Hänet täytyy tappaa
WSOY 1971 - Sapo 121
Appointment with death 1938
"Ymmärrätkö nyt, että hänet täytyy tappaa?” Hercule Poirot oli juuri saapunut Jerusalemiin, kun hän kuuli uhkauksen yön hiljaisuudessa sulkiessaan hotellihuoneen ikkunaa. Tuntisin kyllä tuon äänen, hän mutisi itsekseen. Näin alkaa tarina rikkaasta amerikkalaisesta perheestä, jota hallitsee leskirouva Boynton sadistisella julmuudella. Kuin lihava hämähäkki verkossaan tämä nainen vaanii perillisiään. Seurustelu ulkopuolisten kanssa on kielletty, eikä kukaan saa tehdä mitään ilman vanhan rouvan lupaa. Paine käy sietämättömäksi nyt, kun nuoret matkalla ollessaan näkevät muutakin maailmaa. Tunnelma kiihtyy, ahdistuu, jännittyy äärimmilleen... ja niin lopulta käy, että Hercule Poirotin ammattitaitoa tarvitaan."
"Hercule Poirot on matkailijaseurueen kanssa Petrassa, nykyisen Jordanian alueella sijaitsevassa rauniokaupungissa. Eräs seurueeseen kuuluva, rouva Boynton löydetään kuolleena. Pieni pistoksen jälki osoittaa että hänet murhattiin. Poirot muistaa lauseen, jonka hän vahingossa kuuli seurueen ollessa Jerusalemissa. "Kyllähän sinä tajuat, että hänet täytyy tappaa?" Rouva Boynton oli inhottavin ihminen, jonka Poirot oli tavannut, mutta hän ryhtyy selvittämään murhatapausta haastattelemalla paikallaolijoita."
Christie tuo tässä esiin ajatuksen oikeutetusta murhasta. Eikö olisi parempi, että yksi sadistisen julma olento kuolee, jotta joukko muita säilyttäisi mielenterveytensä, eivätkä menehtyisi tai ajautuisi itsemurhaan? Samanlaisia ajatuksia pohditaan Agatha Christien kirjassa Esirippu, jossa Poirot järjestää lukijoilleen todellisen yllätyksen. Nyt käsillä olevassa tarinassa ollaan kuitenkin lujasti sitä mieltä, että totuus on saatava selville, eikä murhaa voida hyväksyä missään olosuhteissa. Kirja päättyy onnellisesti kaikkien perheenjäsenten kohdalta.
On kuitenkin surullista, että kirjassa kuvatun kaltaisia henkisen väkivallan harjoittajia todella on keskellämme. He aiheuttavat mittaamatonta kärsimystä läheisilleen. Voi niitä häväistyjä ja alistettuja lapsia, joiden koko elämä tuhoutuu toisen ihmisen käytöksen vuoksi. Pöyristyttävintä on se, että jotkut tällaisista aikuisista eivät edes tajua tekevänsä väärin. Huh, huh - ollaan kilttejä toisillemme.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1971: "Tässä 1930-luvun loppupuolen Christiessä on dekkarin perinnekaava tyypillisimmillään. A. Miljöö ja teko: Perhettään tyrannisoiva, rikas ja häijy leskirouva kuolee epäilyttävissä olosuhteissa turistiseurueessa Egyptissä. B. Alustava kuulusteluvaihe: Hercule Poirot keskustelee kunkin asianosallisen kanssa pokerinkasvonsa säilyttäen. C. Päätelmientekovaihe: Kukin vuorostaan on tapposyytteen kohteena, kunnes syyllinen löydetään lukijalle arvaamattomien todisteitten myötä. D. Epilogi: Seurueen jäsenten jälkitapaaminen onnellisissa olosuhteissa. Tietystä kaavamaisuudestaan huolimatta tai ehkä siksi lukija myötäilee suhteellisen kiinnostuneena."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti