12.8.2018

275. Lovesey, Peter: Vahakuva

Peter Lovesey
Vahakuva

WSOY 1982 – Sapo 275
Waxwork 1978.

”Kunniallinen viktoriaaninen lady Miriam Cromer näyttää tunnustuksensa perusteella olevan murhaaja. Hänet tuomitaan hirtettäväksi. Mutta hänen käytöksensä kuolemansellissä on outoa: Hän on hämmästyttävän peloton ja rauhallinen. Vielä oudompaa seuraa, kun sisäasiainministeriöön lähetetään valokuva, joka tekee koko tunnustuksen epäilyttäväksi. Poliisiviranomaiset eivät pidä jälkipuinnista, mutta asia on tutkittava uudestaan. Vanha tuttu komisario Cribb kutsutaan töihin. Härkäpäisen Cribbin tutkimukset eivät helpota poliisien oloa. Mitä pidemmälle ja syvemmälle hän pääsee tutkiessaan murhaan sekaantuneiden ihmisten taustaa, sitä arvoituksellisemmaksi juttu muuttuu.”

Loveseyn mainio komisario Cribb penkoo taas 1800-luvun Englantiin sijoittuvaa juttua. Nyt pidetäänkin lukijaa jännityksessä loppusivuille asti! Mukavaa ajankuvaa ja viihdyttävää luettavaa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1983: ”Peter Lovesey (s. 1936) on Englannin 1970-luvun dekkarikirjailijoista näkyvimpiä, ja hänen teoksistaan on valtaosa myös suomennettu Sapo-sarjaan. Hänen valttinaan on kuningatar Viktorian ajan Lontoon ympäristön ja ajankuvan vankka hallinta, mutta parhaimmillaan hän kykenee erityistietojensa esittelyn ohella rakentamaan myös yleisesti kiinnostavan jännityskuvion. Vahakuva on tässä mielessä hänen edustavimpia teoksiaan: oman tunnustuksensa perusteella kuolemaan tuomitun naisen tapauksen selvittely pitää mielenkiinnon vireillä ja saa lisäsävyjä poliisikunnan sisäisten ristiriitojen käsittelystä. Suotta Lovesey ei olekaan korostanut pyrkimystään kirjoittaa nimenomaan poliisiromaaneja, olkoonkin että aikakausi on Scotland Yardin perustamisvaihetta. Lisäksi hänellä on jokaisessa kirjassaan jokin viktoriaanisen ajan kulttuurin yksityiskohta erityisesti tarkkailtavana. Tällä kertaa se on madame Tussaudin vahakabinetti.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti