Komisario Sloanin palapeli
WSOY 1978 - Sapo 214
Slight mourning 1975
”Taitava oli se – joku kahdestatoista illallisvieraasta – joka sujautti tarkasti valittuun vanukkaaseen tappavan annoksen barbituraattia. Niin meni esi-isäinsä tykö Bob Fent, talon isäntä, uinuvan englantilaiskylän tyyni, tasapuolinen rauhantuomari. Kuka totisesti tahtoi tappaa Bobin? Miksi? Kolmesta aiemmasta Aird -jutusta tuttu leppoisa maalaiskomisario Sloan tekee jälleen tarkkaa työtä kuin kelloseppä. Kerää palaset, putsaa ne, sovittaa, kokoaa, hoitelee siinä sivussa onnettoman apurinsa Crosbyn töppäilyt. Vaan ei, palaset eivät ota loksahtaakseen niin kuin pitäisi. Ei ennen kuin Sloan äkkää pelaavansa oikeilla nappuloilla väärää palapeliä.”
Puoleen väliin jaksoin kahlata, mutta sitten väsyin. Tarinan kuljetus oli jotenkin junnaavaa ja sotkuista.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1978: "Aird kuvaa vähintään yhtä havainnollisesti englantilaisen kyläseurapiirin yhteiseloa ja toistensa tekemisten ironista varteenottoa kuin verkkaisesti rikostutkimuksissaan etenevän ja tekijän muista teoksista tutun maalaiskomisario Sloanin ja hänen apulaisensa Crosbyn toimia, joihin aina sijoittuu myös Iystikkäitä piirteitä. Paikallisilla seurapiiripäivällisillä talon isäntä saa kuolettavan annoksen myrkkyä, mutta aihe ja tekoon syyllinen löytyy vasta uusien murhien myötä ajan oloon. Näihin murhiin tekijä kyllä suhtautuu enemmän kuin palapelin osasiin eikä kuin ihmiselämän menetykseen, niin huolehti ne sujahtavat ohitse. Tunnustan Airdin kuvaajantaidot, mutta myönnän myös pitkästyneeni unnuttavaan kyläkuvaukseen, joka jarruttaa dekkarin toiminnallista kulkua, mutta se on kylläkin makuasia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti