Tappava rakkaus
WSOY 1970 - Sapo 106
Hell's belle 1968
"Oletteko tekin hirveän onneton, kysyi tyttö seuralaiseltaan Seinen Pont Alexndre III -sillalla. Seuraavana kauhistavana tuokiona tyttö jo ongittiin kuiville epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Juuri sillä hetkellä he rakastuivat toisiinsa kuolettavasti. Englantilainen mies, jolla oli kaikki pätevät syyt unohtaa ja kätkeä surkea menneisyytensä, ja ranskalainen seurapiirityttö, häkellyttävän seksikäs pikku Sunnuntai, jonka oli pakko olla piilosilla pahan äitipuolensa kanssa Pariisissa, kotikaupungissaan. George luuli aloittaneensa uuden, onnellisemman elämän. Kun hän huomasi joutuneensa ansaan, olikin jo liian myöhäistä. Sillä Sunnuntai halusi murhaa. Ja murhan hän sai."
Kirja alkaa lupaavasti. Kahden onnettoman ihmisen tiet kohtaavat Pariisissa. Pian juttu kuitenkin lässähtää ryypiskelyyn ja loputtomaan harhailuun ympäri kaupunkia. Pariisin kävijöille kirja tarjoaa mukavan tilaisuuden muistella tuttuja paikkoja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluoettelossa 2/1970: "Koulusta erotettu ranskalainen seurapiirityttö ja englantilainen pikkurikollinen kohtaavat sattumalta Pariisissa juuri, kun molemmat ovat itsemurhahankkeissa. He lyöttäytyvät yhteen, ja aluksi suhde lupaa jopa onnea. Ennen pitkää miehelle kuitenkin selviää, että tyttö tunnottomasti suunnittelee murhaa ja tarvitsee sen toteuttajaksi miestä. Tähän mies ei pysty, ja kirjan päätös on jopa traaginen. Tässä Flemingin kolmannessa suomeksi ilmestyneessä, modernin jännityksen tunnuksin merkityssä teoksessa absurdi sävy on entisestäänkin vahvistunut, ja koko tarinassa on omalaatuisen karmeanhilpeän marionettinäytelmän tuntu tuommoiseen kissa-hiiri -leikin tapaan. Lajissaan hyvin tehty teos, mutta itse puolestani taidan asettaa hyvin tehdyn perinteisen dekkarin etusijalle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti