Hautajaisten jälkeen
WSOY 1956 – Sapo 21
After the funeral 1953
"Talo oli suuri viktorianaikainen rakennus. Sen ikkunaverhot olivat paksua, haalistunutta brokadia tai samettia. Sukulaiset olivat kokoontuneet isännän hautajaisiin. Läsnä olivat kahden veljen vaimot, veljenpoika, toisen veljen tytär miehineen ja vainajan sisar Cora. Juuri Cora esitti tapansa mukaan merkillisen huomautuksen, joka sai koko seurueen hämmentymään: Mutta . . . murhattiinhan hänet, eikö murhattukin? Kun hautajaisten jälkeen alkoi tapahtua merkillisä asioita, astui Hercule Poirot näyttämölle. Ja ratkaiseva loppunäytös esitettiin samassa talossa, jossa hautajaisetkin oli vietetty."
Tämän hyvää keskitasoa olevan salapoliisiromaanin asetelma on Agatha Christielle tyypillinen. Sukulaiset kokoontuvat vanhaan maalaiskartanoon suvun päämiehen, Richard Abernethien hautajaisten jälkeen. Perheen lakimies, herra Entwhistle lukee testamentin ja tilaisuuden päätteeksi epätavallisesti käyttäytyvä nuorin sisar, Cora, tokaisee: ’Mutta…murhattiinhan hänet, eikö murhattukin?’ Lausahdus jää vaivaamaan Entwhistleä ja hän tutkii asiaa vaivihkaa. Kun Cora sitten murhataan kirveeniskuin, kääntyy lakimies vanhan ystävänsä Hercule Poirotin puoleen. Tämä tekeytyy hyväntekeväisyysjärjestön edustajaksi ja on olevinaan nyt tyhjäksi jäävän kartanon ostoaikeissa. Näin hän tutustuu asianomaisiin ja paljastaa lopulta älykkäästi punotun hämäyksen. Lukijaa hämätäkseen Christie on taas koonnut joukon erikoisia sukulaisia murhaajakandidaateiksi. Kun kirjailija asettaa tapansa mukaan lopussa Poirotin sukulaisjoukon eteen paljastamaan syyllistä, huomaa lukija epäilleensä aivan väärää henkilöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti