Agatha Christie
Kuoleman koira
WSOY 1978 - Sapo 226
The Hound Of Death 1933
”Agatha
on yliluonnollisella tuulella näissä toinen toistaan kihelmöivämmissä
mysteereissä, joissa pelataan kuudennen aistin, ennakkoaavistusten,
intuition ja spiritismin alueilla. Kuolema kolkuttaa joskus täysin
selittämättömänä, kuten pikku Geoffreyn tapauksessa, ja tuhoa tuottavat
voimat pääsevät valloilleen belgialaisen nunnan salaperäisten henkisten
kykyjen ansiosta. Mutta yhtä usein outojen tapahtumien takaa paljastuvat
kylmästi suunnittelevat aivot, jotka punovat juoniaan liian pitkään
eläneen perintötädin tai hankalan perheenjäsenen päänmenoksi.”
Kirja
sisältää 12 tarinaa: Kuoleman koira, Punainen varoitusmerkki, Neljäs
mies, Mustalainen, Lamppu, Radio, Syyttäjän todistaja, Sinisen ruukun
arvoitus, Sir Arthur Carmichaelin omituinen tapaus, Siipien kutsu,
Viimeinen istunto, SOS.
Aika
lailla huono maku jäi tästä kirjasta. Ne tarinat menettelivät, joissa
vain huijattiin mukamas yliluonnollisilla asioilla (Radio, Syyttäjän
todistaja, Sinisen ruukun arvoitus, SOS). Vastenmielisiä olivat ne,
joissa uskoteltiin kummallisten henkimaailman ilmiöiden todellisuuteen.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979:
"Tässä kertomustusinassa Christie osoittaa taitojaan aihealueella,
johon hän harvemmin tuotannossaan kajosi. Kertomusten käyttövoimana on
tässä sikermässä lähes aina jokin ns. yliluonnollinen tekijä, okkultinen
piirre, telepatia, enne tms. Aina selitys ei kuitenkaan ole peräisin
henkimaailmasta vaan hyvinkin konkreettiseen todellisuuteen kuuluvasta
rikollisesta teosta tai kummittelun ja todellisuuden arvoituksellisesta
yhteenliittymästä. Mielestäni tämä sikermä oli jännittävämpi ja
eloisampi kuin muutamat muut hänen lyhytmuotoisia salapoliisikertomuksia
sisältävät valikoimansa, ja kertomusten teknisenä rakentajana hän on
ihailtava."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti