125. Crawford, Robert: Takiainen

Robert Crawford
Takiainen 
WSOY 1971 - Sapo 125
Cockleburr 1969

"Kun Arnold pääsi vankilasta, alkoi kuumeinen kilpajuoksu. Kuka löytäisi Arnoldin kätkemän puolen miljoonan punnan ryöstösaaliin? Kuka vetäisi pisimmän korren: koinsyömä rouva Arnold, lumoavan kaunis kapakkalaulajatar Carole, herra Whittlen johtama verenhimoinen joukkio vaiko tarinan sankarit, kaksi huoletonta veijaria? Ja mihin ihmeeseen Arnold katosi? Vain hän tiesi kätköpaikan. Näistä aineksista tekijä, Robert Crawfordin salanimen taakse kätkeytyvä tunnettu englantilainen kirjailija (Hugh Rae), lähtee punomaan ovelia juonia. Häikäilemättä hän riepoo henkilöitään pitkin ja poikin Lontoon alamaailmaa, kiduttaa vanhoja naisia, sytyttelee tulipaloja, ripustaa kavereita vessan narun jatkeeksi, luo yllättävän tilanteen toisensa perään ja päälle päästää röhönaurun."

Kannattaa pitää mielessä, että on olemassa tyylilaji nimeltä musta huumori. Kaikkea ei pidä ottaa vakavasti.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1971: "Kustantaja väittää että Sapo-sarjan uuden tuttavuuden Robert Crawfordin salanimen takana on tunnettu englantilainen kirjailija, enkä tuota tietoa oikeastaan epäilekään: "Takiaisen" pitää pinnalla lähinnä tavallista ilmeikkäämpi kerronta, pikemmin amerikkalaiseen kuin englantilaiseen tapaan terävä ja ironinen. Kysymys on puolen miljoonan punnan ryöstösaaliista, jota tavoittelee perinteisen konnakoplan lisäksi hiukan vähemmän perinteinen sankari, ryöstetyn pankin pestaama välimaaston kulkija, jolla ei ole toimintansa esteenä edes yksityisetsivän laillisuusrasitteita. "Takiainen" on liikkuva ja irtonainen kirja, jolla on käyttöarvoa lähinnä matkalukemisena; mitään merkillistä, omaperäistä tai ylimalkaan mieleen jäävää se ei sisällä."

140. Crawford, Robert: Vakaa kuin kallio

Robert Crawford
Vakaa kuin kallio 
WSOY 1972 - Sapo 140
The Shroud Society 1969

Alamaailman vastenmielistä välienselvittelyä, sankarina rikollinen (Storer) joka tällä kertaa pelastaa viattoman. Mukamas modernia jännitystä. Poliisia ei kirjassa ole mukana ollenkaan. Tämän skottilaisen kirjailijan oikea nimi on Hugh C Rae.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1972: "Tunnetun englantilaisen kirjailijan aikaisempaa, samalla salanimellä julkaisemaa teosta 'Takiainen' en tunne, mutta esittelyistä päätellen tämä kuluneen ja sisältöä vastaamattoman suomennosnimen saanut dekkari on samantapaista iskevän irtonaista ja amerikkalaismallista kovan tyylin tekoa kuin se. Tässä toiminta keskittyy rikollissyndikaatin keskinäiseen välienselvittelyyn, jonka päätöksenä kasvaa melkoisen muhkea ruumiskasa enemmän tai vähemmän epäsympaattisia rikollisia, jotka taistelun tiimellyksessä ovat tappaneet toisensa. Viihteelle ominaiseen lukijan samaistumissympatiaan ei tekijä juuri mahdollisuuksia suo, joten onpahan lähinnä vauhdikasta ja säälimätöntä tappamista vain näin naislukijasta käsin arvioituna."

163. Crawford, Robert: Jäähyväiset pomolle

Robert Crawford
Jäähyväiset pomolle 
WSOY 1974 - Sapo 163
Kiss the boss goodbye 1970

"Hän oli pukeutunut mustiin. Puku oli tyylikäs, mutta musta ei sopinut hänelle. Se oli liian hieno väri uudisraivaajan tyttärelle. Hameen reuna jäi polven yläpuolelle ja tummat sukat olivat hyvin seksikkäät… Brenda oli saapunut jättämään jäähyväisiä pomolle, saattamaan manalle mennyttä gangsteria siunattuun maahan. Sen piti olla viimeinen näytös, mutta muistatte kai miten kaikki alkoi. Forsythin vakuuttelujen mukaan ainoa tarkoitus oli raivata tieltä amerikkalaisen syndikaatin agentti, uhkaava kilpailija Lontoon uhkapelimarkkinoilla. Potti oli kuitenkin paljon suurempi ja yrittäjiä liian monta samalla kaurahalmeella. Eikä siis pomokaan noin vain suostunut jäähyväisiin. Englantilaisen Robert Crawfordin Jäähyväiset pomolle on yhtä tehokas jännäri kuin salanimellä kirjoittaneen tekijän kaksi muutakin Sapo-sarjan teosta Takiainen (Sapo 125) ja Vakaa kuin kallio (Sapo 140)."

Brittiläisen Crawfordin kirjat – ainakin Sapo sarjassa julkaistut – ovat amerikkalaistyylistä kovanaamakirjallisuutta. Päähenkilö Frank Shearer on alamaailman esikartanoita huijaavan Arthur Salisburyn juoksupoika. Tällä on sisarentytär Lillian, joka pitää turvasatamaa kaksikolle. Tässä tarinassa he sekaantuvat Lontoon alamaailman keskinäiseen välienselvittelyyn. Ajellaan nopeilla autoilla, ammuskellaan, lyödään turpiin ja kaikki huijaavat toisiaan. Mukaan mahtuu vielä kohtalokas ja petollinen kaunotar Brenda, joka jättää valheellisia jäähyväisiä pomolleen. Ei hyvä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1974: "Kolmas salanimellä esiintyvän ja tunnetuksi mainitun englantilaisen kirjailijan dekkarisuomennos, jossa edellisten kirjojen tavoin asetelmana on muutaman alamaailman valtaryhmän keskinäinen taistelu. Kohteena ovat nyt taulujäljennökset ja niiden kehyksiin upotetut jalokivet. Tekijä toistaa itseään siinäkin, että välistävetäjänä jälleen esiintyy kunniallisuuden hämäräpuolella tasapainoileva yksityisyrittäjä, kirjan minä-kertoja, jota ei silaa edes yksityissalapoliisin ammatillinen kultaus. Teksti on amerikkalaistyyppistä kovan tyylin irtonaista ja iskevää säpinää, jossa ei väkivaltanujakoita eikä ruumiskasoja ujostella. Tappelu- ja tappokohtauksissa ounastelee jonkinlaista parodista lennokkuutta, joka kärjekkäämmin toteutettuna olisi saattanut jopa pelastaa kirjan muuksi kuin tyypilliseksi yksioikoiseksi tappodekkariksi."