29.8.2018

1. Christie, Agatha: Lordin kuolema

Agatha Christie
Lordin kuolema

WSOY 1953 - Sapo 1
Lord Edgware Dies 1933

”Omalaatuinen lordi Edgware murhataan kirjastossaan. Syylliseksi epäillään hänen vaimoaan, kuuluisaa näyttelijätärtä Jane Wilkinsonia. Vain hetkeä aikaisemmin Jane oli pyytänyt apua itseltään Hercule Poirotilta päästäkseen eroon miehestään. Poirot panee pienet harmaat aivosolut liikkeelle. Juttu osoittautuu erittäin mutkikkaaksi. Tapahtuu kaksi uutta murhaa. Sitten sattuma puuttuu peliin. Poirot kuulee erään tuntemattoman ohikulkijan huomautuksen ja oivaltaa kuin salaman iskusta johdonmukaisen ratkaisun. Siihen tarvitaan vain kolme seikkaa: pincenez-lasit, puhelinsoitto ja nainen joka nouti kultarahan Pariisista. Tässä jutussa Poirot joutuu kohtaamaan murhaajan, joka on tavallista häikäilemättömämpää lajia.”

Muuten sujuva tarina menee välillä liian mutkikkaaksi. Soudetaan ja huovataan. Kannattaa kuitenkin lukea. Kirjassa on muutama oivallinen henkilöhahmo. Tällä kirjalla WSOY aloitti maineikkaan Sapo – sarjansa vuonna 1953. Sapoja julkaistiin vuoteen 2012 asti kaikkiaan 459 kirjaa. Monista sarjan kirjoista on otettu useita uusintapainoksia.

2. Sayers, Dorothy: Kuolema vierailee kerhossa

Dorothy Sayers
Kuolema vierailee kerhossa 

WSOY 1953 - Sapo 2
The unpleasantness at the Bellona Club 1928

"Kunniakkaan Bellona-kerhon rauha rikkoontuu eräänä iltana, kun takan ääressä istuva vanha kenraali Fentiman havaitaan kuolleeksi. Maineikas salapoliisi lordi Peter Wimsey saa ajattelemisen aihetta ruumista tutkineen lääkärin huomautuksesta. Pian paljastuu perintösäädös, jonka myötä kenraalin kuolinhetki saa ennalta arvaamattoman merkityksen. Äkkiä kuolinajan selvitys muuttuukin murhatutkimukseksi. Tämä klassinen salapoliisiromaani aloitti SaPo -sarjan vuonna 1953 yhdessä Agatha Christien kanssa."

Kerhon nojatuoliin on kuollut vanha jäsen ja kuoleman ajankohta on selvitettävä testamentin vuoksi. Lordi Peter Wimsey laukoo herjoja ja alkaa tutkia tapausta. Hyvää keskitasoa, oli ihan mukava lukea.

3. Christie, Agatha: Askel tyhjyyteen

Agatha Christie
Askel tyhjyyteen

WSOY 1953 – Sapo 3
Why didn't they ask Evans? 1934

”Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen, kuolemaisillaan olevan miehen. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin ”tapahtumiin.” Agatha on tässä kirjassa säkenöivimmillään: hirtehishuumoria, jännittävän juonen äkkikäänteitä, nuorta rakkautta ja tietysti taiturimainen loppuratkaisu.”

Kirjan sankarina ei ole Poirot eikä Marple, vaan ihan tavallinen heppu. Hän löytää jyrkänteeltä pudonneen miehen ja kuulee tämän viimeiset sanat: ”Miksi he eivät pyytäneet Evansia?” Tämän kaltaiset tarinat ovat Agathan parhaimpia. Tällaisten vanhan ajan seikkailukirjojen mukana on hauska irtautua arjen yksitoikkoisuudesta ja lähteä jännittävälle matkalle mukavien sankarien kanssa. Hyvä kirja.

4. Christie, Agatha: Simeon Leen testamentti

Agatha Christie
Simeon Leen testamentti

WSOY 1953 - Sapo 4
Hercule Poirot's Christmas 1938

“Äreä ja oikukas miljonääri Simeon Lee on kutsunut perheensä luokseen joulunviettoon. Kaikki yllättyvät saadessaan kuulla, että mukaan perhejuhlaan saapuu myös kaksi vierasta. Juhla katkeaa odottamatta, kun talon isäntä löydetään raa’asti murhattuna. Niin on Hercule Poirotinkin joulurauha mennyttä.”

Odotin, että kirjassa olisi kuvattu edes jonkin verran perinteistä brittiläistä joulunviettoa, mutta siihen ei viitata sanallakaan. Tarina on kyllä ketterästi kulkeva lukitun huoneen mysteeri. Tapahtumapaikkana on perinteinen kartano palvelijoineen. Henkilöistä annetaan riittävä kuvaus ja lukija miettii ratkaisua viimeisille sivuille asti. Agatha on taas keksinyt pienoisen yllätyksen lukijalle! Hyvä kirja.

5. Dickson, Carter: Kymmenen teekuppia

Carter Dickson
Kymmenen teekuppia
 

WSOY 1953 - Sapo 5
The Peacock Feather Murders 1937

"Scotland Yard saa nimettömän kirjeen jossa poliisi kutsutaan teelle Berwick Terraceen. Kirjettä ei tietenkään oteta vakavasti. Myöhemmin paikalta löydetään kuitenkin  murhattu mies sekä kymmenen teekuppia ympyrän muotoon asetettuna. Rikos jää sillä kertaa selvittämättä. kaksi vuotta poliisi saa samanlaisen ilmoituksen. Nyt siihen suhtaudutaan vakavammin, mutta vahvasta vartioinnista huolimatta historia toistaa itseään. Asiaan tarttuu äkeä ja omapäinen Sir Henry Merrivale ja murhatutkimukset saavat vihdoin vauhtia."

Henkilöt ovat melko etäisiä. Tapahtumat kerrotaan sujuvasti mutta niitä vatkataan ja kerrataan poliisien pohtiessa ratkaisua. Toimisi paremmin puolet ohuempana.

28.8.2018

6. Christie, Agatha: Mykkä todistaja

Agatha Christie
Mykkä todistaja

WSOY 1953 – Sapo 6
Dumb witness 1937

”Miss Arundellin, rikkaan ikäneidon kuolema ei yllättänyt ketään hiljaisen pikkukaupungin asukkaista. Yllätyksen teki hänen testamenttinsa, josta Miss Arundell oli visusti vaiennut. Kirja, jonka hän ennen kuolemaansa oli lähettänyt Hercule Poirotille, antaa vauhtia tapahtumille. Avainasemassa on koira, mykkä todistaja, joka johdattaa Poirotin ratkaisun jäljille.”

Poirot ratkoo yleensä rikoksia nojatuolissaan, antaen harmaiden aivosolujensa tehdä työn. Tällä kertaa hän kuljeskelee rikospaikalla ja epäiltyjen luona salaten henkilöllisyytensä ja tekeytyen milloin kirjailijaksi, milloin talon ostajaksi jne. Poirotin kumppani Hastings on närkästynyt moisesta valehtelusta. Poirotin mielestä murha on kuitenkin niin vakava asia, että sitä tutkiessa tällainen käytös on puolusteltavissa. Varmistuttuaan murhaajasta Poirot antaa tälle tilaisuuden paeta hirsipuuta. Traditionaaliseen tapaan epäillyt kootaan murhataloon viiksekkään salapoliisimme ympärille tämän selostaessa tutkimuksiaan. Lukijakin yllättyy kun Poirot selostuksensa päätteeksi paljastaa murhaajan. Nokkela kirja olisi voinut olla hieman lyhyempi ja tiivistetympi. Nyt se oli hieman raskas luettava.

7. Dickson, Carter: Punainen leski

Carter Dickson
Punainen leski 

WSOY 1954 - Sapo 7
The Red Widow murders 1935

"Mantling Houseen on kokoontunut joukko vieraita, päivällinen on päättynyt, tuli takassa hiipunut. Lordi Mantling, illan isäntä, seisoo kynttelikön takana ja silmäilee levollisesti hymyillen ympärilleen. Juuri silloin ilmaantuu palvelija paikalle ja ojentaa sinetöidyn korttipakan. Kohtalonnäytelmä alkaa. Mantling Housen sata vuotta suljettuna ollut kummitushuone joutuu samana iltana luovuttamaan salaisuutensa. Mutta uhreitta se ei tapahdu. 

Yhdysvaltalainen John Dickson Carr (1906-77), joka käytti salanimeä Carter Dickson, oli sikäli ainutkertainen rikoskirjailija, että hän omistautui lukitun huoneen arvoitukselle ja käytti kymmenissä kirjoissaan vaihtelumahdollisuuksia hämmästyttävän taitavasti. Vielä vuonna 1980 kirjailijoiden, toimittajien, arvostelijoiden ja asianharrastajien paneeli valitsi Carterin tarinoista neljä tästä aiheesta kirjoitettujen kymmenen parhaan joukkoon."

Tämä 347-sivuinen jaarittelu lannisti minut jo sivulla 100. Loppuratkaisun kuitenkin katsoin ja siihenkin oli tuhlattu kohtuuttomasti lavertelua ja jahkailua. Jos vasta aiot tutustua salapoliisikirjallisuuteen, älä aloita tästä. Tämä sopii vain kaikkein paatuneimmille asian harrastajille.

8. Christie, Agatha: Murha maalaiskylässä

Agatha Christie
Murha maalaiskylässä

WSOY 1954 - Sapo 8
Murder at the vicarage 1930

“St. Mary Meadin kylän uneliaan rauhan rikkoo pahansisuisen eversti Protheroen murha. Miehen kuolema ei tule kenellekään yllätyksenä, sillä sitä tuntuu toivovan yksi jos toinenkin aina kirkkoherrasta paikkakunnalla majailevaan taidemaalariin. Jopa everstin kauniilla vaimolla ja tyttärellä näyttäisi olevan syytä hankkiutua kiusanhengestä eroon. Neiti Marple pitää virkeät silmänsä auki, kuuntelee, miettii ja vetää johtopäätöksensä, joiden perusteella surmatyön todellinen tekijä joutuu viimein käpälälautaan.”

Jane Marple oli esiintynyt jo vuonna 1927 Royal Magazinessa julkaistussa novellissa
The Tuesday Night Club. Suomeksi tämä novelli Tiistaikerho ilmestyi kokoelmassa Kolmetoista (WSOY 1983). Murha maalaiskylässä on ensimmäinen Marple -romaani. Pikku kylässä elelevä vanha neiti ymmärtää ihmisluontoa eikä nielaise sellaisenaan kaikkea kuulemaansa, vaan ottaa huomioon epärehellisyyden. Kertojana on paikkakunnan kirkkoherra, jonka kotoa löytyy ruumis. Poliisin ohella murhaa tutkii kirkkoherra, apunaan neiti Marple. Tässä ensimmäisessä Marple -romaanissa neiti pysyttelee kainosti taka-alalla vaikka näytteleekin lopussa ratkaisevaa roolia. Hyvä kirja.

9. Chandler, Raymond: Nainen järvessä

Raymond Chandler
Nainen järvessä 

WSOY 1954 - Sapo 9
The lady in the lake 1943

"Rikkaan hajuvesikauppiaan vaimo katoaa metsästysmajasta lähellä Los Angelesia, ja ruumis löydetään lähiseudun järvestä. Hajuvesikauppias palkkaa Philip Marlowen tutkimaan tapausta, ja Marlowe on äkkiä keskellä hämäräperäistä tapahtumasarjaa. Uhrin luonne on keskeinen arvoitus ketjussa, jonka tärkeitä osasia ovat huumekauppiaat, kauniit vaaleaveriköt ja keinoja kaihtamattomat kovanaamat. Kuten aina, Philip Marlowe ratkaisee arvoituksen tavalla, joka on yllätys lukijalle."

Monimutkainen tarina, jossa varakas liikemies palkkaa yksityisetsivä Philip Marlowen etsimään omilla teillään kulkevaa kaunista vaimoaan Crystalia. Kirjan perusteella on tehty film-noir elokuva The Lady In The Lake (USA 1947).

10. Stout, Rex: Liian monta kuolemaa

Rex Stout
Liian monta kuolemaa

WSOY 1954 – Sapo 10
And Be A Villain 1948

”Suositussa radio-ohjelmassa vieraileva veikkauslehden julkaisija kuolee myrkytykseen kesken lähetyksen. Oliko myrkky tarkoitettu hänelle vai Madeleine Fraserille, ohjelman suositulle vetäjälle? Tutkimukset ovat umpikujassa, kun toisenkin lehden julkaisija löydetään kuolleena. Liittyvätkö murhat toisiinsa, vaikka tapauksilla ei näytä olevan mitään yhteyttä? Tarkastaja Cramerin tutkimukset polkevat yhä paikallaan, eikä Nero Wolfekaan tunnu löytävän ratkaisua. Umpikuja avautuu vasta kun murhaaja on ehtinyt iskeä kolmannen kerran.”

Tämä on ensimmäinen Sapo -sarjassa julkaistu Nero Wolfe-tarina. Archie Goodwin on huolissaan palkkojen maksusta ja saa hätisteltyä Wolfen töihin. Tässä asiakas ei tule Wolfen toimistoon pyytämään tämän apua, vaan Wolfe itse tarjoutuu ratkaisemaan kesken suosittua radio-ohjelmaa tapahtuneen murhan. Kyse on siitä, kuka suostuisi palkkaamaan hänet. Lopulta halukkaita tahoja löytyy useitakin. Laiskuuttaan Wolfe usuttaa poliisin tekemään jalkatyön ja kuulusteltavat saavat tietenkin saapua Wolfen toimistoon. 

Tutkimukset saavat vauhtia vasta kun Wolfe saa selville asioita, joita radio-ohjelmaa tehnyt tiimi on salannut poliisilta. Tässä tarinassa Wolfe kertoo auliisti kaiken tietämänsä tarkastaja Cramerille ja päinvastoin. Archie tosin joutuu nälissään odottelemaan poliisiasemalla kuulusteltavana, koska ei kerro taskussaan olevan kiristyskirjeen alkuperää. Lopuksi Wolfe pyytää Crameria tuomaan koko radio-ohjelman tiimin luokseen murhaajan paljastamista varten. Tätä Agatha Christien Poirot-tarinoissaan käyttämää tehokeinoa myös Rex Stout käyttää monissa Wolfe-tarinoissaan.

11. Dickson, Carter: Valkoisen luostarin murhat

Carter Dickson
Valkoisen luostarin murhat 

WSOY 1954 - Sapo 11
The White Priory murders 1934


”John Dickson Carr (1906-77), joka käytti myös lisänimeä Carter Dickson, oli rikoskirjallisuuden joukossa sikäli ainutlaatuinen että hän omistautui lukitun huoneen arvoitukselle muodossa tai toisessa.
- Kymmenissä kirjoissa Carr-Dikcson käytti vaihtelumahdollisuuksia hämmästyttävän taitavasti. usein hänen olettamuksensa ovat epäuskottavia, mutta harvoin ne tuntuvat lukijasta mahdottomilta, ja hämäystä kehitellään ja sitä pidetään yllä härnäävillä vihjeillä, jotka voidaan tulkita monella eri tavalla, ja lopuksi se paljastetaan typerryttävän taitavasti.”


Amerikkalainen näyttelijätär on tullut Englantiin filmausmatkalle ja löydetään murhattuna. Ulkona on vastasatanutta lunta jossa näkyvät vain yhdet sisään johtavat jäljet. Sir Henry Merrivale auttaa tarkastaja Mastersia tutkimuksissa. Toinenkin murha tehdään ennen kuin Merrivale ratkaisee tapauksen.

12. Dickson, Carter: Juudaksen ikkuna

Carter Dickson
Juudaksen ikkuna 

WSOY 1954 - Sapo 12
The Judas Window 1938

"20-luvun klassisen "kulta-ajan" kirjailijoista Carter Dickson alias John Dickson Carr (1906-77) oli yksi arvostetuimmista. Lukitun huoneen arvoitus taipui hänen kymmenissä kirjoissaan toinen toistaan nerokkaampiin muotoihin ja tällä alueella hänestä tuli ehdoton mestari. Laaja asiantuntijapaneeli valitsi vuonna 1980 kymmenen parasta lukitun huoneen tarinaa. Neljä kymmenestä oli Dicksonin, niiden joukossa Juudaksen ikkuna. Dicksonin kirjoista vanhastaan tuttu Sir Henry Merrivale on jälleen remmissä ja ratkaisee jutun, mutta vasta viimeisillä sivuilla. Silloin vasta lukijallekin selviää kunnianarvoisan pankkiirin Avory Humen mystisen murhan arvoitus. Kuka oli murhaaja, ja miksi? Hänen tuleva vävypoikansako, ainoa joka oli hänen seurassaan tapahtumahetkellä, sisäpuolelta lukitun oven takana."

James Answell matkustaa Lontooseen tapaamaan tulevaa appiukkoaan. He tapaavat lukitussa huoneessa. James juo tarjotun ryypyn ja menettää tajuntansa. Herätessään hän näkee isäntänsä murhattuna. Kaikki pitävät häntä syyllisenä, vain Sir Henry Merrivale uskoo hänen syyttömyyteensä ja puolustaa häntä jännittävässä oikeudenkäynnissä.

13. Chandler, Raymond: Vanha kultaraha

Raymond Chandler
Vanha kultaraha 

WSOY 1954 - Sapo 13
The High Window 1942


"Philip Marlowe on ymmällään. Elisabeth Bright Murdock on palkannut hänet johonkin tiettyyn tehtävään. Mutta astmaattinen vanharouva ei suostu kertomaan juuri mitään koko jutusta, eikä sitä paitsi näytä pitävän yksityisetsivästä. Jotenkin se kaikki liittyy rahaan, kallisarvoiseen vanhaan rahaan, jonka joku oli varastanut. Mutta ilman varsinaisia tietojakin Marlowe vaistoaa jo ennen murhaa, mistä oli kysymys. Vanharouva itse, hänen pelokas pikku sihteerinsä, uhkapeluripoikansa ja pojan seksikkään upea vaimo ovat avainasemassa. Yhdellä heistä on murhaajan luonne.
Vanha kultaraha on Raymond Chandlerin kolmas rikosromaani, jonka ensipainos ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1942 ja Suomessa 1954"

Rouva Elizabeth Murdock palkkaa yksityisetsivä Philip Marlowen etsimään kadonnutta harvinaista kolikkoa, Brasher Doubloonia. Rouva väittää miniänsä varastaneen sen. Selvittäessään juttua Marlowe törmää selittämättömiin murhatapauksiin.

14. Stout, Rex: Kadonnut ääni

Rex Stout
Kadonnut ääni

WSOY 1954 – Sapo 14
The Silent Speaker 1946

“Walford Astoria – hotellissa New Yorkissa odottaa yli tuhatpäinen juhlayleisö Cheney Boonea, tunnettua teollisuuspomoa, jonka on määrä pitää puhe. Mutta hänen ääntänsä ei kukaan saa enää kuulla, sillä Boone löydetään kuoliaaksi ruhjottuna eräästä hotellin sivuhuoneesta. Yleisön joukosta erottuu vähitellen pieni, noin kymmenen ihmisen ryhmä, jolla mahdollisesti olisi etua Boonen kuolemasta, tämä kun tietää liian paljon Yhdysvaltojen kulissintakaisesta liike- ja teollisuusmaailmasta. Nero Wolfe ryhtyy apulaisensa Archie Goodwinin kanssa ratkaisemaan arvoitusta ja tekeekin sen, tapansa mukaan nojatuolissa istuen, vaikka toinenkin murha on sotkemassa piirustuksia. Kadonnut ääni on Rex Stoutin parhaita dekkareita kirjailijan 40-luvun huippukaudelta.”

Wolfe riitelee poliisien kanssa ja epäiltyjä juoksutetaan hänen toimistoonsa. Johtolankoja ei ole, eivätkä tutkimukset etene lainkaan. Lopussa Wolfe saa kuitenkin neronleimauksen – jota ei kuitenkaan kerro Archielle – ja teeskentelee hullua. Sitten hän löytää piilotetun vahalieriön (sellaiselle tallennettiin saneluja muinoin) ja kuulee sieltä murhaajan nimen. Raskas lukea.

15. Crofts, Freeman Wills: Salaperäinen laatikko

Freeman Wills Crofts 
Salaperäinen laatikko 

WSOY 1954 – Sapo 15 
The Sea Mystery 1928

”Amatöörikalastajan rauhaisa kalareissu Walesin etelärannikolla saa yllättävän käänteen, kun vastaan kelluu kookas puulaatikko, joka sisältää pahoin ruhjotun miehen ruumiin. Kyseessä on ilmeinen rikos, mutta sen selvittäminen näyttää aluksi täysin mahdottomalta. Poliisitarkastaja Joseph French Scotland Yardista saa panna kaiken älynsä ja päättelykykynsä liikkeelle ennen kuin onnistuu saamaan johtolankoja ja pääsemään rikollisten jäljille.”

Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti etsivän päättelyä ja rikostutkintaa. Hän seuraa eri johtolankoja ja muodostaa teorioita, joita sitten tarkistaa. Monista vastaavista kirjoista poiketen tämä ei tunnu jaarittelulta, vaan johdonmukaisuudessaan pitää lukijan mielenkiinnon yllä koko ajan. French tutkii vuorovesitaulukkoja ja kokeilee miten puulaatikko ajautuu todennäköisestä pudotuspaikasta merelle. Kokeellisesti hän myös tarkistaa, olisiko yövartijalle mahdollista antaa unilääkettä. 

"French lähti ulos, soitti toimiston ovikelloa, juoksi sitten pääovelle, meni sisään sen pikkuovesta, löysi teepullon ja laski kymmeneen, sulki sen ja lukitsi pikkuoven. Sitten hän alkoi odottaa. Kului kolme minuuttia ennen kuin Gurney saapui. Asia oli sitä myöten selvä. Kuka tahansa, jolla oli mahdollisuus saada toimistossa säilytettävä avain, oli voinut sekoittaa unijuomaa teepulloon."
Kyseessä on mukava ja mielenkiintoinen tarina, joka jaksoi viihdyttää toisenkin lukukerran.

16. Carr, John Dickson: Keisarin nuuskarasia

John Dickson Carr
Keisarin nuuskarasia 

WSOY 1955 - Sapo 16
The Emperor’s Snuff-Box 1942

"John Dickson Carr on on jäänyt klassisen salapoliisiromaanin historiaan lukitun huoneen arvoituksen ainutkertaisena mestarina. Carrin ura alkoi vuonna 1929. Se kesti lähes kaksi vuosikymmentä ja hän kirjoitti vähintään kaksi kirjaa vuodessa. Ne kaikki ovat muunnelmia lukitun huoneen teemasta - ja Carrin kekseliäisyy oli kutakuinkin rajaton.
Keisarin nuuskarasia (1942) on yksi Carrin tuotannon kirkkaimmista helmistä - hämäävä, härnäävä ja karmaiseva tarina arvossapidetyn aatelismiehen, pinttyneen vanhan keräilijän, kylmäverisestä hiilihankomurhasta."

Eve, nuori englantilaisneito joutuu Ranskassa epäillyksi kihlattunsa isän murhasta. Juttuun liittyy rikkoontunut nuuskarasia, jonka väitetään kuuluneen keisari Napoleonille. Tapauksen selvittää rikospsykologi Dermot Kinross.

17. Chandler, Raymond: Pitkät jäähyväiset

Raymond Chandler
Pitkät jäähyväiset 

WSOY 1956 - Sapo 17
The long good-bye 1953

"Nukkavieru, reissussa rähjääntynyt yksityisetsivä Philip Marlowe lähtee selvittelemään mutkikasta murhajuttua Los Angelesin ylelliseen rahamaailmaan. Monimiljoonikon tytär murhataan huvilalla, ja todisteet viittaavat selvästi murhatun aviomieheen. Marlowe joutuu sekaantumaan tapahtumien kulkuun ensin sattumalta, avustaessaan ystäväänsä pakenemaan maasta, mutta pian hän tajuaa, ettei rikos olekaan niin yksinkertainen kuin näyttää. Pitkistä jäähyväisistä tulee sananmukaiset."

Los angelsilainen yksityisetsivä Philip Marlowe auttaa juopunutta ystävänsä Terry Lennoxia, tietämättä että Terryn vaimo on juuri murhattu. Marlowe pidätetään epäiltynä murhasta, mutta vapautetaan kun Lennox löydetään kuolleena, vierellään tunnustus. Seuraavassa jaksossa Marlowen apua pyydetään juopon kirjailijan tapauksessa. Tämäkin lopulta kuolee. Nämä amerikkalaisten yksityisetsivien jutut eivät ole minun mieleeni.

Tämä on kuuluisa, Edgar -palkinnon saanut tarina, ja Robert Altman ohjasi kirjaan perustuvan elokuvan The Long Goodbye (1973 USA). Dekkariseuran äänestyksessä Pitkät jäähyväiset valittiin parhaaksi SaPo -sarjan kirjaksi.

18. Tey, Josephine: Ajan tytär

Josephine Tey
Ajan tytär 

WSOY 1956 - Sapo 18
The Daughter Of Time 1951

 
"Scotland Yardin poliisiupseeri Alan Grant, jonka erikoisharrastuksena on ihmisten kasvonpiirteiden tutkiskelu, makaa sairaalassa. Hänen näyttelijätärystävättärensä tuo sinne historiallisten ja muiden henkilöiden kuvia tarkasteltavaksi; niiden joukossa on myös Richard III:n kuva. Grant huomaa ilmeisen ristiriidan tämän hallitsijan hirviömäisen maineen ja kasvonpiirteiden välillä ja niin hänelle avautuu mitä mielenkiintoisin salapoliisitehtävä viiden vuosisadan takaa: oliko Richard III veljenpoikiensa murhaaja kuten historia yleisesti todistaa? Oliko hän tunnoton, häikäilemätön tappaja joka raivasi tieltään kaksi veljensä poikaa päästäkseen käsiksi kruunuun?"

Scotland Yardin mies makaa jalka kipsissä ja äityy tutkimaan vuosisatojen takaista arvoitusta: oliko Richard III veljenpoikiensa murhaaja? Muuten olisi voinut olla kivakin, mutta nimien ja historiallisten tapahtumien paljous vei koko jutun liian sekavaksi. Tarinassa putkahtelee esiin mielenkiintoisia historiallisia tapahtumia ja myös "Tonypandya" eli sitkeitä huhuja.

19. Christie, Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät

Agatha Christie
Salaperäiset rukiinjyvät

WSOY 1956 - Sapo 19
A pocket full of rye 1953

”Sinä aamuna oli konekirjoittajan vuoro keittää tee. Sen tarjoili herra Fortescuelle viehättävä ’yksityissihteeri’ neiti Grosvenor. Neiti Griffith, konekirjoitusosaston rautainen esinainen, puolestaan valvoi firman teeseremonian sujuvan asianmukaisesti. Niinpä useammalla kuin yhdellä henkilöllä näytti olleen tilaisuus tipauttaa myrkkyä esimiehen teekuppiin. Ruumiin vaatteiden taskuista löytyivät ne tavalliset tavarat: nenäliina, avaimet, lompakko ja pikkurahaa. Ja sitten jotakin kerrassaan omituista. Rex Fortescuen takin oikeanpuoleisessa taskussa oli viljaa…Salaperäiset rukiinjyvät on klassinen Neiti Marple-mysteeri vuodelta 1953.”

Tarinaa kuljettaessaan Christie tarjoaa lukijalleen tapansa mukaan eri henkilöitä mahdolliseksi murhaajaksi. Tällä kertaa ehdokkaina on erinomainen taloudenhoitaja, yksinkertainen sisäkkö, huomattavasti vainajaa nuorempi vaimo rakastajineen, vainajan poika vaimoineen, Afrikasta palaava hunsvottipoika ja tyttären epämääräinen miesystävä. Tarkastaja Neel alkaa tutkia juttua, mutta kaksi ruumista tulee vielä lisää. Toinen näistä, yksinkertainen sisäkkö, on ollut aiemmin Neiti Marplen palveluksessa. Niinpä tarkkanäköinen neiti saapuu myös paikalle ja yhdistää muutamat vähäpätöiset seikat vanhaan lasten loruun. Näin tapahtumatkin vihdoin selviävät. Tyylipuhdas salapoliisiromaani.

Tässä, niin kuin muutamassa muussakin Agathan romaaneissa tapahtumat kiertyvät lasten lorun mukaan. Nyt kyseessä on vanha "Sing a Song of Sixpence."

Sing s song of sixpence,
A pocket full of rye.
Four and twenty blackbirds,
Baked in a pie.
When the pie was opened,
The birds began to sing;
Wasn't that a dainty dish,
To set before the king?
jne.

Viidestä pennistä minä laulan,
taskuntäydestä ruista.
Viisitoista rastasta piirakkaan pantiin
linnanpihan puista.
Syömään kun sitten ryhdyttiin,
ne alkoivat lauleskella.
Eikös ollutkin sukkela herkku
kuninkaan lautasella?
jne.

20. Gilbert, Michael: Katedraalin varjossa

Michael Gilbert
Katedraalin varjossa 

WSOY 1956 - Sapo 20
Close Quarters 1947

Kirja vie lukijan englantilaisen katedraaliyhteisön maailmaan. Joku lähettelee häväistyskirjeitä. On kaniikkeja, kanttori, kuoron ohjaajia, koulupoikia ja ruumis. Scotland Yardin miehet paljastavat monta salaisuutta hyveellisen ulkokuoren alta. Tämä on Gilbertin ensimmäinen romaani. Ennen lakimieheksi ryhtymistään Gilbert toimi lyhyen ajan katedraalikoulun opettajana Salisburyssä ja hyödynsi kokemuksiaan tässä kirjassa. Scotland Yardin Inspector Hazelrigg esiintyy viidessä muussakin Gilbertin kirjassa. Gilbertin myöhäisemmät teokset ovat tätä mielenkiintoisempia.

21. Christie, Agatha: Hautajaisten jälkeen

Agatha Christie
Hautajaisten jälkeen

WSOY 1956 – Sapo 21
After the funeral 1953

"Talo oli suuri viktorianaikainen rakennus. Sen ikkunaverhot olivat paksua, haalistunutta brokadia tai samettia. Sukulaiset olivat kokoontuneet isännän hautajaisiin. Läsnä olivat kahden veljen vaimot, veljenpoika, toisen veljen tytär miehineen ja vainajan sisar Cora. Juuri Cora esitti tapansa mukaan merkillisen huomautuksen, joka sai koko seurueen hämmentymään: Mutta . . . murhattiinhan hänet, eikö murhattukin? Kun hautajaisten jälkeen alkoi tapahtua merkillisä asioita, astui Hercule Poirot näyttämölle. Ja ratkaiseva loppunäytös esitettiin samassa talossa, jossa hautajaisetkin oli vietetty."

Tämän hyvää keskitasoa olevan salapoliisiromaanin asetelma on Agatha Christielle tyypillinen. Sukulaiset kokoontuvat vanhaan maalaiskartanoon suvun päämiehen, Richard Abernethien hautajaisten jälkeen. Perheen lakimies, herra Entwhistle lukee testamentin ja tilaisuuden päätteeksi epätavallisesti käyttäytyvä nuorin sisar, Cora, tokaisee: ’Mutta…murhattiinhan hänet, eikö murhattukin?’ Lausahdus jää vaivaamaan Entwhistleä ja hän tutkii asiaa vaivihkaa. Kun Cora sitten murhataan kirveeniskuin, kääntyy lakimies vanhan ystävänsä Hercule Poirotin puoleen. Tämä tekeytyy hyväntekeväisyysjärjestön edustajaksi ja on olevinaan nyt tyhjäksi jäävän kartanon ostoaikeissa. Näin hän tutustuu asianomaisiin ja paljastaa lopulta älykkäästi punotun hämäyksen. Lukijaa hämätäkseen Christie on taas koonnut joukon erikoisia sukulaisia murhaajakandidaateiksi. Kun kirjailija asettaa tapansa mukaan lopussa Poirotin sukulaisjoukon eteen paljastamaan syyllistä, huomaa lukija epäilleensä aivan väärää henkilöä.

22. Christie, Agatha: Neiti Lemon erehtyy

Agatha Christie
Neiti Lemon erehtyy

WSOY 1957 – Sapo 22
Hickory Dickory Dock 1955

“Kreikkalainen rouva Nicoletis pitää Lontoossa ylioppilasasuntolaa, jonka asukkaat ovat kansainvälisiä nuoria. Asuntolassa vaihtelevat kaikki inhimilliset tunteet: rakkaus ja ystävyys, mustasukkaisuus ja kateus, pahanilkisyys ja armottomuus. Ja kaiken keskellä touhuaa äidillinen rouva Hubbard, ylioppilaskodin hoitaja. Onneksi hän on neiti Lemonin sisar ja neiti Lemon on Hercule Poirotin sihteeri. Onneksi – sillä rouva Hubbardin viattomassa laumassa on susi, joka on pukeutunut lammasten vaatteisiin.”

Hyvä kertomus, jossa vilahtaa ajoittain huumoriakin. Scotland Yardin tarkastaja Sharpe tekee pääasiassa jalkatyön Poirotin tyytyessä tapansa mukaan juttelemaan ihmisten kanssa ja suorittamaan varsinaisen aivotyön. Ai niin, hän käy kyllä ostamassa selkärepun läheisestä retkitarvikemyymälästä. Tämä kirja on virkistävää vaihtelua iänikuisiin kartanomysteereihin.

23. Garve, Andrew: Samsonin arvoitus

Andrew Garve
Samsonin arvoitus

WSOY 1957 – Sapo 23
The Riddle of Samson 1954

John Lavery viettää kesälomaansa Scilly -saarilla aikomuksenaan suorittaa arkeologisia kaivauksia harrastusmielessä. Samaan aikaan saarilla on lehtimiehiä. Ronnie-niminen reportteri on varsinainen öykkäri. Hänen vaimonsa Olivia pitkästyy ylimielisen miehensä komenteluun ja liikuskelee pari päivää itsekseen saarilla. John ja Olivia tapaavat ja viihtyvät toistensa seurassa, mutta mustasukkainen Ronnie sattuu paikalle ja räyhätessään suistuu kallionkielekkeeltä alas. Ruumista ei löydy ja etsivä Field aloittaa tutkimuksensa. Johnin kaivauskaveri George esittää teorian, jonka mukaan Olivia ja Ronnie olisivat suunnitelleet valekuoleman vakuutusrahat mielessään. Myös Johnia epäillään Ronnien murhasta. Päättäessään ottaa asioista selvää, John joutuu todella tukalaan ansaan. Mukava ja jännittävä tarina 1950-luvulta sisältää myös romantiikkaa. Scillynsaaret sijaitsevat Englannin lounaiskulmassa olevan Cornwallin niemen edustalla n.45 kilometrin päässä mantereesta.

24. Carr, John Dickson: Kuiskaava kuolema

John Dickson Carr
Kuiskaava kuolema 

WSOY 1957 - Sapo 24
He Who Whispers 1946

”Ranskassa, vanhassa rappeutuneessa tornissa lähellä Chartresia ennen sotaa tapahtunut selvittämätön murha alkaa yllättäen elää uudessa ympäristössä kammottavalla tavalla. Tohtori Gideon Fell särkee pahan lumouksen ja paljastaa totuuden.”

Sinänsä mielenkiintoinen ongelma mahdottomasta murhasta tornissa, jossa ei ollut uhrin lisäksi ketään muuta. Muutaman vuoden takaisesta tapauksesta esitelmöinyt professori Rigaud kuitenkin maalailee tapausta yrittäen saada sen näyttämään jotenkin yliluonnolliselta vampyyrijutulta. Kaikelle löytyy kuitenkin luonnollinen selitys ja vanhat vääryydet oikaistaan. Hyvän tarinan pilaa pitkäveteinen ja jaaritteleva kerronta joka vaivaa muitakin Carrin kirjoja.

25. Garve, Andrew: Minä, Edgar Jessop

Andrew Garve
Minä, Edgar Jessop

WSOY 1957 – Sapo 25
A press of suspects 1951

Katkeroituneen lehtimiehen kosto. Tässä käsitellään Lontoon kuuluisalla sanomalehtikadulla, Fleet Streetillä tapahtunutta murhaa. Tarina ei ole perinteinen salapoliisiromaani, jossa lukija arvailee murhaajan henkilöllisyyttä. Lukija seuraa alusta lähtien katkeroituneen kelmin edesottamuksia. Edgar Jessop on ulkomaanosaston toimittaja, joka turhaan odottaa ylennystä ja päättää kostaa kaikille, jotka ylenkatsovat häntä. Syanidimurhaa tulee tutkimaan Scotland Yardin tarkastaja Haines.

Tarina on välillä pitkäveteinen, välillä tempaa hetkeksi mukaansa. Tapahtumaympäristö, sanomalehden toimitus, kuvataan luontevasti. Kirjailijalla onkin pitkä lehtimiesura takanaan. Hänen oikea nimensä on Paul Winterton.
 

26. Stout, Rex: Caesar on kuollut

Rex Stout
Caesar on kuollut

WSOY 1957 – Sapo 26
Some Buried Caesar 1938

“Maaseudun hienostopiireissä, karjanjalostusmiljonäärien keskeisen kilpailun, kateuden ja vihan myrkyttämässä ympäristössä, mestarisalapoliisi Nero Wolfe saa ratkaistavakseen murhien ja rikosten mysteerin, jossa tärkeää osaa esittää seutukunnan komein rotusonni Caesar. Mutta miksi Caesarinkin piti kuolla?”

Nero Wolfe ja Archie Goodwin vievät orkideoita maatalousnäyttelyyn ja sekaantuvat murhatapaukseen. Paikallinen poliisi on tietysti ärsyyntynyt kaupungista tulleiden salapoliisien paikallaolosta ja Archie laitetaan jopa putkaan. Mukana on jälleen kerran kaunokainen joka ihastuu Archieen - tällä kertaa kyseessä on Lily Rowan, josta kuulemme muutamissa muissakin Wolfe -kirjoissa. Tämä on keskitasoa parempi Rex Stoutin kirja. Tosin tässäkin ärsyttää se, että Wolfe äksyilee eikä kerro muille – edes lukijoille – päätelmiään. Ja tuo iänikuinen poliisien kanssa kinastelu on jo vanha vitsi. 

27. Carr, John Dickson: Itsemurhien salaisuus

John Dickson Carr
Itsemurhien salaisuus
 

WSOY 1957 - Sapo 27
The case of the constant suicides 1941

"Agnus Campbell, suvun vanhin miespuolinen jäsen, heittäytyy alas salaperäisen skotlantilaisen linnansa torni-ikkunasta. Kukaan joka tunsi Agnuksen, ei olisi voinut uskoa itsemurhaan, mutta todisteet vaikuttivat epäämättömiltä. Pian seuraa toinen itsemurha ja vielä kolmaskin. Vai ovatko ne sittenkin murhia? Alan ja Cathryn Campbell, kaksi nuorta, jotka ovat saapuneet kaukaisten sukulaisten luo Skotlantiin, ehtivät kokea oman seikkailunsa ja rakkaustarinansa, ennen kuin juttua selvittämään kutsuttu tohtori Gideon Fell pääsee ratkaisuun."

Skotlantilaisessa linnassa selvitellään 40-luvulla paria kuolemantapausta. Sujuvaa kerrontaa, huumoria ja romantiikkaa. Tämä on yksi John Dickson Carrin kuuluisista lukitun huoneen mysteereistä. Joidenkin arvostelijoiden mielestä tämä kuuluu kirjailijan kolmen parhaan teoksen joukkoon.

28. Christie, Agatha: Murha Mesopotamiassa

Agatha Christie
Murha Mesopotamiassa

WSOY 1957 – Sapo 28
Murder in Mesopotamia 1936

”Agatha Christie oli kuten tunnettua arkeologin vaimo. Hän mainitsikin tästä olevan silkkaa etua: mitä enemmän hän vanhenee, sitä arvokkaammaksi hän tulee …  Mesopotamiassa arkeologisia kaivauksia johtavan muinaistutkijan, tohtori Leidnerin vaimo ei sen sijaan ehdi vanheta, sillä hänet murhataan. Tapausta tutkii Hercule Poirot apurinaan retkikuntaan kuuluva sairaanhoitaja Amy Leatheran, tavattoman tervejärkinen neiti-ihminen.”

Kirjan kertojana on sairaanhoitajatar. Agatha toimi itsekin sairaanhoitajattarena ja kertoja tuntuu hyvin luontevalta henkilöltä. Agathan tuntemus kaivauksista näkyy myös tekstissä. Tarina on hyvin tyypillinen Christien murhamysteeri. Murhan jälkeen lukijalle tarjotaan houkuttelevia vaihtoehtoja tappajan henkilöllisyydestä. Sitten tapahtuu toinenkin murha ja lopulta Poirot kokoaa kaikki henkilöt kuulemaan ratkaisua. Hän aloittaa sen dramaattisesti arabian kielellä: Bismillahi ar rahman ar rahim. (Allahin, Armahtavan, Säälivän nimessä. Lausetta käytetään matkalle lähdettäessä.) Lukuelämyksenä tämä on keskinkertainen. Jokin kipinä tarinasta puuttuu.

29. Robinson, Robert: Kuolleet kirjatoukat

Robert Robinson
Kuolleet kirjatoukat
 

WSOY 1957 - Sapo 29
Landscape with dead dons 1956

"Murhattu sijaiskansleri kappelin katolla! Oxfordin kunnianarvoisaan yliopistokaupunkiin sijoittuva jännitysromaani, jonka tekijä tuntee hyvin kuvaamansa ympäristön. Hän on nokkelasanainen, hauska kertoja, jonka tekstistä nauttivat muutkin kuin salapoliisiromaanien ystävät."

Murhat ja kirjojen tärvely Oxfordin yliopistossa. Pitkäveteinen. Oxfordiin on sijoitettu useita erilaisia jännityskertomuksia ja usein ne ovat kuivia juttuja. Miksihän? Kirja jäikin tämän brittiläisen TV-toimittajan ainoaksi rikosromaaniksi.

30. Iles, Francis: Vakain tuumin ja harkiten

Francis Iles
Vakain tuumin ja harkiten
 

WSOY 1957 - Sapo 30
Malice Aforethought 1931

"Alemmuuskompleksista ei ole pitkä matka yli-ihmiskompleksiin. Ja mihin kaikkeen pystyykään englantilaisen kyläpahasen lääkäri, joka kaipaa rakkautta ja rahaa ja alkaa äkkiä uskoa erehtymättömyyteensä?"

Hyvin kerrottu tarina pikku heppulista, joka kärsii vuosikaudet komentelua ja nöyryytyksiä. Iltaisin hän nukahtaa kuvitelmiinsa, joissa hän on milloin kuuluisa lääkäri, milloin kuuluisa kriketinpelaaja. Lopulta kuvitelmien ja arkitodellisuuden ristiriita sai hänet sekaisin. Poliisin työskentelyä ei seurata tavanomaisten salapoliisikertomusten tapaan, vaan kertomus etenee koko ajan tohtori Bickleighin näkökulmasta katsoen. Hyvä kirja. Tekijän oikea nimi on Anthony Berkeley Cox.

31. Innes, Michael: Matkaava poika

Michael Innes
Matkaava poika 

WSOY 1957 - Sapo 31
The Journeying Boy 1949

"Kun kuuluisa atomitutkija päättää lähettää ainoan poikansa sukulaisten luokse Irlantiin, siitä on tarkoitus tulla rentouttava ja hyödyllinen lomamatka, varsinkin kun matkaseurana on tunnollinen kotiopettaja. Mutta toisin käy, sillä myös tuntemattomat, salaperäiset voimat ovat lähteneet liikkeelle ja seuraavat varjon tavoin matkalaisten kannoilla. Joku epäilee Irlantilaisia kummituksia, mutta tarkastaja Cadover on toista mieltä. Michael Innes on englantilaisen dekkarikirjallisuuden arvostettuja nimiä."

Pitkäveteinen ja sekava. Vasta aivan kirjan lopulla alkaa tapahtua. Kirjailijan oikea nimi on John Innes Mackintosh Stewart.

27.8.2018

32. Chandler, Raymond: Näkemiin, kaunokaiseni

Raymond Chandler
Näkemiin, kaunokaiseni 

WSOY 1958 - Sapo 32
Farewell, my lovely 1940

"Kivitaloa muistuttava linnakundi Hirvi-Malloy etsii kahdeksan vuoden takaista rakastettuaan Velmaa Bay Citystä, Los Angelesin pahamaineisesta esikaupungista. Periaatteessa hyväsydäminen, mutta rakkaudessaan likinäköinen Hirvi jättääjälkeensä tuhoa ja hämmennystä. Ja tietysti mukaan temmataan Phil Marlowe, yksityisetsivä, jonka leipätyönä ovat harmit. Näkemiin kaunokaiseni on tragikoominen, nasevan dialogin pippuroima sukellus korruptoituneeseen maailmaan. Vaikka Velman etsiminen on kirjan pääjuoni, kerronta poukkoilee kirjailijalle ominaiseen tyyliin. Raymond Chandlerille, dekkarin uudistajalle ja tyyliniekalle, juoni ei koskaan ollut pakkopaita. Hänen alaansa ovat huolimattomat ihmissuhteet ja amerikkalaisen yhteiskunnan pureva kritiikki. Chandlerin tyylin on loistavasti tulkinnut Kalevi Nyytäjä."

Vankilasta vapautunut konna Moose Malloy palkkaa yksityisetsivä Philip Marlowen etsimään entistä tyttöystäväänsä, punatukkaista Velmaa. Tarina on filmattu ainakin kolmesti.

33. Dickson, Carter: Pronssilampun kirous

Carter Dickson
Pronssilampun kirous 

WSOY 1958 - Sapo 33
The Curse Of The Bronze Lamp 1945


"-Tämä nuori nainen ei tule ikinä huoneeseensa elävänä. Hän muuttuu pölyksi ikään kuin häntä ei koskaan olisi ollut olemassakaan.
Kukaan ei tietenkään aluksi ottanut vakavasti Helen Loringin, tunnetun egyptologin tyttären, päälle laskettua kirousta. Moni hymy kuitenkin hyytyi Helenin palattua Egyptistä kotiinsa Severn Halliin. Yksin, vain egyptiläisen ylipapin haudasta löydetty pronssilamppu kädessään, hän astui vanhan linnan ovesta sisään – ja hävisi. Jäljelle jäi vain lattialta löytynyt pronssilamppu ja harmaa sadetakki. Lakimies Sir Henry Merrivale ei kuitenkaan yliluonnollisista voimista ihmeemmin piitannut – hän uskoi katoamisen takana piilevän täysin inhimillisen tekijän…"

Egyptin kaivauksilta löytyy muiden aarteiden lisäksi pronssilamppu, jonka Egyptin hallitus on lahjoittanut kaivauksiin osallistuneelle lady Helenille. Sikäläinen kummajainen Alim Bey vastustaa lampun vientiä ja langettaa kirouksen: Helen ei ikinä astu huoneeseensa elävänä. Kun Helen palaa kotiinsa hän todella häviää astuttuaan ulko-ovesta sisään. Sir Henry Merrivale ja Scotland Yardin tarkastaja Masters alkavat selvitellä juttua. Helenin isä tulee myös Egyptistä kotiin ja katoaa yhtä mystisesti. Ongelma on mielenkiintoinen mutta sitä vatvotaan liikaa. Merrivale saa selville mitä tapahtui, mutta hän ei kerro sitä asianomaisille, ei edes tarkastaja Mastersille, eikä lukijallekaan anneta siitä vinkkiä. Ärsyttävä juttu. Ratkaisu on kekseliäs, kunhan se vain olisi selvitetty vähemmän ärsyttävästi.

34. Postgate, Raymond: Valamiesten tuomio

Raymond Postgate
Valamiesten tuomio
 

WSOY 1958 - Sapo 34
Verdict of Twelve 1940

“Kaksitoista valamiestä, joista jokaisella on omalla tavallaan mystinen menneisyys. Rikos ja tuomio. Tämän asetelman pohjalta Raymond Postgate tutkii ihmisten tekoja ja syitä. Yksitoistavuotias Philip, joka on rikas perijä, kuolee hämärissä olosuhteissa. Syytetyn penkille istutetaan hänen huoltajansa, leskirouva Rosalie van Beer, joka rakastaa portviiniä ja jonka tiedetään inhonneen huollettavaansa. Älykkäästi, eri luonteita analysoiden Postgate kehittelee juonta yllättävää mutta loogista ratkaisua kohti.”

Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään kunkin valamiehen elämänvaiheet, toisten tarkemmin ja muutamien ylimalkaisesti. Toisessa osassa perehdytään vastenmielisen tädin ja pojan suhteisiin sekä tapahtumiin, jotka johtivat tragediaan. Kolmas osa kertoo oikeudenkäynnistä ja tuomiosta. Aivan viimeisellä sivulla syyllinen paljastaa tekosensa.

35. Nichols, Beverley: Kuoleman hidas musiikki

Beverley Nichols
Kuoleman hidas musiikki 

WSOY 1958 - Sapo 35
Death to slow music 1956

Rantalaituri ja huvialue ovat tapahtumapaikkana. Operettia harjoitellaan ja henkilöiden menneisyyttä tongitaan. Ei oikein tempaa mukaansa. Hommansa jo lopettanut etsivä ratkaisee murhat, mutta ei kestä sherryä. Tulipahan luettua.

36. Berkeley, Anthony Minä olen syyllinen

Anthony Berkeley
Minä olen syyllinen 

WSOY 1958 - Sapo 36
Trial and error 1937

"Lääkäri antaa herra Todhunterille vain muutaman kuukauden elinaikaa. Miten hänestä tulee murhaaja, sen kertoo tämä veijarimaisen hilpeä dekkari, jossa kirjailija leikittelee sekä henkilöidensä että lukijan kanssa niin, että jokainen on ymmällä ennen loppuratkaisua."

Eräs seurue keskustelee teoreettisesta kysymyksestä, olisiko murha oikeutettu, jos murhattava on ihmiskunnan pahantekijä? Entä mitä pitäisi ihmisen tehdä, jos hän saa lääkäriltään kuulla, että elinaikaa on vain kuukausia? Tehdäkö itse jotain oiken hyvää, vai estääkö joku muu tekemästä jotain suunnatonta pahaa? Vaikkapa murhaamalla tämä?
"Herra Todhunter antoi keskustelunaiheen jäädä. Joka tapauksessa hän oli saanut tietää mitä oli halunnutkin. Sillä herra Todhunterin lääkäri oli kertonut hänelle viikkoa aikaisemmin, ettei hänen ollut mahdollista elää enempää kuin muutamia kuukausia, ja hän oli kutsunut luokseen tämän huolellisesti erilaisista ihmisistä kootun seurueen aivan tietämättään neuvomaan häntä, mitä tehdä sinä aikana joka hänellä oli jäljellä.
Ja herra Todhunterin suureksi hämmästykseksi häntä oli huomattavan yksimielisesti neuvottu tekemään murha."

Hänen ensimmäinen kandidaattinsa kuolee, ennen kuin hän ethtii murhata tämän. Etsittyään toisen kiusankappaleen, Todhunter on joutua tämän valheellisen viehätysvoiman uhriksi. Hän kuitenkin näkee tämän todellisen amoraalisen luonteen ja päättää surmata hänet. Hiipiessään uhrin puutarhaan ase kourassa, Todhunter löytää tämän vastikään ammuttuna. Hän päättää kuitenkin ottaa syyn niskoilleen tästä murhasta. Poliisit eivät kuitenkaan usko häntä ja Todhunterilla on täysi työ todistaa itsensä syylliseksi.
Kirja on jonkin verran pitkäveteinen ja raskas lukea, mutta aihe on melkoisen erikoislaatuinen. 

Todhunterin lääkäri lausuu hänelle näin: "Yleisesti katsotaan, että kuolevia on sääliteltävä - niin, huolimatta uskonnosta, joka opettaa meille, että jokaisella, joka ei ole roisto, tulee olemaan aika paljon mukavampaa kuoleman jälkeen - ja niin ajattelet että minun pitäisi säälitellä sinua; ja kun sen sijasta kerronkin kadehtivani sinua, niin sinä nimität minua pahaksihengeksi."
 

En tiedä, mitä uskontoa lääkäri edellä tarkoittaa, mutta Raamattu ei opeta näin. Tässä siis väitetään että roistoilla ei ole "kuoleman jälkeen mukavaa", mutta kaikilla muilla on. Raamatun mukaan kaikilla niillä, jotka uskovat Jeesukseen ja elävät hänen yhteydessään on "kuoleman jälkeen mukavampaa." Lääkärin väärä käsitys on kuitenkin valitettavan yleinen Suomessakin. Voit tarkistaa asian vaikka Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta.

37. Cumberland, Marte: Punainen paljettihattu

Marten Cumberland
Punainen paljettihattu 

WSOY 1958 - Sapo 37
Far better dead! 1957


Nuori Englantilainen Celia Elwood matkustaa Pariisiin tapaamaan kuolleen sisarensa aviomiestä. Tämä ei kuitenkaan saavu kohtaamispaikalle. Sensijaan aivan vieraat henkilöt sieppaavat hänet ja kyselevät häneltä arvokkaiden timanttien kätköpaikkaa. Celialla ei ole aavistustakaan, mistä on kyse. Onneksi hänen junassa tapaamansa nuori mies huolestuu, kun Celia ei saavu treffeille ja antaa poliisille arvokkaita vihjeitä. Tämä on hyvä vanhan ajan jännitysromaani.

Tarina alkaa näin lupaavasti:
"Kiitävä pikajuna nytkähti vaihteiden yli, veturi vihelsi, ja Celia Elwood aukaisi silmänsä. Tihenevästä hämärästä ilmestyi näkyviin asema, dantemainen liekki- ja savuetsaus, joka samassa hävisi. Celia vilkaisi ympärilleen, matkatovereihinsa. Lihava nainen nukkui, liikemies tutki taskukalenteriaan, nuori ranskalainen pariskunta piti toisiaan kädestä. Hän vilkaisi kelloonsa, ja vastapäisessä nurkassa istuva nuori mies puhutteli häntä. - Puolitoista tuntia Pariisiin, hän sanoi englanniksi."


Tämä kuuluu sarjaan jännäreitä, joissa poliisina on ranskalainen tarkastaja Saturnin Dax. Dax -kirjoja on kaikkiaan 34. Cumberlandilta on suomennettu tiettävästi tämän lisäksi vain "Tappaja rampin takaa" (Hate finds a way), joka ilmestyi Weilin+Göösin Musta kissa -sarjassa 1965,
Cumberland kirjoitti myös yksityisetsivästä Chico Brett kirjailijanimellä Kevin O'Hara. 

38. Gilbert, Michael: Kuolema vankileirillä

Michael Gilbert
Kuolema vankileirillä 

WSOY 1958 - Sapo 38
Death in captivity 1952


”Pohjois-Italiassa olevalla vankileirillä kaivetaan tunnelia, tietä vapauteen. Sen olemassaolo on pidettävä mihin hintaan tahansa salassa italialaisilta - muuta tietä ei ole.
Mutta kohtalo ei ole vangeille suopea. Tunnelista, jonka suuluukun avaamiseen tarvitaan neljä miestä, löydetään yllättäen ruumis. Mitä tehdä vainajalle, etteivät vartijat keksisi salaisuutta? Oliko kyseessä tapaturma vai murha? Keitä olivat mahdolliset murhaajat?”

Michael Gilbert on kirjoittanut hyvin erilaisiin ympäristöihin sijoittuvia jännäreitä. Tämä kirja vie toisen maailmansodan aikaiselle vankileirille. Pääosin englantilaisista koostuva vankijoukko miettii erilaisia mahdollisuuksia pakenemiseen. Käy kuitenkin ilmi, että joukosta joku on kavaltaja. Tarina jaksaa juuri ja juuri pitää lukijan mielenkiinnon vireillä. Aivan kirjan lopuksi kuvataan lyhyesti kolmen vangin vaiheita pakomatkallaan. 

Gilbert joutui itsekin saksalaisten vangiksi toisen maailmansodan aikana Pohjois-Afrikassa ja hänet vietiin Italiaan vankileirille. Hän onnistui pakenemaan sieltä ja hyödynsi kokemuksiaan tässä kirjassa.

Gilbertin seuraavina vuosikymmeninä kirjoitetut tarinat ovat tätä mielenkiintoisempia.

39. Christie, Agatha: Neiti Pinkertonin salaisuus

Agatha Christie
Neiti Pinkertonin salaisuus

WSOY 1958 – Sapo 39
Murder is Easy 1939

“Luke Fitzwilliam on idästä kotiin Englantiin siirtynyt poliisimies. Sattumalta hän tapaa junassa vanhan herttaisen neiti Pinkertonin, joka kertoo hänelle kummia. Neiti Pinkertonin kotikylässä liikkuu murhaaja. Tosin kukaan ei ole sitä huomannut: murhat vaikuttavat luonnollisilta kuolemilta ja murhaaja on kaikkien epäilyksien ulkopuolella. Luke hymyilee eikä usko sanaakaan – ennen kuin itse joutuu keskelle hämmästyttäviä tapahtumia.”

Tämä on niitä mukavia Christien kirjoja, joissa ongelmaa ratkoo joku muu kuin tavanomaiset Hercule Poirot tai neiti Marple. Lukijaa hämätään jälleen kerran useilla murhaajakandidaateilla. Kun lopulta lukijan mieleinen ehdokas löytyy, vetää Agatha hihastaan yllätyksen. Hyvä kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1961: "Poliisin lukuun työskentelevä sairaanhoitajatar lähetetään taloon, missä sairaalloisen vanhan neidin sukulaispoika on ampunut itsensä. Hoitajattarena neiti Pinkerton joutuu perehtymään kokonaistilanteeseen talossa ja kokee jännitystehon vaatiman annoksen kauhuja ennen kuin itsemurha on todettu murhaksi ja löydetty myös murhaaja. Sävy on hieman vanhahtava ja selittelyjä turhan paljon. Tarpeeton kirjastossa."

40. Stout, Rex: Parhaissakin perheissä

Rex Stout
Parhaissakin perheissä

WSOY 1959 – Sapo 40
Even in the best families 1950

"Salapoliisi Nero Wolfe joutuu niin pahaan pinteeseen, että hänen on hylättävä rakkaat orkideansa ja koko kotinsa, josta häntä ei mikään maallinen voima yleensä saa liikkeelle. Salaperäinen Arnie Zeck on mahtava vastustaja, joka panee vauhtia myös Wolfen luottavaan apulaiseen, sukkelasanaiseen Archie Goodwiniin."

Rikas perijätär palkkaa Nero Wolfen ottamaan selvää mistä hänen aviomiehensä saa rahaa. Wolfen tuntema rikollinen, Arnold Zeck, kehottaa Wolfea pitämään näppinsä erossa jutusta. Perijätär murhataan ja Wolfe katoaa salaperäisesti ja hänen kumppaninsa Archie Goodwin pidätetään.

Tämä on tavanomaista parempi Nero Wolfe -tarina. Kirjassa paljastetaan hieman Archie Goodwinin yksityiselämää. Hänellä on varakas naisystävä, Lily Rowan, joka käyttää hajuvettä nimeltä Persian Houri. Archie värvää hänet apulaisekseen dollarin tuntipalkalla. Tämä onkin uudenlainen kokemus naiselle, jonka ei ole ikinä tarvinnut ansaita senttiäkään. Lilyyn Archie tutustui kirjassa Caesar on kuollut (Sapo 26). Pariskunta matkaa lopuksi lomalle Norjaan.

41. Gilbert, Michael: Taivaan tuuliin

Michael Gilbert
Taivaan tuuliin
 

WSOY 1959 - Sapo 41
Sky High 1955

"Pieni englantilainen Brimberleyn kylä on eläkkeelle siirtyneiden upseerien ja heidän omaistensa muodostama yhteisö, jossa toimii kirkkokuoro ja vistikerho. Mutta rikos saapuu Brimberleyhinkin, ensin viattomana ja vähäpätöisenä kirkkokuoron hajoituksiin, joita johtaa Liz Artside, kenraalinleski ja maailman luonnollisin naisbasso, sitten kuoron tenorin, salamyhkäisen majuri MacMorrisin kotiin, joka tuhoutuu isäntineen yllättävässä räjähdyksessä. Liz Artside, joka asettuu tutkimuksen johtoon, joutuu ulottamaan tutkimuksensa kauas kylän idyllistä, aina Lontoon hämäräperäisiin kortteleihin saakka, ennen kuin totuus valkenee. Michael Gilbert, s. 1912, on englantilaisen dekkarikirjallisuuden tasokkaimpia tekijöitä. Hänen tuotannostaan on suoomennettu myös teokset Katedraalin varjossa ja Kuolema vankileirillä."

Ensin tuntui ettei päästä tarinaan kiinni, mutta pian ollaankin jo keskellä mukavaa kertomusta. Kirkkokuoro harjoittelee, mutta kysymyksiä alkaa ilmaantua. Kuka kyläläisistä viettää kaksoiselämää? Mitä tapahtui Kölnissä sodan jälkeen? Pitääkö Sue Timistä? Kuka on salaperäinen murtovaras? Mitä Tim tekee Lontoossa päivisin?

42. Christie, Agatha: Kohtalokas viikonloppu

Agatha Christie
Kohtalokas viikonloppu

WSOY 1959 - Sapo 42
The hollow 1946

”Kuka tahansa olisi voinut olla murhaaja siitä seurueesta, joka oli tullut viettämään viikonloppua Hollowiin, Lucy ja Henry Angkatellin kartanoon. Mutta kenellä olisi ollut syytä vihata tohtori John Christowia? Hänen vaimonsa palvoi miestään, Henrietta, tunnettu kuvanveistäjä, rakasti häntä, sukulaiset pitivät hänestä. Silti tohtori Christow murhataan ja Hercule Poirot joutuu kesken lomanviettonsa seuraamaan mysteerin selvittelyä yllätykselliseen loppuratkaisuun saakka.”

Kun Poirot saapuu kutsuttuna vieraana kartanoon, hän näkee ihmisiä hetki sitten ammutun ruumiin äärellä. Hän luulee että isäntäväki on järjestänyt murhanäytelmän huvittaakseen häntä. Asetelma on aivan kuin lavastettu. Uimalammikon vieressä oli ruumis, kädet levällään ja ruumiin vieressä seisoi nainen revolveri kädessään. Ensin pidetään selvänä, että revolveria pidellyt nainen, murhatun tohtorin vaimo Gerda, on syyllinen. Käy kuitenkin ilmi, ettei murhaa tehty tuolla revolverilla. Poliisi on ymmällä, mutta Poirot ei pääse ajatuksesta, että kaikki on taitavaa lavastusta. Kirja alkaa pitkäpiimäisellä jaarituksella. Juonen kannalta toisarvoista tyhjää puhetta on sivukaupalla. Tässä ei voida Agathaa ainakaan syyttää liian ohuesta henkilökuvauksesta. Kömpelön, hidasälyisen Gerdan ja huonomuistisen, sekavasti puhuvan Lucyn luonne kuvataan selvästi. Tämä on keskinkertainen, aika tyypillinen Agatha Christien murhamysteeri.

43. Armstrong, Charlotte: Pisara myrkkyä

Charlotte Armstrong
Pisara myrkkyä
 

WSOY 1959 - Sapo 43
A Dram Of Poison 1956

"Älykästä ja viehättävää dekkaria höystää pisteliäs ja verraton huumori."

Edgar -palkinnon voittanut hienosti kirjoitettu tarina. Nuoren Rosemaryn isä kuolee ja tyttö on vaarassa jäädä kodittomaksi ja vaille huolenpitoa. Kiltti herra Gibson tarjoutuu huolehtimaan Rosemarystä ja he solmivat platonisen avioliiton. Gibsonin kerrassaan raivostuttava sisar Ethel tietää aina kaiken muita paremmin ja pitää nuorta paria suorastaan kuristusotteessa. Kaiken lisäksi herra Gibson kadottaa vaarallisen myrkkypullon, jota sitten jäljitetään yhä useamman etsijän toimesta. Tämän tapahtuman myötä kirjan tunnelma vaihtuu melodraamasta jännittäväksi farssiksi. Tämä onkin harvinaisen mukava kirja. Entäs sitten Ethel? No, kipaise kirjastoon ja lue.

44.Christie, Agatha: Helmeilevä kuolema

Agatha Christie
Helmeilevä kuolema

WSOY 1959 - Sapo 44
Sparkling Cyanide 1945

”Nuori ja kaunis Rosemary Barton murhataan syankaliumilla lontoolaisessa hienostoravintolassa. Paljastaakseen murhaajan hänen miehensä järjestää päivälliset samaan ravintolaan. Samat vieraat istuvat pöydän ääressä. Myös Rosemarylle on varattu paikka, tyhjä tuoli. Ja sitten alkaa tapahtua. Mainiosti kehitelty murhamysteeri, joka ilmestyi suomeksi ensi kerran 1959.”

Novellikokoelmassa Toinen kutsu on tämän tarinan varhaisempi versio, novelli nimeltä Keltainen iiris (Yellow Iris, julkaistiin Strand Magazinessa vuonna 1937). Murhamysteeriä ratkomassa on muistakin Agathan kertomuksista tuttu eversti Race. Tästäkin kirjasta voi oppia: vanhemman miehen ei kannata naida nuorta kaunista neitokaista. Luvassa ei ole mitään dramaattista, ei myöskään yllättäviä käänteitä. Keskitason Christie.

45.Stout, Rex: Ennen keskiyötä

Rex Stout
Ennen keskiyötä

WSOY 1959 – Sapo 45
Before midnight 1955

"Lyömätön parivaljakko - Nero Wolfe ja Archie Goodwin - on joutunut kahden tulen väliin. Toisella puolen on joukko maailman suurimman palkintokilpailun, niin sanotun hajuvesikilpailun hermostuneita osanottajia, toisella puolen suuren mainosyhtiön vastahakoinen ja eripurainen johtokunta. Kuka murhasi kilpailun keksijän ja järjestäjän ja hankki tietoonsa miljoonien arvoiset vastaukset? Siinä ongelma, jonka kehittelyssä Rex Stout pitää lukijan tiukasti pihdeissään. Vuonna 1955 ilmestynyt teos on mestarin työtä"

Hajuveden myynnin edistämiseksi on järjestetty yleisökilpailu, jossa on määrä tunnistaa historiallisia naisia runomittaisten vihjeiden avulla. Miljoonan dollarin palkkio antaa kampanjalle julkisuutta. Monivaiheisen kilpailun loppusuoralla mukana on enää muutama kilpailija. Tässä vaiheessa kysymysten laatija murhataan ja hänen lompakostaan varastetaan oikeat vastaukset. Wolfe palkataan selvittämään varkaan henkilöllisyys, poliisin keskittyessä murhaan. Wolfen tutkimukset eivät oikein etene ja Goodwin löytää masentuneen yksityisetsivän huoneestaan: "Kiipesin yläkertaan, koputin ovelle, kuulin hänen murahduksensa sen takaa ja astuin sisään. Jähmetyin paikoilleni - en voinut muuta kuin tuijottaa. Täysissä pukeissa, kengät jalassa, hän maata rohjotti vuoteella, mustalla silkkipeitteellä. Ennenkuulumatonta!"
"Olen tehnyt pahan erehdyksen, hän sanoi."
Myöhemmin, asianomaisten ollessa kokoontuneena Wolfen toimistoon, yksi näistä kuolee syanidimyrkytykseen juotuaan tarjolla olleita juomia. Rex Stout on onnistunut jälleen kokoamaan samoista tutuista aineksista sopivasti erilaisen tarinan.

46. Nichols, Beverley: Kuunkukka

Beverley Nichols
Kuunkukka 

WSOY 1959 - Sapo 46
The Moonflower 1955

Ylitarkastaja Waller määrätään Dartmoorin vankilaan tutkimaan olosuhteita sen jälkeen kun sieltä oli karannut kuusi vankia puolen vuoden aikana. Lähiseudulla kuristetaan eräs nainen ja Waller selvittelee myös sitä tapausta. Paikkakunnalla on sattumoisin myös herra Green, rikostutkinnan käsikirjan laatinut mies. Hän avustaa Walleria tutkimuksissa - tai tosiasiassa Waller avustaa Greeniä. Murhatulla on kasvihuone, jossa kasvatettiin kuuluisia kuunkukkia hyvin erityisissä olosuhteissa. Green on jokseenkin sympaattinen hahmo, joka tutkii tapausta omaan hienovaraiseen tyyliinsä. Tarina on suhteellisen selkeä, mutta loppuselvittely esitetään luvattoman sekavasti vihjaillen, kierrellen ja kaarrellen.


Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1960: "Salaperäinen ja ylen harvinainen trooppinen kasvi, kuunkukka, on avaamassa nuppunsa varakkaan ja häijyn vanhan rouvan kasvihuoneessa, mutta ennen sen kukkaan puhkeamista rouva murhataan. Kuunkukkaa ihailemaan saapunut yksityissalapoliisi Green sekä murhan johdosta kutsuttu virallinen poliisi ryhtyvät selvittämään rikosta, molemmat omalla tavallaan, eikä ole vaikeata arvata, että herra Green tämän "kuunkukan mysteerion" lopulta ratkaisee, mutta mutkallista, mutkallista se kaikki oli, ja niin perusteellisesti seliteltyä, että olin näpertelyyn jo kerrassaan uupua. Eipä tuota kirjastoissa kaivata."

47. Chandler, Raymond: Pikkusisko

Raymond Chandler
Pikkusisko
 

WSOY 1959 - Sapo 47
The little sister 1949

"Hänellä ei ollut make-upia, ei huulipunaa eikä koruja. Kehyksettömät silmälasit saivat hänet nättämään kirjastovirkailijalta. Hän oli Oframy Questin, pikkusisko, ja hän palkkasi Philip Marlowen etsimään veljeään. Resuisessa majatalossa, jossa veli oli viimeksi asunut, Marlowe tutustuu kaljuun mieheen ja löytää paikan juopon johtajan sohvalta makaamasta. Johtajan niskaan, takaraivokyhmyn alle on asiantuntevasti työnnetty jääpiikki kahvaa möten. Pikkusisko ei ole ainoa joka on kiinnostunut Questin kohtalosta, mutta jotkut etsivät muutakin kuin kadonnutta veljeä. Ensimmäinen jääpiikkimurhakaan ei jää ainoaksi. Halki Bay Cityn turmeluksen, Los Angelesin ja Hollywoodin valhemaailman Marlowe etenee - poliisit kintereillään - askel askelelta kohti ratkaisua, joka sitten yllättää hänetkin."

Orfamay Quest ei ole saanut isolta veljeltään Orrinilta viimeaikoina kirjeitä ja pyytää Marlowea selvittämään, mitä veljelle on tapahtunut. Tarinassa on sekava juoni ja Marlowe toimii typerästi.

48. Garve, Andrew: Leandan sankari

Andrew Garve
Leandan sankari 

WSOY 1960 - Sapo 48
A Hero For Leanda 1959

"Irlantilainen Mike Conway on entinen insinööri, joka on jättänyt työnsä ja ostanut purjeveneen. Hän on kuitenkin joutunut puille paljaille ja ajautunut afrikkalaiseen rannikkokaupunkiin, kun työtarjous tulee yllättäen vastaan. Conway ottaa vastaan purjehduspestin Intian valtameressä sijaitsevalle saarelle, jolta hänen täytyy vapauttaa Alexander Kastellan, englantilaisten vangitsema itsenäisyyspoliitikko.
Conwayn navigaatiokykyä testataan niin merellä kuin kovissa tilanteissa, kun Kastellan osoittautuu odotettua kovemmaksi tapaukseksi. Conway saa myös parikseen viehättävän nuoren Leandan..."

Mukava ja jännittävä tarina tavallisesta hepusta, joka keksii keinon jolla jymäyttää kelvotonta kansanjohtajaa. Mukana matkalla on myös Leanda, nuori nainen, jota Mike joutuu vasten tahtoaan myös narraamaan. Onneksi Leanda kuitenkin lopulta saa tietää totuuden ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1960: "Alkuosan kirjaa ihmettelin vilpittömästi sen saavuttamaa arvostelumenestystä, koska kaikki tuntui luistuvan melko tarkkaan ennen poljettuja seikkailuromaanin uria näppärästi ja tottuneesti, mutta tuskin hurraamaan houkutellen. Tällä kertaa kuitenkin lopussa kiitos seisoi, sillä tekijä rakensi teeman kerrassaan taitavasti kohti yllätystä, joka pohjustettiin tosin ennalta, mutta ei silti antautunut arvattavaksi. Hauska ja sympaattinen viihderomaani, jonka voi ottaa kirjastoon, mikäli laji ei ole kovin runsaasti edustettu aikaisemmin."

49. Allingham, Margery: Kuolema kulkee sumussa

Margery Allingham
Kuolema kulkee sumussa 

WSOY 1960 - Sapo 49
The Tiger In The Smoke 1952

Lontoossa eletään vielä sotien jälkeisissä tunnelmissa. Sodassa kuolleeksi julistetun hepun näköinen mies aiheuttaa levottomuutta tämän entisessä morsiamessa. Näköispainos murhataan, murhaajan hiiviskellessä Lontoon sakeassa ja nokisessa sumussa. Sotaveteraaneiksi naamioitunut konnalauma on saanut vihiä sodan aikaisesta aarteesta ja ’pomon’ ilmaantuessa maisemiin tapahtumat alkavat edetä. Morsiamen joukkoihin kuuluu nykyisen sulhasen lisäksi vanha, elämänviisautta kerännyt pappismies. Kirjan henkilöt ovat hyvin kuvattuja ja elävän oloisia. Loppunäytös esitetään Ranskan rannikolla. Mukava ja jännä kirja.

P.S. Nuoremmille lukijoille tiedoksi: aikoinaan Lontoossa oli ajoittain todella sakea savusumu (smog), jolloin näkyvyys kadulla oli vain muutama metri.

Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960: "Suurrikollinen on sodan aikana löytämättä jääneen aarteen toivossa paennut vankilasta ja palannut entisen rikollisjoukkionsa luo. Viranomaiset ja "aarteesta" tietoiset yhteiskunnan rauhalliset jäsenet ovat joutuneet kuolemanuhkan eteen. Juoni mutkittelee monasti melko asiaan kuulumattomilta vaikuttavien sivuteemojen lomassa, ja rupattelu käy jopa hermoille. Ei kirjastoihin."

50. Christie, Agatha: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

Agatha Christie
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

WSOY 1960 - Sapo 50
Three act tragedy 1935

”Sir Charles Cartwright, kuuluisa näyttelijä, on kutsunut paikkakunnan kirkkoherran vaimoineen huvilalleen tupaantuliaisiin. Kunnianarvoisa Stephen Babbington ei ole tottunut vahvoihin alkoholijuomiin ja hermostuksissaan hän kumoaa cocktailinsa yhdellä siemauksella, vain lievästi irvistäen. Tunnelma on kodikas, vieraiden vilkas puheensorina täyttää huoneen. Äkkiä herra Babbington tarttuu kouristuksenomaiseksi kurkkuunsa ja lyyhistyy tuoliinsa – kuolleena. Tästä draama vasta alkaa. Murhenäytelmän jokaiseen näytökseen kätkeytyy mystinen kuolema, ja Sir Charles innostuu näyttelemään myös suurta salapoliisia. Onneksi Hercule Poirot liikkuu kulissien takana ja kolmannen näytöksen lopussa hän on saanut työnsä valmiiksi. – Esirippu voidaan laskea.”

Muistakin Christien kirjoista tuttu sovinnainen herra Satterthwaite seuraa tapahtumia ja tekee omia havaintojaan. Tekemisen puutteesta kärsivä Poirot kuitenkin oivaltaa rikosten välillä olevan yhteyden ja nimeää myös murhaajan. Rikosten selvittelyn lisäksi kertomuksessa kuvaillaan erilaisia ihmistyyppejä. Agatha Christien kirjaksi tämä on keskinkertainen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Kuuluisan näyttelijän illalliskutsuilla sattuu yllättävä kuolemantapaus, jota muutamat seurueen jäsenet melko löyhin perustein otaksuvat murhaksi, mutta saavat vettä myllyynsä, kun hiukan myöhemmin toinen kutsuihin osallistunut yhtä odottamatta kuolee samankaltaisissa olosuhteissa. Ja siitä lähteekin alati taitava Agatha Christie hämäämään lukijoitaan vuoroin osoittelemalla mahdollisia syyllisiä, vuoroin pesemällä heitä taas pulmustakin puhtaammiksi. Pohja-asetelma on mielestäni hieman keinotekoisen ja haetun tuntuinen, mutta itse rakentaminen on tottunutta ja nokkelaa. Ei tarpeen kirjastoissa, sillä laajasta suomennostuotannosta voi osoittaa tätä taitavampia."