Liian monta naista
WSOY 1977 – Sapo 209
Too Many Women 1947
"Muuan Naylor-Kerr -suuryhtiön toimihenkilöistä, kirjeenvaihdon tarkkailija Waldo Wilmot Moore on jäänyt auton alle ja saanut surmansa. Parivaljakko Nero Wolfe - Archie Goodwin ottaa tehtäväkseen selvittää, onko kysymyksessä onnettomuus - vai murha, kuten eräs yhtiön päälliköistä epäilee. Yhtiön leipiin pestautuneen Archien edessä on mahdollisuuksien valtameri, jonka paras puoli on kirjeenvaihto-osaston kolmesataa toinen toistaan hehkeämpää herranterttua. Mutta mitalilla on toinenkin puoli, vähemmän kaunis. Sillä joku on laatinut pirullisen suunnitelman monen muunkin kuin Mooren päänmenoksi. Ja se joku on vähällä onnistua.
Nero Wolfe –juttu Stoutin parhaalta luomiskaudelta, vuodelta 1947. Klassisen dekkarikirjallisuuden mittatilaustekstiä jossa kaikki sopii kohdalleen kuin tuoli tämän myyttiseksi muodostuneen salapoliisin rehevän takamuksen alle.”
Archie koettaa nuuskia tilannetta yliajetun miehen työpaikalla. Hän saa selville muutaman ihmissuhdekuvion, muttei mitään kouriintuntuvaa johtolankaa. Nero Wolfe on yhtä ymmällä kuin juttua aikoinaan tutkineet poliisitkin. Tarkastaja Cramer tulee Wolfen toimistoon kärttämään tietoja, jota Wolfella ei kuitenkaan ole. Cramer ei tätä usko ja silloin Wolfe hermostuu.
”- Archie. Heitä hänet ulos talostani. Vaikka väkivalloin, jos on tarpeen.
Ajatus ei viehättänyt minua. Cramer oli poliisitarkastaja ja todennäköisesti aseistettu, ja minulla oli parhaat vaatteeni yllä. Pysyttelin tuolissani.
- Hyvät herrat, olin luullut että teissä kummassakin olisi miestä kestämään mitä on tullakseen, mutta huomaan olleeni väärässä. Teidät on kummatkin lyöty, siinä kaikki, ja nyt te yritätte purkaa pahan sisunne toisiinne käyttäytymällä lapsellisesti.”
Nero Wolfe on nimensä mukaisesti nero selviytymään mahdottomilta näyttävistä tilanteista. Hän esittää hämmästyttävän ratkaisun keskustellessaan Archien kanssa:
”-Mitä me teemme kun meillä ei ole ainuttakaan johtolankaa? Tiedätkö sinä?
–En tiedä.
–Me teemme johtolangan. Ehkä meidän on tehtävä useampia, mutta me aloitamme tekemällä yhden. Kokeellisesti.”
Wolfen juoni onnistuu ja hän pääsee näin ratkaisemaan jutun.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1977: ”Ei tämä suuryhtiön sisäissuhteisiin solmittu Nero Wolfe-dekkari ainakaan ole väsyneen pään viihdettä, sillä väkeä juoksee ulos ja sisään niin paljon ja ketterästi, että tarkkana on oltava, jos sen toimista aikoo lukua pitää. Wolfen kumppani Archie Goodwin on yleensä mukavasti naljaileva veikkonen, mutta tässä ennätin kyllä jo kyllästyä häneenkin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti