Murha Jumalan armosta
WSOY 1985 - Sapo 296
Dein Mord In Gottes Ohr 1979
"Dekkarikirjailija Philipp Gohlis elää tyyntä mukavaa pikkuporvarin elämää reilun vaimon keralla. Parturireissullaan Gohlis näkee sattumoisin lehtikuvassa tutun miehen naaman. Mies on se, jota hän on vihannut elämässään enemmän kuin mitään muuta, natsivääpeli, jolla muutama vuosikymmen aiemmin oli ollut valta tuhota hänen nuori rakkautensa, onnensa ja ilonsa. Gohlis päättää tehdä täydellisen rikoksen.
Murha Jumalan armosta on saksalaisen nykydekkarin kiintoisa edustaja. Jännitysjuonen ohessa se piirtää osuvaa ja humorististakin kuvaa tämän päivän eurooppalaisesta elämäntavasta."
Dekkarikirja kertoo dekkarikirjailijasta joka kirjoittaa dekkaria. Omaperäistä! Eikö kirjailija pysty eläytymään minkään muun ammatin harjoittajaan? Aivan kuin ne monet elokuvat elokuvantekijöistä.
Ei ihan huono tarina vaikka jouduin loikkimaan jaarituksien ylitse. Kirjassa muistellaan sodan aikaisia tapahtumia rinnan nykyhetken kanssa. Molempina aikoina kirjailija on tekemisissä öykkärimäisen äijän kanssa joka oli ennen natsivääpeli ja nyt moraaliton liikemies. Ei snapsia Tamaralle oli parempi.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 12/1985: "Hansjörg Martin (s. 1920) on Saksan liittotasavallan arvostetuimpia ja myös luetuimpia dekkarikirjailijoita. Häneltä on vuonna 1971 suomennettu Sapo-sarjaan romaani Ei snapsia Tamaralle, josta – häpeä tunnustaa – en muista juuri mitään muuta kuin että ei se aivan mahdoton ollut. Jokseenkin varma kuitenkin olen siitä että tulokas, Murha Jumalan armosta (alkuteos 1979), on paljon kunnianhimoisempi yritys ja sitä paitsi varsin pitkälle onnistunutkin. Asetelma sinänsä on vaikkapa Dürrenmattin arvoinen kysymys nykyhetkeen sijoitetusta välienselvittelystä sodanaikaisen natsisoturin kanssa - mutta hiukan osoitteleva hilpeily murtaa terää tuolta sinänsä vahvalta aiheelta. Rakennelma on huolellinen, loppu tarjoaa kunnollisen yllätyksenkin, ja siinä sivussa on hauskaa lukea minä-kertojan mietteitä dekkarin kirjoittamisen tekniikasta, mutta ihan tasapainossa Martin ei aineistoaan saa pysymään. Eloisa tuttavuus kumminkin, sarjansa myönteisiä yllätyksiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti