129. Lovesey, Peter: Hoippuen kohti kuolemaa

Peter Lovesey
Hoippuen kohti kuolemaa
WSOY 1971 – Sapo 129
Wobble to Death 1970

”Kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut Islingtonin jättiläishallissa 1879. Karski ammattilaisjoukko hoippuu kierros kierrokselta, jalat verille hiertyneinä kohti määränpäätä ja voittajalle luvattua ruhtinaallista palkintoa. Vedonlyöjät ja reportterit kärkkyvät apajaansa, valmentajat kyräilevät toisiaan. Kaasulamppujen kelmeässä valossa hahmot sekoittuvat hikiseksi massaksi. Kukaan tuskin huomaa kun yksi juoksijoista lyyhistyy radalle. Voittajaehdokas on poissa pelistä. Vedonlyöjien reseptit sekoavat, mutta liiankin monella on syytä iloon. Tosipohjaisiin puitteisiin sijoittuva ’urheilusapo’ tarjoaa lukijalle epätavallisen yhdistelmän kilpailun jännitystä ja rikosten raakuutta, englantilaispoliisien lyömätöntä taktikointia ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa. Tällä teoksella Lovesey voitti 1969 Macmillianin ja Pantherin järjestämän kilpailun vuoden parhaasta esikoisdekkarista.”

Tekijän huomautus: Sir John Astley alkoi pitää kuuden päivän ”kulkekaa niin kuin haluatte” –kilpailuja – eli ’hoippumisia’ – maaliskuussa 1878, ja niistä tuli kahdeksankymmenluvulla hyvin suosittuja Atlannin molemmin puolin. Englantilainen George Littlewood saavutti New Yorkissa vuonna 1888 ennätystuloksen 623 ja 2/3 mailia siitä huolimatta että hänen jalkansa paloi hänen alkoholikylpynsä sytyttyä tuleen kilpailujen aikana. Vuonna 1966 fysiologi BB.Lloyd kirjoitti Advancement of Science –lehdessä että Littlewoodin uroteko on ”ehkä suurin jatkuva ponnistus mihin ihmisruumis pystyy”.

Mielenkiintoista ajankuvaa, mutta murhien selvittely jää jotenkin vaisuksi. Pääosissa ylikonstaapeli Cribb ja konstaapeli Thackeray.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1972: ”Tämän dekkarin aihe - Islingtonin jättiläishallissa pidetyt kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut v. 1879 ja niiden kestäessä sattuneet murhat - on sinänsä niin virkistävän uusi, että suuren dekkarikilvan ensisija on ymmärrettävä. Tekijä kertoo kiinnostavaa tietoa näiden todellisuudessa toimenpantujen merkillisten urheilukilpailujen luonteesta ja kulusta ja sujuttaa murhat mukaan kuvitteellisiksi jännitysmausteiksi sangen luontevasti. Alku on dekkariksi hitaanlainen ja liiankin kuvaileva, mutta ajan oloon tämmöinen epäurheilullinen naiseläjäkin huvittuu sentään kohtuullisesti mukaan kirjan viktoriaanisen ajan kilpailunhenkeen ja rikosselvittelyyn.”

221. Lovesey, Peter: Salapoliisi silkkipöksyissä

Peter Lovesey
Salapoliisi silkkipöksyissä
WSOY 1978 – Sapo 221
The Detective Wore Silk Drawers 1971

“Nyrkkitappelu ilman hansikkaita on veristä peliä. Siksi tämä urheilulaji kiellettiinkin Englannissa jo 1860-luvulla. Mutta sitä jatkettiin salaa. Thamesista kalastettu nyrkkitappelijan päätön ruumis saa komisario Cribbin ottamaan selvää, mitä näissä rähinäsakin ja vedonlyöjien rakastamissa laittomissa matseissa oikein tapahtuu. Hän lähettää nuoren vahvan poliisin Henry Jagon itse suden suuhun, muka valmennettavaksi pugilistien salaiselle harjoitusleirille. Täältäkö ratkaisu päättömän ruumiin arvoitukseen?”

