Älkää ampuko baarimikkoa
WSOY 1977 - Sapo 213
The fugitive pigeon 1965
"Tyhjäntoimittaja, pummi, nahjukseksi syntynyt! Charlie Poole myönsi sen itsekin kokeiltuaan yhdessätoista työpaikassa kolmen vuoden aikana. Koko pienen ikänsä hän oli roikkunut äitinsä niskoilla kunnes Al-eno hankki hänelle sellaisen homman joka oli kuin luoto Charlieta varten, lokoisan leipäpuun pikku kapakan hoitajana syrjäisessä Brooklynin kolkassa. Rentoa television katselua, vain jokunen mukava asiakas rupattelukaverina. Kunpa tämä olisi vain jatkunut, mutta ei. Eräänä yönä sulkemisaikaan baariin astui kaksi karskia tyyppiä ja läjäyttää pötään eriskummalisen käyntikortin. Kiiltävä pistooli suu täynnä kuolemaa osoittaa suoraan päin Charlie-parkaa. Kivikova rikollisjärjestö on merkinnyt sukulaispojan nimen tapettavien kirjoihin."
Charlien lokoisat olot vaihtuvat pakosalla oloon mafian nitistäjien saavuttua. Tässä varhaisessa Westlakessa ei vielä ole Dortmunderia kavereineen, mutta huumoria ja yllättäviä juonen käänteitä on jo tässäkin.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1978: "Joskus pelkää kustantajankin puolesta, ihan totta. Tämä Donald E. Westlake ei ilmeisesti ole vieläkään tehnyt meillä sitä läpimurtoa jonka ansaitsisi, mutta silti sitkeä kustantaja jaksaa käännättää häneltä niin uusia kuin vanhojakin teoksia. Molempia onneksi riittää. Tämä baarimikkojuttu on jo yli kymmenvuotias, ja kohta sen jälkeen Westlake julkaisi tähänastisen huippunsa, romaanin Minäkö vakooja! (1966, suom. 1973). Älkää ampuko baarimikkoa on Westlaken ystäville ilmiselvästi vakoojaromaanin karumpi esityö, mutta yleisesti ottaen se on hauska ja jännittävä muunnelma kirjoittajan suosimasta antisankari-teemasta. Ruvetaan siis mainosmiehiksi: yrittäkää löytää Westlake, vaivanne palkitaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti