86. Wainwright, John: Huhtikuun murhat

John Wainwright
Huhtikuun murhat 
WSOY 1968 - Sapo 86
Talent for murder 1967

”Nuorimies on joutunut kiipeliin peliveloistaan ja lavastaa katutytön ja parin slummieläjän kanssa kidnappauksen. Suhteellisen viattomasti alkanut hämäys saa kuitenkin kaamean käänteen, kun palaneen talon raunioista löytyy kaksi hiiltynyttä ruumista. Juttua ryhtyy tutkimaan koko North Endin poliisikunta, johtajanaan ylietsivätarkastaja Lewis.
Satakahdeksankymmentä senttiä arvovaltaa ja sataviisitoista kiloa itsetietoista härkäpäisyyttä äänessään hän lausuu alaisilleen: ”Muistakaa, tämä ei ole ruusuinen juttu."

Tarina etenee sujuvasti  ja henkilöt ovat uskottavia ja sävykkäitä.  Poliisitutkimuksen lisäksi seurataan kahden poliisiupseerin arvovaltakilpaa, nuoren poliisin kokemuksia, kidnapatun vanhempien välien lämpenemistä sekä slummien asukkien elämää.

310. Wainwright, John: Umpikuja

John Wainwright
Umpikuja 
WSOY 1987 - Sapo 310
Cul-de-sac 1984

"Maude Duxbury oli melkoinen oikkupussi, muttei mikään silti ollut todella hullusti Mauden ja Johnin pitkässä avioliitossa. Siksi oli kuin kohtalon ivaa, että vaimon piti kuolla juuri kun John oli varannut heille yhteisen loman viihtyisässä merenrantahotellissa. Sanottiin että Maude liukastui ja taittoi selkänsä. Mutta ketään ei ollut paikalla silloin, kun onnettomuus tapahtui. Sivu sivulta kiristyy jännitys tässä omaperäisessä dekkarissa, jota Georges Simenon on sanonut yhdeksi parhaimmista Wainwrightin laajassa tuotannossa. Entinen käytännön poliisimies on kirjoittanut yli 60 kirjaa, josta Huhtikuun murhat on ilmestynyt Sapo-sarjassa 1968."

Kuolema julistettiin tapaturmaksi, mutta hermoromahduksen partaalla oleva miekkonen väittää nähneensä Johnin työntäneen vaimonsa jyrkänteeltä. Johtolankojen ja konkreettisten lähtökohtien puuttuessa tapausta tutkiva sinnikäs etsivä koettaa tutustua Johnin elinpiiriin. Kautta rantain haastatellen hän saa kuvan tilanteesta. Ilman mitään kouriintuntuvaa todistetta hän lopulta murtaa syytetyn ja totuus tulee ilmi.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1987: "John Wainwright (s. 1921) on tuottelias ja etevä englantilainen poliisiromaanien tekijä, jonka tuotantoa on suomennettu yllättävän vähän: ensin Sapo-sarjassa 1968 Huhtikuun murhat ja sitten Viihdeviikarien Top Crime -sarjassa 1986 Kurja päivä kuolla. Nuo molemmat olivat itsekin pitkään poliisina toimineen kirjailijan kiinnostavia työnäytteitä, jotka eivät kuitenkaan vielä viitanneet Umpikujan (alkuteos 1984) mestaruuteen. Tässä myöhäistuotantonsa helmessä Wainwright yhdistää jonkun Francis Ilesin sisältäpäin nähdyn psykologisen ihmiskuvauksen poliisiromaanin perinteeseen tavalla, jolle en ainakaan minä muista edeltäjää. Tekniikkoja yhdistelemällä hän yltää rikoksen, tutkimisen, syyllisyyden ja vastuun ongelmien erittelijänä harvinaisen vivahteikkaaseen tulokseen, oikean kirjailijan saavutukseen."

317. Wainwright, John: Tuomion jälkeen

John Wainwright
Tuomion jälkeen 
WSOY 1988 - Sapo 317
The Distaff Factor 1982

"Oikeuden tyly päätös jysähtää Carol Drewerin keski-luokkaiseen elämään kuin moukari: hänen moitteeton aviomiehensä, englantilainen pikkuporvari William Drewer tuomitaan kolmen prostituoidun raa'oista murhista. Lisäksi käy ilmi, että William on kavaltanut työnantajaltaan suuren summan rahaa. Kaikki on selvää, ainakin pitäisi olla...John Wainwright rakentaa pirullisen kuvion, hän kaataa kulissit ja repii esiin ihmisen tummat puolet. Tuomion jälkeen on luja tarina, jossa pääosia esittävät tunne-elämässään epäonnistuneet naiset."

Kirja kuvaa vaimon, sisarien, lasten ja isovanhempien suhtautumista asiaan. Aika paljon tuli harpottua, mutta tulipahan luettua.

Teosarvio Arostelevassa kirjaluettelossa 10/1988: "John Wainwrightin neljäs suomennettu dekkari alkaa tutunomaisesti oikeussalista, jossa kunnon kansalaisen kirjoissa kulkenut keski-ikäinen ja -luokkainen perheenisä tuomitaan kolmen prostituoidun murhasta. "Uudeksi viiltäjäksi" häntä lehdissä sanotaan. Kehittely jatkuu kuitenkin aivan toiseen suuntaan kuin lukija odottaisi: romaanin suomenkielinen nimi pitää tosiaan paikkansa. Olennaista on, miten jäljelle jäävän perheen ja suvun keskinäiset suhteet alkavat tuomion jälkeen muotoutua, miten niiden kuvio syntyy taidokkaasti hahmotettujen tilanteiden kautta. Viime vuonna suomennettu Umpikuja jo osoitti Wainwrightin olevan myöhäistuotannossaan matkalla poliisiromaaneista kohti psykologista jännitystä, ja Tuomion jälkeen jatkaa linjaa kiinnostavasti. Yhtä ehjä kuin Umpikuja tämä uutuus ei valitettavasti ole: loppuratkaisu putoaa intensiivisen arkirealismin tasolta ja jää kaikessa yllättävyydessäänkin teennäiseksi. Siitä huolimatta Wainwright on edelleen mitä suurimmassa määrin seuraamisen arvoinen kirjailija."