247. Symons, Julian: Roger Riderin arvoitus

Julian Symons
Roger Riderin arvoitus 
WSOY 1980 - Sapo 247
The Plot Against Roger Rider 1973

"Kaikki alkoi siitä, kun liikemies Roger Rider palkkasi yksityisetsivän hieman pitämään silmällä vaimonsa menemisiä. Yksityisetsivästä juttu oli hyvin arkipäiväinen - kunnes hän sai palkkionsa, joka oli viisikymmentä puntaa enemmän kuin hän oli pyytänyt. Ja tämä yhden ainoan nimen selville saamisesta... Julian Symons on maineikas englantilainen dekkarikirjailija ja -asiantuntija, joka on mm. julkaissut salapoliisiromaanin historian. Tässä romaanissaan vuodelta 1973 hän punoo tosi hämmentävän vyyhdin, johon kietoutuu useita murhia, lukuisia katoamistemppuja, hämäriä liiketoimia, enimmäkseen sukulaisten välisiä juonia ja vastajuonia sekä Englannin ja Espanjan poliisin toimintaa. Teos ansaitsee älykkäästä dekkarikirjallisuudesta nauttivan yleisön täyden huomion. Symonsin kirjojen suomentamista jatketaan."

Tämä kirja ansaitsee meidän tavallisista brittidekkareista kiinnostuneidenkin huomion. Lukunautintoa häiritsee kuitenkin päähenkilön seksuaalitaipumusten pohdiskelu. 

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1980: "Tämä nyt ei ole aivan tyypillisintä Symonsia tämä uusi suomennos. Enemmän kuin kirjailijan sekä omissa teoksissaan että kritiikissään (mm. dekkarikirjallisuuden historiassaan) suosimasta rikosta ja rikollista tosissaan tutkivasta käsittelytavasta on kysymys mutkikkaan, salajuonipohjaisen arvoituksen jopa leikkimielisestä punonnasta. Tuo arvoitus on toki suvereenisti sommiteltu, ja romaanin henkilöissä on sen verran lajille epätyypillisiä piirteitä, että "Roger Riderin arvoituksen" lukee mielikseen, niin kaukana tekijänsä omista ihanteista kuin sen viihdyttävä laatu tuntuukin olevan."

254. Symons, Julian: Karatemurhat

Julian Symons
Karatemurhat 
WSOY 1980 - Sapo 254
Three Pipe Problem 1975

"Noilla murhila ei nättänyt olevan mitään yhteistä. Paitsi että jokainen niistä oli tehty tappavan tarkalla karateiskulla. Johtolankojen löytämiseen olisi tarvittu itse Sherlock Holmes. Ja Sherlock Holmes löytyikin. Tuttu mietteliäs hahmo piippuineen ja lippalakkeineen oli tosin vain jäljitelmä. Sheridan Haynes oli näytellyt Holmesia niin kauan sekä teatterissa että televisiossa, että hän uskoi olevansa Sherlock Holmes. Ja hän - ihan totta - uskoi myös selvittävänsä nuo kauheat karatemurhat."

Sherlock Holmesia näyttelevä heppu intoutuu kuvittelemaan olevansa itsekin Scherlock ja yrittää selvittää murhasarjaa. Ei mitenkään erikoinen kirja, mutta kelvollinen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1981: "Salapoliisiromaanin historioitsijana Symons hallitsee toki alan temput, rakenteet ja hämäyskeinot, joten oletukset kumoutuvat viime sivuille saakka. Television Sherlock Holmes -sarjan tähti samastuu kuuluun salapoliisiin niin että ryhtyy poliisin kilpailijana selvittämään murhasarjaa. Työtä riittää molemmille, ja murhaaja ennättää kuollakin ennen päätösvaihetta. Juoni on täpötäynnä murhaa, kolkkausta, salajuonta ja gangsteriliigaa, joten lukijan on oltava tarkkana, mikäli mielii mukana pysyä. Itse ennätin jo kyllästyäkin."

266. Symons, Julian: Peli

Julian Symons
Peli 
WSOY 1981 - Sapo 266
The Players And The Game 1972

"Sapo-historian julmin peli alkaa, pelaajina kaksi turmeltunutta rikollista, jotka käyttävät itsestään nimiä Dracula ja Bonnie - pelin saaliina kolme nuorta, seikkailunhaluista naista, jotka vetävillä lehti-ilmoituksilla houkutellaan mukaan kammottaviin uhrimenoihin. Kunniallisten ihmisten asuma-alueelta, Lontoon sievästä puutarhalähiöstä on suora yhteys sairasmielisen seksin ja väkivallan alamaailmaan. Roger Riderin arvoituksen ja Karatemurhien kirjoittajan uusi jännäri tunkeutuu ihmismielen synkimpiin syövereihin ja naulitsee lukijan paikoilleen ensimmäisestä viimeiselle sivulle. Peli on saanut Tanskassa Poe-klubin ensipalkinnon vuoden parhaana rikosromaanina."

Vastenmielisten ihmisten vastenmieliset puuhat eivät minua kiinnosta, enkä halua tuhlata aikaani sairasmielisen seksin kuvaukseen. Jätin siis kirjan kesken havaittuani mistä on kyse.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1981: "Myös tutkijana ja kriitikkona hyvin tunnetun englantilaisen dekkarikirjailijan Julian Symonsin viimeksi suomennettu teos on hänen tuotannossaan niitä, jotka ehkä parhaiten vastaavat hänen itsensä lajille asettamia vaatimuksia. Symonsin omana ihanteena on "romaani rikoksesta", mutta hän on itse myös eritellyt niitä pulmia, jotka realistiseen lähestymistapaan pyrkivä rikosromaanintekijä kohtaa. Peli on yllättävä yhdistelmä hyvin kiinnostavaa "tavallista" romaania ja synkeää selontekoa Nietzschestä sairastuneen naistenmurhaajan päiväkirjamuodossa esitetyistä toimista. Tuloksena on taiturillinen, käänteiltään yllätyksellinen teos, mutta saumat näkyvät kuitenkin tavalla, johon en tässä voi dekkarikritiikin pelisääntöjä rikkomatta puuttua. Sen verran kumminkin sanon, että voimakkaimman vaikutuksen minuun teki nimenomaan keskushahmon, työssään uusien menetelmien ja uusien ihmisten puristuksiin joutuvan pikkujohtajan ammatillisen ja henkilökohtaisen elämän umpikujan kuvaus."

300. Symons, Julian: Murha! Murha!

Julian Symons
Murha! Murha! 
WSOY 1986 - Sapo 300
Boody murder 1984

"Rikoskirjallisuuden ylipapiksi sanotun englantilaisen kirjailijan ja kriitikon maailmankuulu arviointi dekkarin aikakausista ja vaikuttajista 1800-luvulta näihin päiviin."

Tämä ei siis ole salapoliisiromaani, vaan katsaus salapoliisikirjallisuuden historiaan.

309. Symons, Julian: Solomon Grundyn loppu

Julian Symons
Solomon Grundyn loppu 
WSOY 1987 - Sapo 309
The End of Solomon Grundy 1964

”Notko oli pieni asumalähiö Lontoon liepeillä, hyvin toimeentulevien, sovinnaisten ihmisten ikioma pikku juppila. Solomon Grundy oli kiusallinen poikkeus. Kaikki tiesivät, että hän oli lahjakas mainosmies ja naimisissa viehättävän naisen kanssa. Mutta muutoin hän oli arvoitus, outo veikko, joka käveli rystysillään sanattomasti sovittujen käyttäytymissääntöjen ylitse. Kun Solomon Grundy joutui syytettyjen penkille kauniin prostituoidun murhasta, hänellä ei ollut montaakaan puolestapuhujaa. Mutta oliko hän syyllinen, ja miksi? Äärimmäisen nerokkaasti rakennettu psykologinen rikosromaani, kaiken jännityksen huippu. Huippusaavutuksia myös Julian Symonsin, rikoskirjallisuuden kirjailijan ja kriitikon tuotannossa.”

Hieman verkkaisesti alkava kirja – meinasin jo jättää kesken. Loppupuoli on kuitenkin parempi. Ei mikään takakannen lupaama huippukirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1987: "Julian Symonsin alkuteoksena jo 1964 ilmestynyt Solomon Grundyn loppu kuuluu hänen dekkarituotannossaan siihen osaan, jossa olennaista on kiinnostavan ihmiskuvauksen varaan rakentuva jännitys. Englantilaisittain lastenloruun kiedottu romaani alkaa terävänä yhteisökuvauksena. Ympäristönä on Lontoon lähiö, jonka sosiaalisista suhteista Symons vähitellen etenee kaikki kliseemäiset odotukset pettävään suuntaan. Symons hahmottaa skeptikonsilmällään raadollista maailmaa ja tutkii vastuun ja syyllisyyden vivahteita tavalla, joka saattaa hätkähdyttää "perinteisen salapoliisiromaanin" (näin kirja on takakannessa luokiteltu) lukijaa nimenomaan kokonaisnäkemyksen vuoksi, ei niinkään yksityiskohtien voimalla. Siitä, riittääkö Symonsin kehittelemä aineisto moisen näkemyksen kannattelijaksi, voidaan olla monta mieltä; omasta puolestani ehdotan, että alan harrastaja perehtyy itse tämän pulman ratkaisemiseen ja lukee tämän varsin omalaatuisen dekkarin."

351. Symons, Julian: Murhaava nauru

Symons, Julian
Murhaava nauru 
WSOY 1991 - Sapo 351
The colour of murder 1957

"John Wilkins tuntee olonsa aina erittäin hermostuneeksi naisten seurassa. Lisäksi hänellä on kummallisia muistikatkoja: kokonainen iltapäivä saattaa kadota niin ettei Johnilla ole aavistustakaan, missä hän on ollut ja mitä tehnyt. Raaka murha Brightonin öisellä hiekkarannalla johtaa jännittävään oikeudenkäyntiin. Mikään ei ole varmaa tässä jutussa, eivätkä puolustusasianajaja Magnus Newton ja psykiatri Max Andreadis ole lainkaan tyytyväisiä asiakkaansa saamaan tuomioon. Nerokkaan salapoliisiromaanin kirjoittaja, englantilainen Julian Symons kuuluu aikamme dekkarintekijöiden kärkikaartiin."

Symons on hyvä kertoja ja tämäkin tarina kulkee vaivatta ja johdonmukaisesti eteenpäin. Henkilöt ovat uskottavia ja mielenkiintoisia.

386. Symons, Julian: Nahkatakkien veitset

Julian Symons
Nahkatakkien veitset 
WSOY 1995 - Sapo 386
The progress of a crime 1960

"Far Wetherin kyläläiset viettävät Guy Fawkesin yötä joka vuosi samalla tavalla: polttamalla pahan kartanonherran. Tuota paikkakunnalla elänyttä legendaarista ilkiötä esittävä nukke on juuri saatu nakatuksi tuleen, kun tapahtuu ikävä välikohtaus. Paikalle jyristää moottoripyöräjengi ja alkaa silmittömästi räiskytellä ilotulitusraketteja. Roomalaiset kynttilät, serpentiinimiinat ja lentävät torpedot sinkoilevat kohti juhlien vetäjää herra Corbya, joka väistelee niitä härkätaistelijan askelin. Kesken kaiken ilman halkaisee viiltävä, eläimellinen hätähuuto..."