173. Svedelid, Olov: Peli on pelattu

Olov Svedelid
Peli on pelattu 
WSOY 1973 - Sapo 173
Anmäld försvunnen 1972

"Tukholman poliisi ja armoton alamaailma ovat vastakkain tässä laatudekkarissa, joka sai  Expressnin Sherlock-palkinnon vuoden 1972 parhaana ruotsalaisena rikosromaanina. Tapahtumien langat johtavat laittomaan pelipankkiin. Se ei ole tavallinen mustapekkakerho: tätä luolaa suojellaan suurilla seteleillä ja elegantilla fasadilla. Valtakunnan pätevimmät nenänmurskaajat ovat hommaa johtavan porukan käskyläisiä. Ensin katoaa eräs viinikauppias kuin maan nielaisemana, tapahtuu murhia ja murhayrityksiä, uteliasta jeparia varten on keksitty aivan ainutlaatuinen kuolintapa. Tämä kirja on ansainnut palkintonsa jo vauhdin, jännityksen, yllätysten ja huumorin vuoksi. Lisäansiona on mahdollisimman todentuntuinen kuvaus poliisista, poliisin työstä ja suurkaupungin siistien kulissien takana raivoavasta viidakkosodasta."

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1975: "Tukholmassa liikutaan, mutta Olov Svedelid pyrkii kuvaamaan nimenomaan kansainvälisen gangsterismin lonkeroita kaupungissaan. Noin tämän kotimaassaan hyvämaineisen tekijän ensimmäinen suomennettu jännäri maistuu peruspiirteiltään aika kaavamaiselta ja vain lisää erikielistä käännettyjen rutiini tuotteiden pinoa vaikkei aivan pohjimmaiseksi jääkään. Pisteet lopun äkkikeikauksesta, joka sekin kyllä on tuttu kunnianhimoisimmista kioski-dekkareista."

185. Svedelid, Olov: Malja kuolemalle

Olov Svedelid
Malja kuolemalle 
WSOY 1975 - Sapo 185
Skål för döden 1971

"Jäljet johtavat pahamaineiseen Slusseniin Olov Svedelidin toisessa suomeksi julkaistussa tukholmalaisdekkarissa. Poliisi tietää liiankin hyvin, että siellä virtaavat laiton viina ja raha eikä ihmishenki ole äyrinkään arvoinen, mutta kuka tätä karusellia pyörittää? Se on jo toinen juttu. Tapahtumat saa liikkeelle viinavarastollaan pröystäilleen miekkosen murha, minkä selvittelyyn toimittaja Ralf Krook paneutuu lehtimiehen luontaisella uteliaisuudella, mutta pääsee tuskin alkua pitemmälle kun jo tuijottaa omaa kuolinilmoitustaan. Suomalaiset ovat vahvasti kuvassa mukana ja Krook viehättävän vaimonsa kanssa Turussakin Pohjolan parasta fileetä ostamassa. Muutoin se matka sitten olikin kaikkea muuta kuin huviristeily. Olov Svedelid on toimittaja kuten hänen tämänkertainen sankarinsa."

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 11/1975: "Alkoholin salakuljetus ja muu hämärä puuha Tukholman huonomaineisen Slussenin tuntumissa ei aiheena ole perin omintakeinen, mutta viime vuosina parin dekkarin vuosivauhtia pitänyt toimittaja-tekijä (tänä vuonna myös toinen suomennos: Peli on pelattu) kirjoittaa sen verran rivakasti ja huumorillakin ryydittäen, että lukija kohtalaiseksi huvikseen myötäilee niin ruotsalaisparien tyyppiriehaa Suomenlaivoilla kuin sietää rajunpuoleisia pieksäjäisiä, kunnes toimittaja-päähenkilö sullotaan verisen vainajan kanssa ahtaaseen laatikkoon ja viedään kaatopaikalle. Moinen tarpeistus on tyylikömmähdys kesken kepeän menon."

210. Svedelid, Olov: Suojelusenkelit

Olov Svedelid
Suojelusenkelit
WSOY 1977 - Sapo 210
Beskkyddarna 1974

"Vanha kunnon 'rahat tai henki' -mentaliteetti on kirkuvaa todellisuutta tässä ruotsalaisessa laatudekkarissa, jonka tekijä on niittänyt sekä mainetta että palkintoja ja saanut Suomestakin valpashenkisiä ystäviä kahdella edellisellä kirjallaan Malja kuolemalle ja Peli on pelattu. Tämän jutun kimpussa työskentelevän Tukholman rikospoliisin etsiväosastolla lentää herja tavallista herkemmin ennen kuin tullaan siihen pisteeseen että hymy hyytyy. Ja se todella hyytyy. Viimeistään silloin, kun David Sjöderin pizzerian pakastamosta, muiden ruhojen keskeltä, löydetään koukussa killuva miehen ruumis. Mutta palataampa alkuun, siihen hetkeen jolloin Walter Ljunggren, Casa Mosabacken pubinja pizzerian omistaja, soittaa poliisille ja kertoo että hänen henkeään on uhattu. Vaadittu hinta on kuusituhatta kruunua."

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1977: "Olov Svedelid puhuu poliisiromaaneissaan samaa kieltä kuin ruotsalaiset lehtiuutiset. Hänen näkemyksensä Tukholmasta suuren maailman tyyppisenä gangsterikeskuksena on siis tuskin liioiteltu, ja hän onnistuu käsittelemään "suojelijamafia" -aihettaan sekä vakuuttavasti että jännittävästi. Svedelid kirjoittaa hyvin, mutta kuten aikaisemmissa suomennoksissa hän tässä uutuudessakin päästää loppupuolella melodramaattiset taipumuksensa hiukan liian hurjasti valloilleen. Puhtaasti toiminnan kannalta moinen ei olisi kovin vaarallista, mutta "Suojelusenkeleissä" muuten ihan tosissaan käyty keskustelu poliisin menettelytavoista ja yhteiskunnallisesta roolista kärsii tuossa menossa."