Takiainen
WSOY 1971 - Sapo 125
Cockleburr 1969
"Kun Arnold pääsi vankilasta, alkoi kuumeinen kilpajuoksu. Kuka löytäisi Arnoldin kätkemän puolen miljoonan punnan ryöstösaaliin? Kuka vetäisi pisimmän korren: koinsyömä rouva Arnold, lumoavan kaunis kapakkalaulajatar Carole, herra Whittlen johtama verenhimoinen joukkio vaiko tarinan sankarit, kaksi huoletonta veijaria? Ja mihin ihmeeseen Arnold katosi? Vain hän tiesi kätköpaikan. Näistä aineksista tekijä, Robert Crawfordin salanimen taakse kätkeytyvä tunnettu englantilainen kirjailija (Hugh Rae), lähtee punomaan ovelia juonia. Häikäilemättä hän riepoo henkilöitään pitkin ja poikin Lontoon alamaailmaa, kiduttaa vanhoja naisia, sytyttelee tulipaloja, ripustaa kavereita vessan narun jatkeeksi, luo yllättävän tilanteen toisensa perään ja päälle päästää röhönaurun."
Kannattaa pitää mielessä, että on olemassa tyylilaji nimeltä musta huumori. Kaikkea ei pidä ottaa vakavasti.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1971: "Kustantaja väittää että Sapo-sarjan uuden tuttavuuden Robert Crawfordin salanimen takana on tunnettu englantilainen kirjailija, enkä tuota tietoa oikeastaan epäilekään: "Takiaisen" pitää pinnalla lähinnä tavallista ilmeikkäämpi kerronta, pikemmin amerikkalaiseen kuin englantilaiseen tapaan terävä ja ironinen. Kysymys on puolen miljoonan punnan ryöstösaaliista, jota tavoittelee perinteisen konnakoplan lisäksi hiukan vähemmän perinteinen sankari, ryöstetyn pankin pestaama välimaaston kulkija, jolla ei ole toimintansa esteenä edes yksityisetsivän laillisuusrasitteita. "Takiainen" on liikkuva ja irtonainen kirja, jolla on käyttöarvoa lähinnä matkalukemisena; mitään merkillistä, omaperäistä tai ylimalkaan mieleen jäävää se ei sisällä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti