20.8.2018

157. Christie, Agatha: Vuoksi ja luode

Agatha Christie
Vuoksi ja luode

WSOY 1973 - Sapo 157
Taken at the flood 1948

”Vuoks’ on luode ihmiskohtaloissa: jos vaarin otat nousun, vie se onneen…” Lieneekö Rosaleen tuntenut lainkaan Shakespearea naimisiin mennessään, mutta niin vain käy, että hänestä tulee pikimmiten suunnattoman rikas, nuori ja kaunis leski. Pommituksessa kuollut Gordon Cloade oli ainakin miljoonan punnan arvoinen mies. Riuskaotteinen veli suojelee nyt Rosaleenia kuin silmäteräänsä maailman pahuutta vastaan, ja pahuutta edustaa ennen kaikkea kuolleen aviomiehen suku, joka on tähän saakka elänyt rikkaan veljen ja sedän siivellä. Nyt he kaikki nuolevat näppejään, velkaantuneina, raivoissaan, vailla perinnän häivää. Ja nuori leski sen kun kieriskelee rahoissa inhottavan veljensä kanssa. Rakkaus, viha, mustasukkaisuus ja ahneus purkautuvat epätoivoisiin tekoihin. Herculet Poirot puuttuu asioiden kulkuun kun eräs muukalainen löydetään murhattuna hotellihuoneesta.”

Eletään sodan jälkeistä aikaa ja Lyn Marchmont on palannut kotiinsa palveltuaan laivaston naisjoukoissa. Elämä tuntuu nyt vaisulta, mutta paikkakunnalle tulee Gordon Cloaden leski Rosaleen veljensä David Hunterin kanssa. Vaisun paikkakunnan elämään tulee pian vipinää murhien myötä. Agatha pysyy tyylilleen uskollisena ja kehittää tästäkin tarinasta sellaisen, jossa kaikki henkilöt eivät ole aivan sitä, miltä näyttävät. Poirot jakaa oikeutta omavaltaisesti loppuratkaisussaan, niin kuin joissain muissakin Christien tarinoissa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 12/1973: "Christien nelikymmenluvun lopun satoa, toisen maailmansodan jälkimaininkeja kuvasteleva tarina perijöistä, jotka yllättäen havaitsevat joutuvansa lähes puille paljaille perintösedän solmittua vanhoilla päivillään avioliiton. Hercule Poirot saa tutkiakseen tapahtumien taustaa, ja juonenkulun huipentuessa saa lukija kyllikseen aivovoimistelua syyllistä etsiessään. Poirot vaikuttaa tässä vähemmän maneerimaiselta ja myös eleettömämmältä kuin joissakin Christien myöhäisemmissä teoksissa, ja kirja kokonaisuudessaan lukeutuu Agathan tuotannon paremmalle puolelle."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti