Jäähyväiset rakkaimmalle
WSOY 1977 (1980) - Sapo 252
"Pentti Kirstilän esikoisjännäri, Kosken kauniin rouvan kurkunkatkaisu Hämeenpuistossa öiseen aikaan, punoo lähes Täydellisen Rikoksen. Poikkeuksellinen, nautinnollisen elämänironinen juttu. Etsiväsankari Hanhivaara on sitä vastoin tyyppinä hyvää tekevän tavallinen: äreähkö, salaovela miehenkeppana, jolta lentää valittu herja vaikka eläke menisi. Niin sitä mennään notkeata kissa ja hiiri -leikkiä Tampereen väsyneessä jetsetissä aina leikin uusimuotoiseen loppuun. Maisemaa sävyttää hämmentävä kaksoisvalaistus: lukija tietää missä mennään eikä tiedä sittenkään. Tietääkö kukaan."
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1977: "Uuden kotimaisen tekijän dekkariin tarttuu aina odotuksin, mutta myös valmistautuneena pettymykseen. Tällä kertaa pettymys oli hyvin lievä, Kirstilä on kirjoittanut aika mukavan tarinan tamperelaisen avioparin murhasta. Hyvää kirjassa on huolellisuus tarinan rakentelussa ja myös kielessä, se on harkittua ja persoonallista. Tapahtumasarja ei ole täysin uskottava, mutta se kerrotaan loogisesti, kirjan keskeinen poliisihahmo on sympaattinen sekoitus tavallista ja omalaatuista miestä. Kirjan heikkous on sen muissa henkilöissä, heitä on liikaa, kerran tai pari ohivilahtavia ihmisiä, joihin lukija ei ehdi tutustua ja joista ei aina edes tiedä, mitä he kirjassa tekevät. Luin tämän kuitenkin ilokseni ja toivon, että Kirstilä jatkaa dekkarin tekemistä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti