Listerdalen arvoitus
WSOY 1980 – Sapo 242
The Listerdale Mystery 1934
“Agatha harmittomalla tuulella juttujen kokoelmassa joka julkaistiin alun perin vuonna 1934. Dekkarien kuningatar punoo niissä jännittävää juonta vaikkapa niinkin yksinkertaisen vihanneksen kuin kurkun ympärille, kertoo veljenpojasta jolle tapahtuu merkillisiä asioita heti saatuaan potkut rikkaan enonsa firmasta, sensaatiomaisesta ryöstöstä lordi Edward Campionin kartanossa tai kuuluisasta oopperalaulajattaresta jolla oli lapsen nauru ja paholaisen mielenlaatu... Kokoelma sisältää kaksitoista hurmaavaa juttua joissa jännityksen lisäksi kukkii myös huumori.”
Tämä on todella mukava kirja. Lämminhenkisiä tarinoita jotka ovat ehdottomasti Agatha Christien parhaimmistoa. Ei mitään sekavaa johtolankavyyhteä lukuisine henkilöineen vaan hyvin kerrottuja elämänläheisiä tarinoita, sujuva juoni ja yllättävä, kekseliäs ratkaisu.
Kirjan sisältämät kertomukset: 1) Listerdalen arvoitus: köyhtynyt rouva St.Vincent etsii kohtuuhintaista asuntoa ja löytää erinomaisen asunnon nimelliseen hintaan. Ystävällinen ja hienotunteinen hovimestari tulee kaupan päälle.., 2) Satakielimaja, 3) Tyttö junassa: George joutuu yllättäen seikkailuun Waterloon asemalla kun tyttö ryntää hänen vaunuosastoonsa ja sanoo: ”Voi, piilottakaa minut…”, 4) Laula laulu lantista, 5) Edward Robinsonin miehuus: Edwardin morsian Maud on teräväkielinen, kärkäs nuhtelemaan, taloudellinen ja tervejärkinen. Edward puolestaan haaveilee seikkailuista ja romantiikasta. Sitten Edward tekee kerrankin elämässään mitä hän itse tahtoo…, 6) Onnettomuus, 7) Jane hakee työpaikkaa: lehti-ilmoituksella saatu työpaikka vie Janen seikkailuun ruhtinattaren kaksoisolentona, 8) Tuottoisa sunnuntai, 9) Anthony Eastwoodin seikkailu: Anthony on saanut tarinastaan kirjoitettua vain otsikon: ”Toisen kurkun arvoitus”. Hän saa salaperäisen puhelinsoiton ja on pian yhtä kokemusta rikkaampi. Tarinansa otsikon hän vaihtaa toiseen: ”Espanjalaisen hartiahuivin arvoitus”, 10) Kultainen pallo, 11) Ruhtinaan smaragdi: James seurusteli Gracen kanssa, mutta tyttö hyljeksi häntä heidän ollessaan rannikon lomanviettopaikassa. James ei ole kyllin hieno Gracelle. Onnekkaan tapahtumasarjan päätteeksi James saattaa vastata Gracelle tämä pyytäessä häntä elokuviin: ”Ikävä kyllä se ei käy. Olen juuri menossa lounaalle lordi Edward Campionin kanssa. Hän haluaa minun tapaavan Maraputnan ruhtinaan.”, 12) Joutsenlaulu.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1980: "Christien pikku kertomukset ovat nokkelia, lempeän humoristisia. Niissä ei ole sietämätöntä jännitystä eikä lukijaa muutenkaan pahemmin järkytetä, tarinain loppuyllätykset ovat melko kesyjä. Tämän vuonna 1935 ilmestyneen kirjan paras vitsi on tahaton: erään novellin päähenkilö, arka ja vaatimaton pikku mies on nimeltään James Bond."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti