Philip Trentin viimeinen juttu
WSOY 1977 - Sapo 204
Trent’s Last Case 1912
”Aikoinaan Wall Street vapisi kuullessaan finanssijätti Sigsbee Mandersonin nimen. Kun hänet ammutaan omalle kotipihalleen, se ei murra kenenkään sydäntä. Sen sijaan lehtipiireissä syntyy hyörinää. Philip Trent, nuori taidemaalari-salapoliisi, joka on ennenkin päihittänyt Scotland-Yardin, saa elämänsä haasteen. Mutta tapaus Manderson on vähällä ylittää hänenkin kekseliäisyytensä. Sillä onko kukaan kuullut, että murhattu valitsee oman murhaajansa? Dekkarin klassikoihin kuuluva Edmund Clerihew Bentley (1875-1956) oli menestyvä journalisti. Vuonna 1910 hän päätti kirjoittaa uudenlaisen salapoliisiromaanin, joka olisi henkevä ja hauska, jonka sankari olisi mukava nuori mies vastakohtana Holmesin ”tosikkomaisuudelle”. Trent’s Last Case ilmestyi vuonna 1913 ja siitä tuli aikansa luetuimpia salapoliisiromaaneja.”
Aikamoista jaarittelua! Poliisin tutkimuksia ei seurata lainkaan. Sen sijaan jaaritellaan. Lehtimies huomaa kengät ja sormenjäljet ja rakentaa niiden perusteella teoriansa. Sitä hän ei kuitenkaan julkaise, koska rakastuu vainajan leskeen. Sitten jaaritellaan. Leski ja heppu kyräilevät toisiaan aikansa, kunnes menevät kihloihin. Taas jaaritellaan ja aivan viimeisillä sivuilla paljastetaan, mitä todella tapahtui. Ei hyvä. Edgar Wallace kirjoitti tuohon aikaan paljon mielenkiintoisemmin.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1977: "Dekkarin klassikoihin kuuluva Bentley (1875-1956) omisti tämän ilmestymisaikaansa (1912) nähden sangen lukemiskelpoisena säilyneen salapoliisiromaaninsa ystävälleen G. K. Chestertonille, jonka samoin klassisia Isä Brown-kirjoja ei vuosikymmeniin ole ollut meillä saatavilla. Miksikähän? Vihatun rahamiehen salaperäistä kuolemaa selvittelevä Philip Trent ei onneksi ole samalla tavoin erehtymätön kuin Poirot tai Sherlock Holmes, joten juonen yllätykset kirjassa jatkuvat vielä senkin jälkeen, kun Trent jo on viimeisen sanansa sanonut. Hitaanlaisesta alusta päästyä juonen kekseliäät ratkaisuehdotukset ja yllätyskiepit pitävät ihan mukavasti lukijan kesäteräkiinnostuksenkin vireillä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti