180. Aird, Catherine: Vanhurskas vainaa

Catherine Aird
Vanhurskas vainaa 
WSOY 1975 - Sapo 180
The Religious Body 1966

"Cullingoak oli rauhallinen pikku kylä Englannin maaseudulla ja Pyhän Anselmin nunnaluostari sen kaikkein rauhallisin paikka. Kunnes sisar Anne löydettiin kuolleena luostarin kellarista ikävännäköinen reikä takaraivossaan. Ja verta sieltä, missä sitä ei pitänyt olla, kuten pienen ja pelokkaan sisar Peterin peukalosta. Komisario C.D.Sloan nuuhkailee hämyisen luostarin outoa ilmapiiriä, kuulostelee nunnakaapujen kahinaa ja rukousketjujen kilinää. Sisar Anne oli rikas perijätär, mutta kenties kysymys oli muustakin kuin rahasta. Jutussa oli liian monta yhteensattumaa, liian monta irvokasta piirrettä. Ja vielä toinenkin vainaa."

Englannin maaseudulla olevassa nunnaluostarissa kuolee sisar Anne. Myöhemmin ilmenee, että hänet on murhattu. Komisario Sloan selvittelee tapahtumia. Anne osoittautuu rikkaaksi perijättäreksi. Juttuun liittyy myös luostarin naapurina oleva maatalousopisto. Tavanomainen poliisitarina johon epätavallinen tapahtumapaikka antaa mielenkiintoista lisäväriä. Tämä on Airdin esikoisromaani.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1975: "Kuluttamaton miljöö - luostari -, terävä dialogi ja kiinnostava juonirakennelma ovat Catherine Airdin perinteisen salapoliisiromaanin tunnuksella leimatun dekkarin ominaisuuksia. Sapo-sarjan ahkeraan esittelemistä uusista nimistä Aird on minun makuuni kiintoisimmasta päästä, ja siksi on hauska saada takakannesta tietää, että hänen kirjojensa suomennuttamista jatketaan. Kohta hänen persoonalliset piirteensä ovat ehkä tarkemmin määriteltävissä."

188. Aird, Catherine: Henrietta kuka lienetkin

Catherine Aird
Henrietta kuka lienetkin 
WSOY 1976 - Sapo 188
Henrietta who? 1968

"Rouva Grace Jenkins oli hyvin hiljainen ja hieno nainen. Oli, sillä eräänä kosteana maaliskuisena aamuna postinkantaja löysi hänet kuolleena tienmutkasta kylän liepeiltä. Alkuun näyttää siltä, että kysymyksessä on liikenneonnettomuus. Mutta sitten joku murtautuu lipastoon vainajan asunnossa. Ja ruumiinavauksessa käy selville, ettei rouva Jenkins ollut rouva lainkaan ja ettei hän ollut koskaan synnyttänyt lasta. Kuitenkin hänellä oli tytär, Henrietta. "Taivaan vallat - kuka minä olen", kysyy Henrietta tuskastuneena, ja komisario Sloan päättää tutkia asiaa. Mutta häikäilemätön murhaaja iskee vielä kerran, ennen kuin Sloan saa asetetuksi ansan, niin ovelan, että siitä on mahdoton selvitä. Catherine Aird, jota on uumoiltu Agatha Christien manttelinperijäksi, sai runsaasti kiitospisteitä ensimmäisestä suomennetusta dekkaristaan Vanhurskas vainaa."

Kirjailijan oikea nimi on Kinn Hamilton McIntosh. Tässä on tyylikäs perinteinen poliisiromaani. Tapahtumat etenevät johdonmukaisesti ilman mitään takautumia tai sivuhyppyjä. Poliisin työskentely tuntuu uskottavalta ja kaikki tapahtuu hyvin realistisen tuntuisesti. Ongelma Henriettan henkilöllisyydestä on mielenkiintoinen ja lukija odottaa malttamattomana asian selvittämistä. Hieno kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1976: Airdin varhemmin suomennettua dekkaria 'Vanhurskas vainaa' en tunne, mutta tämän kirjan perusteella tekijä on tuota Agatha Christien henkisten perillisten yhteistä perhekuntaa, joka ei millään ilveellä ota yltääkseen esikuvansa verroille englantilaisten kyläyhteisöjen ja sukulinnojen arvoituksellisten tapahtumien ratkojana. Liikenneonnettomuuden uhrina maantieltä löydetty nainen ei ruumiinavauksen perusteella olekaan tyttärensä Henriettan äiti, ja siitäkös alkaa vitkaan junnaava selvitystyö Henriettan henkilöllisyyden selvittämiseksi. lopulta uupunut lukija tietenkin vaivojensa palkaksi tietää, kuka kukin on, mutta turtumus on vienyt tiedolta terän."

199. Aird, Catherine: Hauta odottaa

Catherine Aird
Hauta odottaa 
WSOY 1977 - Sapo 199
His burial too 1973

"Fenella Tindall havahtuu eräänä aamuna merkilliseen tosiseikkaan. Hänen isänsä, vakaa ja kunnollinen leskimies, on kadonnut. Hetkeä myöhemmin juttu saa vakavan käänteen: Richard Mallory Tindall löydetään raa'asti murhattuna kyläkirkon kellotapulista. Mitä tekemistä hänellä oli ollut kirkossa keskellä yötä? Kuka ajoi hänen autonsa kotiin ja pysäköi sen siististi Tindallien omaan autotalliin? Fenella joutuu kaiken sotkun keskellä arvioimaan uudelleen monta seikkaa. Hänellä on ollut vain ylimalkainen käsitys isänsä liiketoimista, salaperäisiä tutkimuksia suorittavasta Struthers ja Tindallin yhtymästä. Nyt hänen silmänsä avautuvat, mutta kuolema vierailee sitä ennen vielä toisenkin kerran. Komisario C.D.Sloan, päättelytaidon uusi brittimestari ja mukava mies muutenkin on jälleen remmissä ja Catherine Aird näyttää kolmannen kerran leijonankyntensä dekkaristina, jolle povataan varmaa sijaa varsinaisten tekijöiden joukossa."

Lupaavasti alkanut tarina väsähtää jo kirjan alkupuolella. Poliisimiehet saivartelevat, eikä tutkimuksia oikeastaan suoriteta ollenkaan.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1977: "Airdista on ennustettu Agatha Christien manttelinperijää, mutta vielä toistaiseksi jokin hänen kerrontatavassaan aiheuttaa kitkaa sinänsä varteenotettavista taidoista huolimatta. Christien tavoin Airdkin kuvaa kernaasti englantilaisen kyläyhteisön rauhaa rikkovaa rikosta, jonka selvittämismahdollisuudet vaikuttavat olemattomilta. Tällä kertaa lukitusta kellotapulista löydetään maineeltaan moitteettoman ja arvossapidetyn leskimiehen ruumis. Airdin suosimat poliisin edustajat eivät ole ihmemiehiä vaan tunnollisia ja verkkaisesti eteneviä ammattinsa harjoittajia, mukavia ja huumorintajuisia miehiä ahertamassa mahdottomalta näyttävien tehtävien äärellä. Rattoisat ja karmeat piirteet lyövät kättä, mutta jossakin siinä välillä toiminta juuttuu mielestäni kerronnalliseksi näpertelyksi, kunnes se uudelleen käynnistyy. Siitä jahkaamisesta kun vielä Aird vapautuisi."

214. Aird, Catherine: Komisario Sloanin palapeli

Catherine Aird
Komisario Sloanin palapeli 
WSOY 1978 - Sapo 214
Slight mourning 1975

”Taitava oli se – joku kahdestatoista illallisvieraasta – joka sujautti tarkasti valittuun vanukkaaseen tappavan annoksen barbituraattia. Niin meni esi-isäinsä tykö Bob Fent, talon isäntä, uinuvan englantilaiskylän tyyni, tasapuolinen rauhantuomari. Kuka totisesti tahtoi tappaa Bobin? Miksi? Kolmesta aiemmasta Aird -jutusta tuttu leppoisa maalaiskomisario Sloan tekee jälleen tarkkaa työtä kuin kelloseppä. Kerää palaset, putsaa ne, sovittaa, kokoaa, hoitelee siinä sivussa onnettoman apurinsa Crosbyn töppäilyt. Vaan ei, palaset eivät ota loksahtaakseen niin kuin pitäisi. Ei ennen kuin Sloan äkkää pelaavansa oikeilla nappuloilla väärää palapeliä.”

Puoleen väliin jaksoin kahlata, mutta sitten väsyin. Tarinan kuljetus oli jotenkin junnaavaa ja sotkuista.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1978: "Aird kuvaa vähintään yhtä havainnollisesti englantilaisen kyläseurapiirin yhteiseloa ja toistensa tekemisten ironista varteenottoa kuin verkkaisesti rikostutkimuksissaan etenevän ja tekijän muista teoksista tutun maalaiskomisario Sloanin ja hänen apulaisensa Crosbyn toimia, joihin aina sijoittuu myös Iystikkäitä piirteitä. Paikallisilla seurapiiripäivällisillä talon isäntä saa kuolettavan annoksen myrkkyä, mutta aihe ja tekoon syyllinen löytyy vasta uusien murhien myötä ajan oloon. Näihin murhiin tekijä kyllä suhtautuu enemmän kuin palapelin osasiin eikä kuin ihmiselämän menetykseen, niin huolehti ne sujahtavat ohitse. Tunnustan Airdin kuvaajantaidot, mutta myönnän myös pitkästyneeni unnuttavaan kyläkuvaukseen, joka jarruttaa dekkarin toiminnallista kulkua, mutta se on kylläkin makuasia."

285. Aird, Catherine: Kuolema on kaunopuheinen

Catherine Aird
Kuolema on kaunopuheinen 
WSOY 1984 - Sapo 285
Some Die Eloquent 1979

"Sympaattinen komisario C. D. Sloan jälleen keskellä monimutkaista rikoslabyrinttia joutuessaan selvittämään Miss Beatrice Gwendoline Wandsdyken elämään liittyvää arvoitusta. Sitä, että tämän Bereburyn tyttökoulun vaatimattoman kemianopettajan pankkitilillä oli neljännesmiljoona puntaa hetkellä jolloin kuolema hänet korjasi.
Catherine Airdin, perinteistä englantialista linjaa noudattavan suositun kirjailijan viides suomennettu dekkari, joka kysyy lukijalta ihmistuntemusta ja päättelytaitoa."

"Patologin kylmällä metallisella pöydällä on ikäneito Beatrice Gwendoline Wansdyken ruumis. Hän on kuollut aivan luonnollisista syistä 59 -vuotiaana. Ongelma ei ole niinkään siinä, mihin hän kuoli, vaan siinä minkä kanssa hän kuoli. Neljännes miljoonaa puntaa on summa, jota ei hänen kaltaisellaan neidolla luulisi olevan. Etsivä C.D.Sloan tunsi luissaan että kyseessä on murha. Hän oli arvaillut motiivia ja saisi varmaan selville keinonkin. Mutta miksei hän saanut selville mihin neidon pikku koira oli joutunut? Ja miksi etsiminen melkein maksoi hänelle hänen henkensä? Tässä tarinassa Sloane saa pojan. Kirjailijan oikea nimi on Kinn Hamilton McIntosh."

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1984: "Airdin komisario C.D. Sloan on samaan tapaan verkkaan, mutta johdonmukaisesti etenevä poliisimies kuin Josephine Teyn kirjan komisario Grant, ja yhteistä Airdille ja Teylle on myös kerronnan täyteläisyys ja silloin tällöin pilkistävä kuivahko huumori. Myös Airdin dekkarissa uhri on sangen epätodennäköinen murhan kohde, ja tyttökoulun yksinäisen kemianopettajan kuolemaan kiintyy huomiokin vasta sitten, kun hänen pankkitilillään osoittautuu olevan epätavallinen määrä puntia, Aird sallii itsensä liukuvan pitkiin rupatteleviin sivupoikkeamiinkin, mutta sillä tavoin myös englantilainen kylämiljöö alkaa elää samaan tapaan kuin Christien parhaissa dekkareissa konsanaan."