Ei parasta Loveseytä, mutta hyvä jännäri kuitenkin. Tässä jää salapoliisin työ nyrkkeilykuvausten varjoon.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1978: ”Lovesey on keksinyt jo historiaan jääneistä urheilumuodoista ihan käyttämättömän dekkarimaaston, jossa liikkuu tällä kertaa rehevämmin ja rivakammin kertojantaidoin kuin historiallisiin englantilaisiin kävelykilpailuihin paikallistetussa aikaisemmin suomennetussa dekkarissaan. Tapahtuma-aika on v. 1880, ja juoni on punottu Englannissa tuolloin jo virallisesti kiellettyjen, mutta salassa sitäkin suositumpien, ilman nyrkkeilyhansikkaita käytyjen nyrkkitaistelujen lukemiin. Niihin osallistujia valmennettiin rankoin menetelmin, vedonlyönnissä liikkui viljalti rahaa, kilpailua tultiin katsomaan lähinnä veren näkemisen toivossa. Lovesey saa siten tavallaan oikeutuksen väkivaltaisten tappelukohtausten kuvaamiseen, mutta onnekseen hänellä on kykyä muuhunkin ajankuvaan, jopa hienoiseen huumoriin poliisimiesten suhteita värittäessään.”

225. Lovesey, Peter: Käsi krokotiilialtaassa

Peter Lovesey
Käsi krokotiilialtaassa
WSOY 1978 – Sapo 225
Mad Hatter’s Holiday 1973

”Peter Lovesey on niitä harvinaisia dekkarikirjailijoita, jotka kuvaavat mennyttä aikaa – 1800-luvun Englantia. Hänen romaaninsa ovat ajan- ja tapainkuvauksinakin täynnä mainioita yksityiskohtia. Tätä kirjaa on pidetty hänen parhaanaan.
Herra Moscropilla on erikoislaatuinen harrastus: ihmisten tarkkaileminen kiikarilla. Brightonin kylpyläkaupungin vilkas rantaelämä tarjoaakin tähän oivat mahdollisuudet. Hänen mieltään kiehtoo salaperäinen Protheron perhe, varsinkin upea Zena Prothero. Tahtomattaan herra Moscrop tempautuu mukaan mieltäkuohuttavaan seikkailuun, kun akvaarion krokotiilialtaasta löytyy ihmisen käsi. Vähä vähältä paljastuu dramaattinen tapahtumavyyhti, joka on johtanut epätoivoiseen tekoon. Ja kun juttu on selvitetty, Lovesey on tutustuttanut lukijansa moniin viktorianaikaisiin nautintoihin – luvallisiin ja luvattomiin.”

Kirjassa on mukavan outo heppu päähenkilönä. Hepun edesottamuksia kuvataan paljon, poliisin (Cribb ja Thackeray) tutkimusten jäädessä vähemmälle. Kesäisen rantaloman tunnelma Brightonissa välittyy elävästi. Loveseyn parhaita kirjoja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979: ”Loveseyn varsinainen kirjailijanoivallus on ollut perehtyminen viime vuosisadan loppupuolen englantilaiseen elämänmuotoon ja erityisesti silloin muodissa olleisiin urheilulajeihin, sillä niiden avulla hän on onnistunut luomaan persoonallista ominaisväriä aikaisemmin suomennettuihin dekkareihinsa. Tällä kertaa seuraillaan yli puolen välin kirjaa originellin miekkosen kiikarin linssin lävitse erään perheen lomanviettoa Brightonin suositussa kylpyläkaupungissa noihin aikoihin ennen kuin päästään kiinni varsi-naiseen juoneen, perheessä tapahtuvaan rikokseen ja murhenäytelmään. Ajan- ja tapainkuvauksessa ei nyt ole samaa kiinnostavuutta, sillä vastaavia kylpyläkuvauksia on viljalti ja paremmin kerrottuja. Lukija ennättää siis pahasti pitkästyä, ja sehän on pahinta mitä dekkarin suhteen voi tapahtua. Ihmettelenpä, kuka takakannen mukaan on mahtanut pitää tätä Loveseyn parhaana teoksena.”

232. Lovesey, Peter: Dynamiittia, dynamiittia

Peter Lovesey
Dynamiittia, dynamiittia
WSOY 1979 – Sapo 232
Invitation to a Dynamite Party 1974

”Dynamiittiliiga räjäyttelee julkisia rakennuksia Lontoossa vuonna 1884. Itse Scotland Yardistakin löytyy pommi, jolloin aletaan epäillä jonkun poliiseista auttavan anarkisteja. Komisario Cribb saa erikoistehtävän soluttautua liigaan lahjomalla petturiksi epäillyn konstaapelin. Kun Cribb kuulee kenestä on kyse, hän ei ole uskoa korviaan. Thackeray, hänen entinen lahjomaton apulaisensako lähtisi rikollisten kelkkaan! Viktoriaaniseen aikaan erikoistunut  mainio englantilainen dekkarintekijä Lovesey on ennenkin pannut komisario Cribbin selvittämään mitä hankalimpia ja eriskummallisimpia rikoksia, viimeksi Sapossa nimeltä Käsi krokotiilialtaassa. Mutta nyt sankarimme vastassa ei olekaan mikä tahansa kopla tai nurkkamurhaaja, vaan kokonainen salaliitto, joka on päättänyt riistää Irlannin Hänen Majesteettinsa määräysvallasta.”

”Pommihyökkäykset Lontoon julkisiin rakennuksiin jatkuivat vuoteen 1885. Kolme Clan-na-Gaelin asiamiestä räjähti kappaleiksi yrittäessään lennättää London Bridgen ilmaan alhaalta käsin; Gower Streetin maanalaisen asemalla räjähti; ja tammikuun 24.päivänä tapahtui kolme samanaikaista pommihyökkäystä: Lontoon Towerin Valkoisessa tornissa, Westminister Hallissa ja alahuoneen parlamenttirakennuksessa. Dynamiitti teki melkoisia tuhoja kaikissa kolmessa kohteessa. …  Vuoteen 1887 mennessä Scotland Yard oli onnistunut soluttautumaan klaaniin ja kuningatar Victorian hallituskauden 25-vuotisjuhlan yhteyteen suunniteltu tihutyö pystyttiin tekemään tyhjäksi. Klaanin asiamiehet pidätettiin. Kirjassa kuvattu sukellusvene Holland sai alkunsa klaanin taistelurahaston turvin ja Holland VIII katsottiin historian ensimmäiseksi luotettavaksi sukellusveneeksi. Yhdysvaltain laivasto alkoi tuottaa niitä vuonna 1900. Vickersin rakentamat ensimmäiset englantilaiset sukellusveneet olivat Hollandin mallin mukaisia ja Saksan U-veneet ensimmäisessä maailmansodassa oli rakennettu saman periaatteen mukaan.”

Mukava ja jännittävä tarina. Tapahtumat sijoittuvat siis todellisiin puitteisiin. Vanhaa Lontoota kuvataan mukavasti. Hieno kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1979: ”Dynamiittia, dynamiittia on Peter Loveseyn (s. 1936) ilmiömäisen nopeasti kielellemme kääntyvän tuotannon tyyppiesimerkki, viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva historiallinen dekkari, jossa ajankuvaukseen on kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin itse jännitysainekseenkin. Yhdistelmä toimii jo neljännen kerran varsin hyvin, mutta mitä vakavammista (ja yhä ajankohtaisista) asioista - tällä kertaa pommiattentaateista - on kyse, sitä enemmän ainakin minä kaipaisin kirjailijalta eläytymistä paitsi aikakauteen myös siinä toimiviin ihmisiin. Tässä suhteessa Dynamiittia, dynamiittia on aika sovinnainen mustavalkotuote. - Muuten: miksi Loveseyn ilmeinen oppi-isä, historiallisenkin dekkarin mestari John Dickson Carr on meillä kokonaan unohdettu?”

275. Lovesey, Peter: Vahakuva

Peter Lovesey
Vahakuva
WSOY 1982 – Sapo 275
Waxwork 1978.

”Kunniallinen viktoriaaninen lady Miriam Cromer näyttää tunnustuksensa perusteella olevan murhaaja. Hänet tuomitaan hirtettäväksi. Mutta hänen käytöksensä kuolemansellissä on outoa: Hän on hämmästyttävän peloton ja rauhallinen. Vielä oudompaa seuraa, kun sisäasiainministeriöön lähetetään valokuva, joka tekee koko tunnustuksen epäilyttäväksi. Poliisiviranomaiset eivät pidä jälkipuinnista, mutta asia on tutkittava uudestaan. Vanha tuttu komisario Cribb kutsutaan töihin. Härkäpäisen Cribbin tutkimukset eivät helpota poliisien oloa. Mitä pidemmälle ja syvemmälle hän pääsee tutkiessaan murhaan sekaantuneiden ihmisten taustaa, sitä arvoituksellisemmaksi juttu muuttuu.”

Loveseyn mainio komisario Cribb penkoo taas 1800-luvun Englantiin sijoittuvaa juttua. Nyt pidetäänkin lukijaa jännityksessä loppusivuille asti! Mukavaa ajankuvaa ja viihdyttävää luettavaa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1983: ”Peter Lovesey (s. 1936) on Englannin 1970-luvun dekkarikirjailijoista näkyvimpiä, ja hänen teoksistaan on valtaosa myös suomennettu Sapo-sarjaan. Hänen valttinaan on kuningatar Viktorian ajan Lontoon ympäristön ja ajankuvan vankka hallinta, mutta parhaimmillaan hän kykenee erityistietojensa esittelyn ohella rakentamaan myös yleisesti kiinnostavan jännityskuvion. Vahakuva on tässä mielessä hänen edustavimpia teoksiaan: oman tunnustuksensa perusteella kuolemaan tuomitun naisen tapauksen selvittely pitää mielenkiinnon vireillä ja saa lisäsävyjä poliisikunnan sisäisten ristiriitojen käsittelystä. Suotta Lovesey ei olekaan korostanut pyrkimystään kirjoittaa nimenomaan poliisiromaaneja, olkoonkin että aikakausi on Scotland Yardin perustamisvaihetta. Lisäksi hänellä on jokaisessa kirjassaan jokin viktoriaanisen ajan kulttuurin yksityiskohta erityisesti tarkkailtavana. Tällä kertaa se on madame Tussaudin vahakabinetti.”

379. Lovesey, Peter: Oma henki kullan kallis

Peter Lovesey
Oma henki kullan kallis 
WSOY 1994 - Sapo 379
A case of spirits 1975

”Outoja asioita tapahtuu Lontoossa kokoontuvan spiritistipiirin ympärillä. Jäsenten kodeista katoaa arvottomia taide-esineitä, vihaiset henget pommittavat istunnoissa osanottajia appelsiineilla ja lopulta piirin johtohahmo, lupaava nuori meedio, liittyy hämärissä olosuhteissa suureen enemmistöön eli kuolee. Scotland Yardin etsivät Cribb ja Thackeray joutuvat nielemään epäuskonsa tunkeutuessaan henkimaailman syövereihin.”

Hyvin kerrottu mielenkiintoinen tarina. Cribb joutuu hankalaan tilanteeseen esimiehensä komisario Jowettin puuttuessa tapahtumiin. Onneksi kirjailija käsittelee aihetta vieno virne suupielessään ja paljastaa tämän tyyppisen toiminnan todelliset kasvot.