Murha yksinoikeudella
WSOY 1987 - Sapo 306
The Scoop (1931) ja Behind The Screen (1939)
"Kaksi erikoista salapoliisikertomusta. Nyt ensi kertaa kirjana kaksi jännitysjuttua, jotka kahdeksan englantilaista rikoskirjailijaa teki radiolle 30-luvulla."
"Dorothy Sayersin jälkisanat: 'Murha yksinoikeudella' -jutun juonen luonnostelivat kaikki kirjailijat yhdessä ennen ensimmäisen luvun radiointia. Tämän jälkeen jokainen kirjailija teki summittaisen luonnoksen siitä, mitä hänen osuutensa sisältäisi, ja kaikista yksityiskohdista, joita tuli esiin lukua kirjoittaessa, neuvoteltiin minun ja muiden kirjoittajien kanssa. Varsinaisen kirjoittamisen osalta jokaiselle kirjailijalle jätettiin vapaus kehittää oma tyylinsä ja menetelmänsä. Yleisesti ottaen se, joka tuo mukaan uuden henkilön, on vastuussa tuon henkilön ulkonäöstä, puhetavasta jne, ja toisten tulee sitten noudattaa samoja suuntaviivoja.
Kuunnelmasarjassa 'Ruumis varjostimen takana' käytettiin hieman erilaista työtapaa. Siinä kolme ensimmäistä kirjailijaa kuljetti tarinaa omien mieltymystensä mukaan, ja loput kolme löivät viisaat päänsä yhteen ratkaistakseen toisten esittämät johtolangat."
Ensimmäisen tarinan 'Murha yksinoikeudella' kirjoittivat BBC:lle Detection Clubin jäsenet Dorothy Sayers, Agatha Christie, Clemence Dane, E.C.Bentley, Anthony Berkeley ja Freeman Wills Crofts. Tarina on keskinkertainen murhajännäri, jossa lehtimiehet selvittelevät murhaa poliisin kanssa kilpaa. Tarinassa on hieman hajanaisuutta, koska juonta kuljettaa monta kirjoittajaa. Freeman Wills Crofts kunnostautuu kertomalla poliisin työskentelystä. Hän myös murtaa murhaajan alibin. Juuri alibin murtaminen on keskeisellä sijalla hänen omissa kirjoissaankin.
Toisen tarinan 'Ruumis varjostimen takana' kirjoittivat BBC:lle Detection Clubin jäsenet Hugh Walpole, Agatha Christie, Dorothy Sayers, Anthony Berkeley, E.C.Bentley ja Ronald Knox. Perheen vuokralainen löydetään olohuoneen sermin takaa ja poliisi tutkii kuka perheenjäsenistä iski häntä. Tarina loppuu hieman kesken ja loppuratkaisua jäävät pohtimaan utelias naapuri ja perheen tyttären sulhanen. Samantapainen yhteisyritys on Sapo 338 (Kaksi kertaa kuolema).
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1987: "Kun nyt lopultakin pohja ilmeisesti paistaa sekä Agatha Christien että Dorothy Sayersin jäämistöissä, on äkkiä muistettu, että dekkariklubi, johon e.m. daamitkin kuuluivat, laati 1930-luvun alkupuolella yhteistoimin radiolle muutaman rikosjutun. Kaksi näistä jutuista on nyt 1980-luvulla pantu yksiin kansiin ja lähinnä myös Christien ja Sayersin nimiin - ja luultavasti he suunnittelun ja rakenteen pääarkkitehtejä niissä olivatkin. Klubilaisille yhteistyö on saattanut olla hupaisa kokeilu, ja se osoittaa, kuinka tekninen laji perinteinen dekkari itse asiassa on ja kuinka loogisesti ammattitaitoiset tekijät yhteisen suunnitelman ja tavoitteen välillä juonta juoksuttavat. Itse puolestani luen silti mieluummin kutakin tekijää yksitellen heidän omissa teoksissaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti