Kysykää minua huomenna
WSOY 1980 - Sapo 249
Ask For Me Tomorrow 1976
"Gilda Becker on 50-vuotias nainen, joka hoitaa lähes halvaantunutta miestään. Gilda palkkaa nuoren lakimiehen, Tom Aragonin, etsimään entistä aviomiestään, joka karkasi 8 vuotta sitten yhdessä nuoren meksikolaistytön kanssa Meksikoon. Aragon lähtee Meksikoon etsimään Lockwoodia, mutta aina kun hän löytää ihmisen, jolla on yhteyksiä Lockwoodiin, tämä kuolee ennen kuin ehtii kertoa tietonsa.
Gildan, raikkaan ja rakastuneen amerikkalaisrouvan aviosiippa B. J. häipyi aikoinaan meksikolaistyttösen matkassa etelään ja sille tielle jäi. Vuosien perästä jo toistamiseen leskeksi jäävä Gilda pistää sievoisen summan likoon, jotta löytäisi kadottamansa, tämä kun on kuulopuheiden mukaan rikastunutkin valtavasti. Nuori juristi Tom Aragon pestataan moskiittojen ja roisien lahjusten Meksikoon nuuskimaan karkurin jälkiä. Mutta tiet häipyvät hämärään niin kuin todistajat perä perää manan maille. Mitä on meneillään?
Margaret Millar, toisen laatutekijän Ross Macdonaldin vaimo, on kansainvälisesti arvostettu mutta meillä vielä jokseenkin tuntematon. Hänen elämäntuntua ja nasevaa huumoria poreileva tyylinsä etenee loogisesti ja huipentuu yllättävään loppuun."
Kirjassa kuvataan eloisasti Aragonin matkustelua Meksikossa. Hän löytää jälkiä etsimästään, mutta ne, jotka osaisivat kertoa jotain, kuolevat yllättäen ennen kuin Aragon ehtii heitä haastatella. Lopulta hän aavistaa asioiden oikean laidan ja palaa takaisin. Kyseessä ei ole tavanomainen salapoliisiromaani, vaan sekoitus kostotarinaa ja reissutarinaa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1980: "Kustantajat näyttivät välillä jo kadottaneen näkyvistään Margaret MilIarin, yhden aikamme jännityskirjallisuuden varsinaisen taiturin, jonka neljä keskeistä romaania suomennettiin 60-luvulla. "Kysykää minua huomenna" on Millarin ilahduttava paluu: yllätysratkaisun sommittelijana hän on yhä omaa luokkaansa, samaten miljöön - tällä kertaa etupäässä Meksikon - mieleensyöpyvän tunnelman hahmottelijana. Aivan noiden neljän aikaisemman mestariteoksen rinnalle uutuus ei minusta kuitenkaan yllä - Millarin ironia on nyt jotenkin alakuloista ja suhde ihmisiin kaikenkattavan kyyninen mutta verrattuna mihin tahansa tavanomaiseen jännäriin romaani toki on omaa luokkaansa. Millarilta vain tulee vaatineeksi kovin paljon."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti