Paddingtonista 16.50
WSOY 1968 – Sapo 87
4:50 from Paddington 1957
”Vähänpä rouva McGillicuddy tietää joutuvansa murhan silminnäkijäksi, kun hän astuu junaan Paddingtonin asemalta. Mutta niin kuitenkin käy: junan ikkunasta rouva näkee, kuinka viereisellä raiteella säälimätön tappaja kuristaa naisen hengiltä. Poliisi suhtautuu asiaan epäilevästi, sillä heille murhaa ei ole olemassa ilman ruumista. Onneksi rouva McGillicuddyn ystäväpiiriin kuuluu aina yhtä terävä neiti Marple, joka suhtautuu tapaukseen vakavammin kuin virkavalta.”
"Tietysti tapahtuu murha. Mikäpä muu saisi neiti Marplen niin innokkaana liikkeelle varsinkin nyt kun hän alkaa olla jo melko vanha ja raihnainen. Mutta alkuun päästyään hän on yhä ällistyttävän ketterä, mutkapaikoissa suorastaan ilmiömäinen. Asia alkaa selvitä kun kuristetun nuoren naisen teillä tietymättömillä ajelehtinut ruumis löytyy yllättäen firenzeläisestä sarkofagista vanhan kartanon aittarakennuksessa. Rutherford Hallin asukkaat ja vieraat reagoivat tapahtumaan kukin luonteensa ja vaikuttimiensa mukaisesti eikä poliisikaan pysty lukemaan heidän ajatuksiaan. Meidän mielestämme he ovat mukavaa ja kodikasta seuraa, mutta murhaaja ei voi muutamia sietää, vaan raivaa vielä pari heistä tieltään ennen kuin neiti Marple ehtii hätään. Paljon nähneen ja kokeneen ihmisen viisaudella hän selvittää mitä eriskummaisia hullutuksia raha ja rakkaus saattavat itse kullekin meistä teettää.
"Marple tutkii karttoja ja matkustaa Paddingtonin junilla edes takaisin. Näin hän päättelee ruumiin paikan ja usuttaa nuuskijaksi tehokkaan Lucy Eyelesbarrowin. Tämä pestautuu taloudenhoitajaksi Rutherford Hallin kartanoon ja löytääkin sieltä ruumiin. Poliisi puuttuu vihdoin asiaan mutta Marple selvittää jutun perinteiseen tyyliinsä. Hyvä kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti