Syteen tai saveen
WSOY 1969 - Sapo 101
Kill or cure 1968
"Joan Fleming on kehitellyt riemastuttavan hauskan ja nerokkaan juonen rikkaan englantilaisen gin-and-tonic -seurapiirin vaiheille. Päähenkilö Jeremy Fisher on menestyvä seurapiirilääkäri, jolla on upporikas amerikkalainen vaimo, edustava kalastusvälinekokoelma ja – sihteeri. Kesken moisen idyllin hänet sotketaan salakavalasti rumaan aborttijuttuun. Tyttö kuolee. Tapahtumat riistäytyvät mielettömäksi seikkailuksi, jossa on murhaa, petosta, mystiikkaa ja kiristystä. Ja kaiken keskellä häärää hämmentynyt Fisher, jonka niskoilla on muiden huolien lisäksi kuolleen tytön itsepintainen lordi-isä sekä mykkä poika."
Tämän brittiläinen kirjailijatar kirjoitti 33 jännäriä joista SaPo -sarjassakin on julkaistu viisi. Teokset ovat kovin vaihtelevan tasoisia ja ne poikkeavat tyyliltään tavanomaisista salapoliisikertomuksista. Tämä kirja alkaa jotenkin ärsyttävästi päähenkilön, lääkäri Jeremy Fisherin, typerällä käytöksellä. Hän sekaantuu laittomaan aborttijuttuun ja sellaisesta pelistä on tietysti ikävät seuraukset. Mykkä nuorimies ilmaantuu vastaanotolle ja Jeremy majoittaa hänet luokseen, mutta ajaa hänet lopulta tiehensä. Kaiken hölmöilyn lisäksi lääkärimme juomaan sekoitetaan eräillä kutsuilla huumetta ja sekopäissään hän murhaa vaimonsa. Vai murhaako? Lukijaa pidetään samalla lailla narrina kuin lääkäriäkin. Lopulta selviää, että vaimo onkin ollut uskoton vuosikausia heppumme uppoutuessa työhönsä. Välillä meinasin jättää hullutuksen kesken, mutta halusin kuitenkin tietää, mihin kirjailija tarinaansa kuljettaa. Lopussa heppumme makaa käsipuolena sairaalassa, mutta viereltä löytyy lohduttaja - lääkärin uskollinen sihteeri Sally. Ei aihetta toiseen lukukertaan.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1969: "Rahakkaiden seurapiirien party-kuviot sekoavat, kun abortin tehnyt tyttö valitsee kuolinpaikakseen erään johtajan kodin. Kuolemantapauksen seurauksena särkyy mm. lääkärinä paikalle kutsutun minä-kertojan muodon vuoksi ylläpidetty strindbergiläinen aviosuhde hämmentävien tapahtumien mylläkkään. Fleming edustaa melko uutta englantilaista dekkarit aitoa, ja molemmat tähän asti suomennetut teokset on Sapo-sarjassa merkitty modernin jännityksen tunnuksin. Uutta mielestäni on lähinnä parodisten ja absurdien ainesten osuus juonikuvion sommittelussa, koska perinteiseen seurapiiriasetelmaan siten tulee kohdittain varsin huvittavia ja omaleimaisia piirteitä. Kaukana ei tosin liioin ole eräänlainen väkinäistyminenkään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti