Ruumis kirjastossa
WSOY 1972 - Sapo 132
The body in the library 1942
“En minä lohdutusta kaipaa, mutta sinä olet niin etevä ruumiiden suhteen, ymmärrät murhia… Everstin rouva Bantry näin anelee ystävätärtään neiti Marplea tutkimaan perhettään kohdannutta mysteeriä. Kuka kumma voi olla tuo halpoihin koruihin ja nuhruiseen iltapukuun sonnustautunut, raskaasti ehostettu vaaleaverikkö, joka lojuu surmattuna heidän takanedusmatollaan?”
Marple ottaa tehtävän vastaan ja hyvän ihmistuntemuksensa ansiosta selvittää jutun. Iäkäs neitimme ei usko kaikkea mitä ihmiset hänelle tai poliisille kertovat, vaan hän ottaa aina huomioon ihmisluonnon pahuuden. Christie laittaa joskus arveluttavia sanoja henkilöidensä suuhun. Tässä kirjassa nimittäin neiti Marple toteaa loppuselvittelyssä että ”Minua totisesti miellyttää ajatus Markin hirttämisestä.” Muuten tarina on sujuvasti kerrottu perinteinen murhamysteeri.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1972: "Nämä kodikkaat ja hyväntuuliset Poirotit ja Miss Marplet ovat dekkarinlukijalle vähän samaa kuin viisikot Blyton-faneille. Kaava on tuttu ja turvallinen: siististi tehty murha, enemmän tai vähemmän eriskummallisia ihmistyyppejä, paljon kevyttä rupattelua ja teen juontia, poliisien juoksua väärien johtolankojen perässä. Ja kaiken keskellä silmä ja korva tarkkana, Poirot tai Marple, joka näppärästi ratkaisee arvoituksen. Tässä kirjassa on vuorossa neti M, kaikki on tyypillistä vanhan hyvän ajan Christietä, viihdyttävää ja kovasti epätodellista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti