Umpikuja
WSOY 1987 - Sapo 310
Cul-de-sac 1984
"Maude Duxbury oli melkoinen oikkupussi, muttei mikään silti ollut todella hullusti Mauden ja Johnin pitkässä avioliitossa. Siksi oli kuin kohtalon ivaa, että vaimon piti kuolla juuri kun John oli varannut heille yhteisen loman viihtyisässä merenrantahotellissa. Sanottiin että Maude liukastui ja taittoi selkänsä. Mutta ketään ei ollut paikalla silloin, kun onnettomuus tapahtui. Sivu sivulta kiristyy jännitys tässä omaperäisessä dekkarissa, jota Georges Simenon on sanonut yhdeksi parhaimmista Wainwrightin laajassa tuotannossa. Entinen käytännön poliisimies on kirjoittanut yli 60 kirjaa, josta Huhtikuun murhat on ilmestynyt Sapo-sarjassa 1968."
Kuolema julistettiin tapaturmaksi, mutta hermoromahduksen partaalla oleva miekkonen väittää nähneensä Johnin työntäneen vaimonsa jyrkänteeltä. Johtolankojen ja konkreettisten lähtökohtien puuttuessa tapausta tutkiva sinnikäs etsivä koettaa tutustua Johnin elinpiiriin. Kautta rantain haastatellen hän saa kuvan tilanteesta. Ilman mitään kouriintuntuvaa todistetta hän lopulta murtaa syytetyn ja totuus tulee ilmi.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1987: "John Wainwright (s. 1921) on tuottelias ja etevä englantilainen poliisiromaanien tekijä, jonka tuotantoa on suomennettu yllättävän vähän: ensin Sapo-sarjassa 1968 Huhtikuun murhat ja sitten Viihdeviikarien Top Crime -sarjassa 1986 Kurja päivä kuolla. Nuo molemmat olivat itsekin pitkään poliisina toimineen kirjailijan kiinnostavia työnäytteitä, jotka eivät kuitenkaan vielä viitanneet Umpikujan (alkuteos 1984) mestaruuteen. Tässä myöhäistuotantonsa helmessä Wainwright yhdistää jonkun Francis Ilesin sisältäpäin nähdyn psykologisen ihmiskuvauksen poliisiromaanin perinteeseen tavalla, jolle en ainakaan minä muista edeltäjää. Tekniikkoja yhdistelemällä hän yltää rikoksen, tutkimisen, syyllisyyden ja vastuun ongelmien erittelijänä harvinaisen vivahteikkaaseen tulokseen, oikean kirjailijan saavutukseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti