16. Carr, John Dickson: Keisarin nuuskarasia

John Dickson Carr
Keisarin nuuskarasia 
WSOY 1955 - Sapo 16
The Emperor’s Snuff-Box 1942

"John Dickson Carr on on jäänyt klassisen salapoliisiromaanin historiaan lukitun huoneen arvoituksen ainutkertaisena mestarina. Carrin ura alkoi vuonna 1929. Se kesti lähes kaksi vuosikymmentä ja hän kirjoitti vähintään kaksi kirjaa vuodessa. Ne kaikki ovat muunnelmia lukitun huoneen teemasta - ja Carrin kekseliäisyy oli kutakuinkin rajaton.
Keisarin nuuskarasia (1942) on yksi Carrin tuotannon kirkkaimmista helmistä - hämäävä, härnäävä ja karmaiseva tarina arvossapidetyn aatelismiehen, pinttyneen vanhan keräilijän, kylmäverisestä hiilihankomurhasta."

Eve, nuori englantilaisneito joutuu Ranskassa epäillyksi kihlattunsa isän murhasta. Juttuun liittyy rikkoontunut nuuskarasia, jonka väitetään kuuluneen keisari Napoleonille. Tapauksen selvittää rikospsykologi Dermot Kinross.

24. Carr, John Dickson: Kuiskaava kuolema

John Dickson Carr
Kuiskaava kuolema 
WSOY 1957 - Sapo 24
He Who Whispers 1946

”Ranskassa, vanhassa rappeutuneessa tornissa lähellä Chartresia ennen sotaa tapahtunut selvittämätön murha alkaa yllättäen elää uudessa ympäristössä kammottavalla tavalla. Tohtori Gideon Fell särkee pahan lumouksen ja paljastaa totuuden.”

Sinänsä mielenkiintoinen ongelma mahdottomasta murhasta tornissa, jossa ei ollut uhrin lisäksi ketään muuta. Muutaman vuoden takaisesta tapauksesta esitelmöinyt professori Rigaud kuitenkin maalailee tapausta yrittäen saada sen näyttämään jotenkin yliluonnolliselta vampyyrijutulta. Kaikelle löytyy kuitenkin luonnollinen selitys ja vanhat vääryydet oikaistaan. Hyvän tarinan pilaa pitkäveteinen ja jaaritteleva kerronta joka vaivaa muitakin Carrin kirjoja.

27. Carr, John Dickson: Itsemurhien salaisuus

John Dickson Carr
Itsemurhien salaisuus 
WSOY 1957 - Sapo 27
The case of the constant suicides 1941

"Agnus Campbell, suvun vanhin miespuolinen jäsen, heittäytyy alas salaperäisen skotlantilaisen linnansa torni-ikkunasta. Kukaan joka tunsi Agnuksen, ei olisi voinut uskoa itsemurhaan, mutta todisteet vaikuttivat epäämättömiltä. Pian seuraa toinen itsemurha ja vielä kolmaskin. Vai ovatko ne sittenkin murhia? Alan ja Cathryn Campbell, kaksi nuorta, jotka ovat saapuneet kaukaisten sukulaisten luo Skotlantiin, ehtivät kokea oman seikkailunsa ja rakkaustarinansa, ennen kuin juttua selvittämään kutsuttu tohtori Gideon Fell pääsee ratkaisuun."

Skotlantilaisessa linnassa selvitellään 40-luvulla paria kuolemantapausta. Sujuvaa kerrontaa, huumoria ja romantiikkaa. Tämä on yksi John Dickson Carrin kuuluisista lukitun huoneen mysteereistä. Joidenkin arvostelijoiden mielestä tämä kuuluu kirjailijan kolmen parhaan teoksen joukkoon.

51. Carr, John Dickson: Kuolema Pettureiden portilla

John Dickson Carr
Kuolema Pettureiden portilla 
WSOY 1960 - Sapo 51
The Mad Hatter mystery 1933

"Towerin linnan aavemaiset pyörötornit kohoavat Lontoon sumusta. Hassu hattukauppias kähveltää huomattavien kansalaisten päähineitä, ja useimmat arvelevat, että kysymyksessä on hävytön pila. Mutta kun Philip Driscollin ruumis löydetään, ei kukaan enää naura.
Driscollin ruumis makasi Towerissa Pettureiden portilla. Jousipyssyn nuoli oli tunkeutunut sydämen läpi, ruumiin päässä oli Sir Williamilta varastettu silinterihattu.
Pyylevä tohtori Fell on ruumiillisesti hiukan raskasliikkeinen, mutta älyllisesti sitäkin vikkelämpi ajaessaan takaa murhaajaa. Ennen kuin omalaatuinen rikossarja selviää, hän tutustuu ylitarkastaja Hadleyn kera mm. tuhansien puntien arvoisen käsikirjoituksen varkauteen, pieniin kipsikuviin ja kammottavan erikoiseen ääneen."

Tunnetuilta henkilöiltä pihistetään hattuja keskellä päivää Lontoossa. Tapahtumista kirjoittaa innokkaimmin Päivän Uutisten nuori Driscoll joka kuitenkin löydetään nuolen lävistämänä varastettu silinterihattu päässään Towerin linnan Petturien Portilta. Joukko heppuja tutkii tapausta Scotland Yardin ylitarkastaja Hadleyn johdolla. Juttuun näyttää liittyvän myös harvinaisen Edgar Allan Poen käsikirjoituksen varkaus. Tämä on jotenkin työläästi kerrottu tarina. Lukeminen ainakin oli työlästä. Kirjassa on runsaasti henkilöitä, runsaasti kuvauksia Towerin linnan torneista ja kujista mutta paljoakaan ei oikeastaan tapahdu. Murhaaja kyllä selviää, samoin Mad Hatterin henkilöllisyys, mutta lopuksi kaikki painetaan villaisella ja lakaistaan maton alle.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Carr on kirjoittanut parempaakin. Ainesta olisi ollut tässäkin: kunnianarvoisten henkilöiden hattuja varasteleva henkilö, jota ei pystytä paljastamaan. Juoni on kuitenkin saatu sekavaksi. Lontoolaiselle Towerin käytävät ja portaat ehkä ovat selvillä, suomalaiselle tuottaa vaikeuksia seurata henkilöitä siellä. Ei tarpeellinen kirjastoissa."

258. Carr, John Dickson: Kolme ruumisarkkua

John Dickson Carr
Kolme ruumisarkkua 
WSOY 1981 - Sapo 258
The three coffins (The hollowman) 1935

"Tohtori Grimaud oli työhuoneessaan lauantai-iltana, kun naamioitu mies ryntäsi huoneeseen ja lukitsi oven takanaan. Todistajat kuulivat riitelyä ja laukauksia. Kun ovi avattiin, Gideon Fell ja poliisimies löysivät huoneesta ainoastaan tohtori Grimaudin ruumiin. Murhaaja oli kävellyt lukitun oven läpi todistajien silmien edestä, mutta häntä ei nähty eikä pysäytetty. Epäilykset kohdistuivat häiriintyneeseen taikuriin joka oli uhannut tappaa Grimaudin. Taikuri löydettiin kuitenkin ammuttuna lumiselta kadulta. Todistajat eivät kadun kummassakaan päässä nähneet ampujaa. Taikuria oli ammuttu lähietäisyydeltä, mutta jalanjälkiä ei näkynyt ja ase oli muutaman metrin päässä."

Monet kriitikot asettavat tämän suljetun huoneen arvoituksen parhaimpien salapoliisiromaanien joukkoon. Tarina on kuitenkin kirjoitettu siihen tyyliin, että vain vannoutuneimmat dekkarifanit nauttivat siitä. Meille muille tämä on liian raskasta luettavaa.