Reginald Hill
Ken vartijaksi prinssin valitaan
WSOY 1987 - Sapo 305
Who Guards a Prince 1982
“Kansainvälinen läpimurtoteos, joka vei Reginald Hillin kertaheitolla rikoskirjallisuuden maailmaneliittiin. Prinssi Arthurilla on rakkaushuolia: tytön perhe inhoaa kaikkea brittiläistä. Huolia on myös etsiväkomisario McHargilla, prinssin entisellä henkivartijalla: vaimo on kuollut, tytär karttelee, ura laskussa. Rannalta löytynyt kieli johdattaa McHargin vapaamuurarien ja kansainvälisten salajuonien sokkeloihin. Hän näyttää jälleen päätyvän varjelemaan prinssin henkeä. Vastassa on vahva organisaatio, joka havittelee pääsevänsä hallitsemaan taloudellisesti koko yhdysvaltoja. Prinssin avioliitto rakastettunsa kanssa vaarantaisi tuon päämäärän. McHargia jahdataan armotta. Hänen ainoa liittolaisensa on pyörätuoliin sidottu nuori nainen.”
Tarina on jännittävä, mutta asetelma on hyvin tyypillinen: itsenäisesti ajatteleva poliisi joutuu napit vastakkain järjestelmän kanssa ja tutkii juttua omin päin. Hänellä on myös perheongelmia. Muuten kirja on hyvä, mutta tappelun nujakkaa, ampumista ja tappamista on liiankin kanssa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1987: "Englantilaisen Reginald Hillin (s. 1936) ensimmäinen Sapo-sarjaan
suomennettu romaani Opin kirot on jäänyt mieleen hyvänä kirjana, joka
persoonallisella tavalla jatkoi englantilaisen dekkarin perinnettä.
Perinteisen salapoliisiromaanin tunnuksella on kustantaja varustanut
myös tämän toisen Hill-suomennoksen, mikä mielestäni on harhaanjohtavaa:
kysymyksessä on itse asiassa aika hurja erilaisten ainesten yhdistelmä,
varsinainen ryöväriromaani. Luettavuuden kannalta tulos on kieltämättä
onnistunut - Hill ei kunnioita mitään dekkarin sovinnaissääntöjä, ja
hänen kaavanrikkomisensa ovat todella yllättäviä - mutta jossakin
puolenvälin paikkeilla kaiken ylenpalttisuus alkaa ensin huvittaa,
sitten kiusata ja viimein raivostuttaa. Lopulta Hill tuntuu itsekin
pelästyvän taloudellisen ja poliittisen rikollisuuden kuvioitaan ja
pakenee turvalliseen fantasiamaailmaan. Kertalukemiseen riittää
ällisteltävää, mutta enpä usko palaavani tämän kirjan pariin"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti