91. Fleming, Joan: Raha ei ratkaise

Joan Fleming
Raha ei ratkaise 
WSOY 1968 - Sapo 91
No bones about it 1967

”Juttu alkoi kodikkaasti kalkkunapäivällisillä. Näin hieno ateria ei ollut tavallista Borganin perheessä, joka elää kituutti ränsistyneessä talossaan Bedfordshiressa, vajaat viisikymmentä kilometriä Lontoosta. Mutta 80-vuotias isoisä alkoi pian jaella perheelle rahaa, aluksi pieniä summia, vähitellen nippukaupalla suuria seteleitä. Jokainen saattoi toteuttaa toiveensa. Köyhistä Borganeista tuli upporikkaita. Mistä rahat tulivat ja mihin yhtäkkinen yltäkylläisyys johti? – Lopulta koko perhe oli syytettyjen penkillä vastaamassa niin kammottavasta rikoksesta, että heitä nimettiin Borgioiksi. Sanottiin, että hirttäminen olisi ollut armelias tuomio näille läpeensä paatuneille ihmisille. Isoisän rahat olivat kovin kuumia.”

Sinänsä mielenkiintoisen tarinan tekee ärsyttäväksi tyyli, jolla se kerrotaan. Juoni etenee eri henkilöiden kertomana ja sama tapahtuma saatetaan kertoa pariin kertaan eri näkökulmista. Ikävintä on kuitenkin se tapa, jolla heti tarinan alussa kertojat viittaavat tulevan oikeudenkäynnin tapahtumiin. Ei ole vielä edes tehty rikosta ja lukijalle kerrotaan jo syyttäjän lausahduksia. Tällaisen temppuilun sijaan mukavinta olisi lukea selkeää kertomusta, joka etenee kronologisesti.

106. Fleming, Joan: Tappava rakkaus

Joan Fleming
Tappava rakkaus 
WSOY 1970 - Sapo 106
Hell's belle 1968

"Oletteko tekin hirveän onneton, kysyi tyttö seuralaiseltaan Seinen Pont Alexndre III -sillalla. Seuraavana kauhistavana tuokiona tyttö jo ongittiin kuiville epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Juuri sillä hetkellä he rakastuivat toisiinsa kuolettavasti. Englantilainen mies, jolla oli kaikki pätevät syyt unohtaa ja kätkeä surkea menneisyytensä, ja ranskalainen seurapiirityttö, häkellyttävän seksikäs pikku Sunnuntai, jonka oli pakko olla piilosilla pahan äitipuolensa kanssa Pariisissa, kotikaupungissaan. George luuli aloittaneensa uuden, onnellisemman elämän. Kun hän huomasi joutuneensa ansaan, olikin jo liian myöhäistä. Sillä Sunnuntai halusi murhaa. Ja murhan hän sai."

Kirja alkaa lupaavasti. Kahden onnettoman ihmisen tiet kohtaavat Pariisissa. Pian juttu kuitenkin lässähtää ryypiskelyyn ja loputtomaan harhailuun ympäri kaupunkia. Pariisin kävijöille kirja tarjoaa mukavan tilaisuuden muistella tuttuja paikkoja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluoettelossa 2/1970: "Koulusta erotettu ranskalainen seurapiirityttö ja englantilainen pikkurikollinen kohtaavat sattumalta Pariisissa juuri, kun molemmat ovat itsemurhahankkeissa. He lyöttäytyvät yhteen, ja aluksi suhde lupaa jopa onnea. Ennen pitkää miehelle kuitenkin selviää, että tyttö tunnottomasti suunnittelee murhaa ja tarvitsee sen toteuttajaksi miestä. Tähän mies ei pysty, ja kirjan päätös on jopa traaginen. Tässä Flemingin kolmannessa suomeksi ilmestyneessä, modernin jännityksen tunnuksin merkityssä teoksessa absurdi sävy on entisestäänkin vahvistunut, ja koko tarinassa on omalaatuisen karmeanhilpeän marionettinäytelmän tuntu tuommoiseen kissa-hiiri -leikin tapaan. Lajissaan hyvin tehty teos, mutta itse puolestani taidan asettaa hyvin tehdyn perinteisen dekkarin etusijalle."

136. Fleming, Joan: Nuori mies, kuolema kolkuttaa

Joan Fleming
Nuori mies, kuolema kolkuttaa 
WSOY 1972 - Sapo 136
Young Man, I Think You’re Dying 1970

"Joe Bogey saattoi puhua ystäviensä kanssa tuntikausia aikuisten kenkkumaisuudesta, rikkoa liikennemerkkejä, polttaa pilveä ja potkia mellakkapoliisia, mutta synkkä tosiasia oli että hän paljon mieluummin käyttäytyi kunnolla ja paistoi pizzoja pikku baarissa Lontoon Sohossa. Juuri kun oma pizzapaikka kangasteli hänen tulevaisuudensuunnitelmissaan — että pitikin sattua — häneen ripustautuu kotoa karannut Twiggy -säärinen seurapiiripimu, ja sietämätön ystävä W. Sledge sotkee hänet epäilyttäviin, ja mikä vielä pahempaa, rikollisiin puuhiinsa. Poliisin päästessä lähemmäksi vanhan kuristetun naisen ja ikkunasta hypänneen hindutytön arvoitusta Joe Bogey tuntee kuinka Sohon ilma käy hänelle yhä vaikeammaksi hengittää."

Mukava tarina, ei mikään salapoliisikertomus. Nuori lontoolainen Joe tapaa kotoa karanneen Francesin. Valitettavasti Joen rikollinen lapsuudenystävä W.Sledge sotkee hänet puuhiinsa. Helppolukuinen kirja ja hyvää ihmiskuvausta. Kannattaa lukea toistekin. Kirja valittiin Englannissa vuoden parhaaksi rikosromaaniksi ilmestymisvuonnaan 1970.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1972: "Neljänkin suomennoksen jälkeen on Joan Flemingistä hiukan vaikea saada otetta. Hänen kirjansa eivät näytä muistuttavan sen enempää toisiaan kuin muitakaan dekkareita, hän on nokkela ja kekseliäs, uteliaasti luettava, mutta sitten? "Nuori mies, kuolema kolkuttaa" on tuntemistani Joan Flemingin kirjoista ristiriitaisin kait siksi, että se on sijoitettu kouraantuntuvan todelliseen ympäristöön, suurkaupungin uusien tornitaloslummien nuorison keskuuteen, ja siksi, että Fleming aluksi tuntuu ottavan ihmisensä tosissaan. Huvittuneisuus ja vetäytyvyys saavat vähitellen kuitenkin yliotteen, ja sitä mukaa kuin keskushenkilöksi kohoaa kertakaikkisen paha nuori rikollinen, alkaa Flemingin psykologia maistua härskiltä. Tasapainottavana tekijänä on apurin, pikkuisen pizzaleipurin, ja hänen vanhempiensa välisen suhteen kuvauksen tuoreus. Yhdentekeväksi tätä dekkaria en syytä, osittain kyseenalaiseksi kylläkin."

201. Fleming, Joan: Vaarallista elämää

Joan Fleming
Vaarallista elämää 
WSOY 1976 - Sapo 201
How To Live Dangerously 1974

"Laivaston tiedustelupalvelusta eläkkeellä oleva Martin Pendle Hill oli todella yksinäinen vanha herra. Ei riittänyt että hänellä oli takanaan oikea katastrofi avioliitoksi; nyt hänen vanha amiraaliystävänsä ja koiransa olivat kuolleet lähes yhtä aikaa silkkaa vanhuuttaan. kaiken huipuksi hänen reitensä murtui hänen ylittäessään varomattomasti ajotietä. Mutta loppuivatko onnettomuudet tähän! Tapahtui murha, uhrina Pendle Hillin vanha ankara vuoraemäntä, jolla oli kalliita harrastuksia. »Alkakaa elää vaarallisesti täytettyänne kuusikymmentäviisi», Pendle Hill muisti tunnetun Oxfordin professorin neuvon. Sen hän tekisikin, selvittäisi neiti Smiten murhan."

Eläkeläismies alkaa elää vaarallisesti ja nilkuttaa ympäriinsä selvitellessään vuokraemännän murhaa ja itämaisten pystien varkautta. Tarina ei jotenkin toimi.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1977: "Yksinäinen ja melkoisen originelli vanha herra ryhtyy kokeilemaan uudenlaisia elämäntapoja vuokraamalla vastoin yhtä iäkkään vuokraemäntänsä tahtoa kolkan asunnostaan nuorelle parille ennalta aavistamatta, että tällä teollaan tulisi aiheuttaneeksi vuokraemäntänsä murhan. Vanha herra ryhtyy selvittämään murhaa, koska katsoo olevansa sen velkaa kuolleelle. Ikämiehen elämänmuutokseen ja myöhemmin murhan selvittelyyn lomittuu absurdia huumoria, ja lystikästä jahkailua, joka aluksi huvittaa, mutta ajan oloon jo pitkästyttääkin, koska toiminta etenee peräti verkkaan ja moninaisin poikkeamin."