Liian monta kuolemaa
WSOY 1954 – Sapo 10
And Be A Villain 1948
”Suositussa radio-ohjelmassa vieraileva veikkauslehden julkaisija kuolee myrkytykseen kesken lähetyksen. Oliko myrkky tarkoitettu hänelle vai Madeleine Fraserille, ohjelman suositulle vetäjälle? Tutkimukset ovat umpikujassa, kun toisenkin lehden julkaisija löydetään kuolleena. Liittyvätkö murhat toisiinsa, vaikka tapauksilla ei näytä olevan mitään yhteyttä? Tarkastaja Cramerin tutkimukset polkevat yhä paikallaan, eikä Nero Wolfekaan tunnu löytävän ratkaisua. Umpikuja avautuu vasta kun murhaaja on ehtinyt iskeä kolmannen kerran.”
Tämä on ensimmäinen Sapo -sarjassa julkaistu Nero Wolfe-tarina. Archie Goodwin on huolissaan palkkojen maksusta ja saa hätisteltyä Wolfen töihin. Tässä asiakas ei tule Wolfen toimistoon pyytämään tämän apua, vaan Wolfe itse tarjoutuu ratkaisemaan kesken suosittua radio-ohjelmaa tapahtuneen murhan. Kyse on siitä, kuka suostuisi palkkaamaan hänet. Lopulta halukkaita tahoja löytyy useitakin. Laiskuuttaan Wolfe usuttaa poliisin tekemään jalkatyön ja kuulusteltavat saavat tietenkin saapua Wolfen toimistoon.
Tutkimukset saavat vauhtia vasta kun Wolfe saa selville asioita, joita radio-ohjelmaa tehnyt tiimi on salannut poliisilta. Tässä tarinassa Wolfe kertoo auliisti kaiken tietämänsä tarkastaja Cramerille ja päinvastoin. Archie tosin joutuu nälissään odottelemaan poliisiasemalla kuulusteltavana, koska ei kerro taskussaan olevan kiristyskirjeen alkuperää. Lopuksi Wolfe pyytää Crameria tuomaan koko radio-ohjelman tiimin luokseen murhaajan paljastamista varten. Tätä Agatha Christien Poirot-tarinoissaan käyttämää tehokeinoa myös Rex Stout käyttää monissa Wolfe-tarinoissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti