veikko, joka käveli rystysillään sanattomasti sovittujen käyttäytymissääntöjen ylitse. Kun Solomon Grundy joutui syytettyjen penkille kauniin prostituoidun murhasta, hänellä ei ollut montaakaan puolestapuhujaa. Mutta oliko hän syyllinen, ja miksi? Äärimmäisen nerokkaasti rakennettu psykologinen rikosromaani, kaiken jännityksen huippu. Huippusaavutuksia myös Julian Symonsin, rikoskirjallisuuden kirjailijan ja kriitikon tuotannossa.”
Hieman verkkaisesti alkava kirja – meinasin jo jättää kesken. Loppupuoli on kuitenkin parempi. Ei mikään takakannen lupaama huippukirja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1987: "Julian Symonsin alkuteoksena jo 1964 ilmestynyt Solomon Grundyn loppu kuuluu hänen dekkarituotannossaan siihen osaan, jossa olennaista on kiinnostavan ihmiskuvauksen varaan rakentuva jännitys. Englantilaisittain lastenloruun kiedottu romaani alkaa terävänä yhteisökuvauksena. Ympäristönä on Lontoon lähiö, jonka sosiaalisista suhteista Symons vähitellen etenee kaikki kliseemäiset odotukset pettävään suuntaan. Symons hahmottaa skeptikonsilmällään raadollista maailmaa ja tutkii vastuun ja syyllisyyden vivahteita tavalla, joka saattaa hätkähdyttää "perinteisen salapoliisiromaanin" (näin kirja on takakannessa luokiteltu) lukijaa nimenomaan kokonaisnäkemyksen vuoksi, ei niinkään yksityiskohtien voimalla. Siitä, riittääkö Symonsin kehittelemä aineisto moisen näkemyksen kannattelijaksi, voidaan olla monta mieltä; omasta puolestani ehdotan, että alan harrastaja perehtyy itse tämän pulman ratkaisemiseen ja lukee tämän varsin omalaatuisen dekkarin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti