Kuoleman kuormajuhta
WSOY 1980 - Sapo 241
The Deadly Percheron 1946
”Hän oli komea nuori mies joka näytti täysin terveeltä. Ainoastaan kukka teki oudon vaikutuksen. Helakanpunainen kiinanruusu miehen vaaleissa hiuksissa. Hän istahti nojatuoliin psykiatrin kirjoituspöytää vastapäätä ja sanoi: ”Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi”. Jacob blunt kertoo tohtori George Matthewsille uskomattoman tarinan joka kuulostaa pikemminkin hallusinaatiolta. Mutta ennen pitkää alkaa Matthews itsekin epäillä järkeään varsinkin huomatessaan eräänä aamuna heräävänsä mielisairaalassa taskussaan sosiaaliturvakortti, johon on merkitty nimi John Brown… John Franklin Bardin, s.1916 Cincinnattissa, on psykologisen trillerin mestareita, ja Kuoleman kuormajuhta kuuluu hänen parhaisiinsa myös juoneltaan, jonka punaisena lankana on pirullisesti suunniteltu rikos, veitsenterävien mutta sairaiden aivojen kehittelemä kosto aikoinaan kärsityistä vääryyksistä.”
Kirja alkaa lupaavasti, mutta juonta käännellään ja väännellään liikaa. Kirjailija sotkeutuu omaan näppäryyteensä. Aiheesta olisi voinut saada mukavankin jännärin.
Teosarvio Arvosteleassa kirjaluettelossa 5/1980:
John Franklin Bardin (s. 1916) julkaisi esikoisteoksensa, nyt suomennetun "Kuoleman kuormajuhdan" 1946 ja tuli seuraavien 10 vuoden aikana tunnetuksi thrillerien ja oikeudenkäyntiromaanien kirjoittajana. Ei kuitenkaan riittävän tunnetuksi, ja niin hän vaihtoi alaa ja palasi kirjallisuuteen vasta 1978 varsinkin kriitikko ja kirjailija Julian Symonsin tehtyä kaikkensa Bardinin modernin klassikon aseman vahvistamiseksi. - Tämä "Kuoleman kuormajuhta" on minusta varsin vahvasti sidoksissa ilmestymisaikaansa: 40-luvun psykologisen, ikään kuin sairaskertomusta purkavan lajin edustajia löytyy niin kirjallisuudesta kuin elokuvastakin runsaasti. Suomeksi tuon ajan jännityskirjallisuutta on käännetty niukasti, ja tätä yksipuolista kuvaa korjaamaan Bardin on kyllä edustava löytö. Toivottavasti hän nyt avaa tietä paitsi oman jatkotuotantonsa myös esimerkiksi Cornell Woolrichin käännättämiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti