Liian monta kokkia
WSOY 1979 – Sapo 240
Too many cooks 1938
"Nero Wolfen runsas ihailijakaarti tuntee toki mestarinsa harrastuksen kielen ja vatsan nautintoihin. Ymmärtää myös miten tätä herkkätajuista älypäätä sykähdytti kutsu kunniavieraaksi viidentoista huippukokin maailmankonferenssiin. Nero siis matkusti. Jo matkalla hän huomasi, että keittotaidossa, taiteista hienostuneimmassa ja inhimillisimmässä, piilee vivahteikkaita, vaarallisia intohimoja. Saman tien hän myös aavisti, että ennen kuin juhlat on juhlittu ja liemet latkittu, maailmassa on yksi suuri keittiömestari vähemmän. Neron herkkuloma loppui siis lyhyeen. Mutta tämän mainion dekkarin ihmeellisin yllätys on se että murhan lisäksi Nero paljastaa vihdoin muutaman tarkoin varjellun ruokaohjeen, joilla hän on leuhkinut vuositolkulla."
Pitkä ja osin pitkäveteinenkin tarina saa kevennystä Archie Goodwinin humoristisista aatoksista. Wolfe on taas uskaltautunut kotinsa ulkopuolelle ja matkustaa junalla maailman huippukokkien konferenssiin juhlapuhujaksi ja kunniavieraaksi. Junassa on eräs kokeista, Jerome Berin San Remosta ja hänen tyttärensä Constanza. Viimeksi mainittu on niin viehättävä, että Archie kertoo tälle – pelkästä itsesuojeluvaistosta – olevansa naimisissa ja monen lapsen isä. Eräs kokeista murhataan, mutta Wolfe kieltäytyy puuttumasta asiaan, kunnes häntä itseään vastaan tehdään murhayritys. Tällöin hän ottaa asiakseen selvittää kuka murhayrityksen tekijä on. Tarina sisältää lukuisia jaaritteluja, jotka osin harpoin yli. Yksi kirjassa esille tuleva teema on rotuerottelu. Wolfe osoittaa kunnioitusta mustaa keittiöhenkilökuntaa kohtaan ja yrittää suojella näitä rasistisen ja öykkäröivän seriffin touhuilta. Kirjan kirjoittamisen aikoihin ei mustilla juuri ollut ihmisarvoa USA:ssa ja siitä seriffin käytös on osoituksena. Kirjan lopussa on ruokaohjeita. Jos siis satut saamaan jostain suokilpikonnaa tai verkkomahasylttyä, niin siitä vaan kokeilemaan! Itse syön mieluiten lihaperunalaatikkoa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1979: ”WSOY paikkaa omaatuntoaan: yksi Rex Stoutin kuuluisimmista varhaisteoksista on viimein yli 40 vuoden kuluttua saatu suomeksi. Paikkaamiseen on sitäkin suurempi syy, kun sama kustantaja keväällä tuotti kielellemme semmoisen röyhkeän tulokkaan kuin Kuolema korjaa kokit, joka nyt voi lopullisesti hautautua ilmeisen esikuvansa painon alle. - Liian monta kokkia uppoutuu perinpohjaisesti kaikista Stoutin Nero Wolfe -kirjoista vähintään vilaukselta tuttuun gastronomian maailmaan ja tarjoaa liitteenään jopa tukun Wolfen reseptejä (joita makaronipohjainen asiantuntemukseni ei yllä arvioimaan). Teoksella on kuitenkin myös muita ominaisuuksia, joiden ansiosta se epäilemättä tuottaa monipuolista iloa kaikille hieman snobismiin taipuville dekkarinlukijoille aivan gastronomiantuntemuksesta riippumatta. Alkuteoksen ilmestymisaikaan Stoutin liberaalit rotukäsitykset ovat varmaan vaikuttaneet jopa hätkähdyttäviltä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti