Hoippuen kohti kuolemaa
WSOY 1971 – Sapo 129
Wobble to Death 1970
”Kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut Islingtonin jättiläishallissa 1879. Karski ammattilaisjoukko hoippuu kierros kierrokselta, jalat verille hiertyneinä kohti määränpäätä ja voittajalle luvattua ruhtinaallista palkintoa. Vedonlyöjät ja reportterit kärkkyvät apajaansa, valmentajat kyräilevät toisiaan. Kaasulamppujen kelmeässä valossa hahmot sekoittuvat hikiseksi massaksi. Kukaan tuskin huomaa kun yksi juoksijoista lyyhistyy radalle. Voittajaehdokas on poissa pelistä. Vedonlyöjien reseptit sekoavat, mutta liiankin monella on syytä iloon. Tosipohjaisiin puitteisiin sijoittuva ’urheilusapo’ tarjoaa lukijalle epätavallisen yhdistelmän kilpailun jännitystä ja rikosten raakuutta, englantilaispoliisien lyömätöntä taktikointia ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa. Tällä teoksella Lovesey voitti 1969 Macmillianin ja Pantherin järjestämän kilpailun vuoden parhaasta esikoisdekkarista.”
Tekijän huomautus: Sir John Astley alkoi pitää kuuden päivän ”kulkekaa niin kuin haluatte” –kilpailuja – eli ’hoippumisia’ – maaliskuussa 1878, ja niistä tuli kahdeksankymmenluvulla hyvin suosittuja Atlannin molemmin puolin. Englantilainen George Littlewood saavutti New Yorkissa vuonna 1888 ennätystuloksen 623 ja 2/3 mailia siitä huolimatta että hänen jalkansa paloi hänen alkoholikylpynsä sytyttyä tuleen kilpailujen aikana. Vuonna 1966 fysiologi BB.Lloyd kirjoitti Advancement of Science –lehdessä että Littlewoodin uroteko on ”ehkä suurin jatkuva ponnistus mihin ihmisruumis pystyy”.
Mielenkiintoista ajankuvaa, mutta murhien selvittely jää jotenkin vaisuksi. Pääosissa ylikonstaapeli Cribb ja konstaapeli Thackeray.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1972: ”Tämän dekkarin aihe - Islingtonin jättiläishallissa pidetyt kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut v. 1879 ja niiden kestäessä sattuneet murhat - on sinänsä niin virkistävän uusi, että suuren dekkarikilvan ensisija on ymmärrettävä. Tekijä kertoo kiinnostavaa tietoa näiden todellisuudessa toimenpantujen merkillisten urheilukilpailujen luonteesta ja kulusta ja sujuttaa murhat mukaan kuvitteellisiksi jännitysmausteiksi sangen luontevasti. Alku on dekkariksi hitaanlainen ja liiankin kuvaileva, mutta ajan oloon tämmöinen epäurheilullinen naiseläjäkin huvittuu sentään kohtuullisesti mukaan kirjan viktoriaanisen ajan kilpailunhenkeen ja rikosselvittelyyn.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti