Junaongelma
WSOY 1973 - Sapo 159
Zero no shōten 1958
"Kashiin lahdelle on Tokiosta pitkä junamatka. Miksi siis ministeriön nuoren virkailijan ja kauniin tarjoilijattaren piti päästä juuri sinne surmaamaan itsensä? Mutta niin vain oli. He makasivat sievästi sylikkäin kylmässä suolaisessa vedessä teräväreunaisten mustien kivenlohkareiden keskellä. Juttu oli selvä kuin pläkki, päättää paikallinen poliisi. Rakkausitsemurha. Mutta etsivä Torigai ja apulaistarkastaja Mihara ovat eri mieltä. Varsinkin rakastavaisten ongelmallinen junamatka kaipaa lähempää tarkastelua. Mitä kätkeytyy aikataulujen kylmien numerosarakkeiden taakse? Sapo-sarjassa ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa japanilainen dekkari. Seicho Matsumoto on maansa etevin, moneen kertaan palkittu jännityskirjailija ja Junaongelma on hänen läpimurtoteoksensa, perinteinen realistinen poliisiromaani."
Tämä muistuttaa Freeman Wills Croftsin mukavia poliisiromaaneja. Matsumoto onkin kertonut olevansa Croftsin ihailija. Poliisi seuloo esille tulleita seikkoja järjestelmällisesti, tarkistaa alibeja ja pohtii aikataulukirjan avulla erilaisia matkustusvaihtoehtoja. Kaikki tämä tehdään sujuvasti ilman turhia mutkia ja koukeroita. Odotin hieman runsaampaa japanilaisen miljöön kuvausta, mutta tällaisenaankin kirja tuo lukijalle virkistävää vaihtelua. Tutustuisin mielelläni Matsumoton muihinkin kirjoihin, mutta ilmeisesti hänen muita teoksiaan ei ole suomennettu.
Japanin menestynein jännityskirjailija Seichō Matsumoto (1909–1992) aloitti kirjoittamisen 42-vuotiaana. Vuonna 1958 ilmestynyt Junaongelma oli myyntimenestys Japanissa ja sitä on käännetty useille kielille. Tarina ilmestyi ensin sanomalehden jatkokertomuksena 1957-1958.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1974: "Kiitettävää jo sinänsä, että Sapo-sarjaa näin on täydennetty japanilaisinkin dekkarinäyttein. Yllättävän lähelle nykyistä länsimaista poliisiromaanityyppiä Matsumoto tulee siinä, että hänkin kuvaa poliisin rikostutkimustyötä pitkänä sarjana rutiinitarkistuksia, verkkaisena etenemisenä kohti totuustavoitetta sattuman apuineen, takaiskuineen. Rannalta löydetyn kaksoisitsemurhan osapuolista miehellä näyttää olevan yhteyksiä ministeriössä tapahtuneisiin väärinkäytöksiin, jolloin poliisi kiinnostuu selvittämään oletettujen rakastavaisten viime vaiheita ennen itsemurhaa, ja ongelmaa ryhdytään ratkomaan juna-aikataulujen pohjalta palapeliä rakentaen. Loogisesti ja täsmällisesti rakennettu asetelma, joka edellyttää mielestäni kyllä samalla tavoin virittynyttä lukijaa löytääkseen omimman ihailijansa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti