200. Gardner, Erle Stanley: Perry Mason ja piikkilanka-aita

Erle Stanley Gardner
Perry Mason ja piikkilanka-aita
WSOY 1977 - Sapo 200
The Case of the Fenced-in Woman 1972

"Kun Morley Eden palaa viikonloppumatkaltaan, hän havaitsee jotakin merkillistä. Hänen unelmatalonsa on jaettu kahtia. Sen läpi, tonttia myöten, on vedetty viisilankainen piikkilanka-aita. Aidan takana keittiössä puuhailee vieras nainen tyynesti ja luontevasti kuin ainakin kotonaan. Vieras, upea nainen, todellinen ilmestys. Shokki seuraa shokkia, yllätys yllätystä. Joku varjostaa väärää naista, joku kumauttaa väärää miestä, jonkun maine mustataan ja joku saa surmansa. Sillä muuan entinen valokuvamalli oli päättänyt maksaa kalavelkansa aviomiehelleen, joka oli liukaskielinen ja petollinen lurjus. Kahdessadas Sapo, ja juhlan kunniaksi todellinen löytö! Erle Stanley Gardnerin jälkeenjääneestä arkistosta poimittu täysimittainen Perry Mason -romaani. Dekkarinlukijan toiveuni!"

”Shokeeraava tarina kauniin valokuvamallin pirullisesti laaditusta kostosta jäi viimeiseksi Erle Stanley Gardnerin (1889-1969) yli kahdeksastakymmenestä kuuluisasta Perry Mason –tarinasta. Vuoteen 1969 mennessä tämän maineikkaan kalifornialaisen lakimieskirjailijan teoksia oli Yhdysvalloissa painettu 135 miljoonaa kappaletta.”

Merkillisesti piikkilangalla ositetusta talosta löytyy ruumis ja langan kummallakin puolella asuvia syytetään murhasta. Mason käy tutkimuksiensa aikana Las Vegasissa ja siellä hänet lavastetaan rikostoveriksi. Las Vegas vaikuttaa kovin vastenmieliseltä miljööltä kasinoineen ja peliemäntineen. Mason hoitaa puolustuksen oikeudenkäynnissä, vaikkeivät murhasta syytetyt suostu hänellekään kertomaan asioiden oikeaa laitaa. Niinpä hän ei voi osoittaa näiden syyttömyyttä, mutta hän pystyy kylvämään valamiehiin epäilyksen, että joku muukin on voinut murhan tehdä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1977: ”Ehdin jo ihmetellä, miksi Erle Stanley Gardnerin Perry Mason -kirjojen käännättäminen kokonaan tyrehtyi vuosikausiksi. Nyt on asialla jo viides kustantaja, tällä kertaa WSOY, joka on Sapo-sarjansa 200. niteeksi valinnut yhden Gardnerin jälkeenjääneistä, viimeistelemättömistä teoksista. Kun pää näin on taas saatu auki, sopii toivoa valikoijan vilkuilevan myös vanhempia, yhä kääntämättömiä perrymasoneita. Eipä silti että viimeistelemättömyys tämän kertaistakaan löytöä haittaisi - päin vastoin, Perry Mason ja piikkilanka-aita on vähintään hyvää keskitasoa, tuttuun tapaan houkuttelevasti lavastettu ja monipolviseen oikeudenkäyntiin päättyvä.”

363. Gardner, Erle Stanley: Ulvovan koiran tapaus

Erle Stanley Gardner
Ulvovan koiran tapaus
WSOY 1992 - Sapo 363
The case of the howling dog 1934

"Naapurin koiran ulvonta saa Arthur Cartwrightin raivon partaalle. Hän pyytää asianajaja Perry Masonia puuttumaan tilanteeseen, sillä hänen mukaansa naapuri on opettanut koiransa ulvomaan tehdäkseen hänet hulluksi. Taikauskon mukaan ulvominen tietää kuolemaa, ja Cartwright sattuu kaiken lisäksi uskomaan tähän. Perry Mason vaistoaa, että hänen asiakastaan piinaa muukin kuin pelkkä taikausko, ja kun sekä koira, että omistaja löydetään kuolleina, Masonin täytyy ottaa ohjat käsiinsä."

Tässä tarinassa Perry Mason luistelee liukkaalla jäällä, kuten yksityisetsivä Paul Drake häntä tavan takaa varoittelee. Hän pelastaa syytetyn naisen sähkötuolista epätavallisilla ja kieroilla konsteilla. Kuitenkin hän arvelee, että nainen on voinut olla syyllinenkin: "Saattaa olla, että jos hän jotakin teki, hän teki sen itsepuolustukseksi. Olen varma, että hän teki. Hän joutui puolustautumaan koiraa ja miestä vastaan. Minä kuitenkin esiinnyin vain hänen asianajajanaan."
"Hehän ottavat hänet kiinni ja haastavat uudestaan oikeuteen", Della Street sanoi. Perry Mason hymyili ja pudisti päätään. "Sitäpä he eivät tee. Siksi en antanut heidän hylätä syytettä. Syytteen hylkääminen ei olisi estänyt uutta syytettä. Nyt hän on jo kohdannut valamiehistön ja ollut kerran vaarassa. Häntä ei enää koskaan elämänsä aikana voi panna syytteeseen tuosta rikoksesta, tulipa esiin mitä todisteita tahansa."
"Sinä olet pyhimyksen ja paholaisen risteytys", Della Street sanoi Masonia tuijottaen.

Näissä Perry Mason -kirjoissa esitetään amerikkalainen oikeuslaitos todella kummallisessa valossa. Poliisit nappaavat käsiinsä ensimmäisen tielleen osuvan epäillyn ja käyttävät kaiken voimansa ja aikansa todistaakseen tämän syyllisyyden. Ei tule kysymykseenkään, että yritettäisiin saada selville, mitä todella tapahtui, ja onko muita mahdollisia epäiltyjä. Perry Mason sanookin ylikonstaapeli Holcombille: "Teissä veikkosissa on ainoastaan se vika, että te löydätte kuolleen miehen ja alatte heti etsiä sopivaa epäiltyä. Te ette etsi todisteita ja yritä katsoa mihin ne viittaavat." 
  Toivon ettei Yhdysvalloissa - eikä missään muuallakaan - ole todellisuudessa tällaista oikeuslaitosta.

388. Gardner, Erle Stanley: Änkyttävän piispan tapaus

Erle Stanley Gardner
Änkyttävän piispan tapaus 
WSOY 1995 - Sapo 388
The case of the stuttering bishop 1936

"Taistelisitteko köyhän ihmisen puolesta miljonääriä vastaan? Perry Masonin toimiston ovensuuhun seisahtuneella kysyjällä on liperit kaulassa, vanttera olemus ja aavistuksen verran änkyttävä puhetapa. Piispa William Mallory on tullut Sydneystä asti puhumaan mieltään painavasta asiasta. Kysymyksessä on kuolonkolari, jonka takia muuan naisparka on joutunut piileskelemään etsintäkuulutettuna kaksikymmentä vuotta. Juttuun liittyy satumaisia rahasummia, joista Perry Masonkin nettoaisi osuutensa, mikäli suostuisi puolustamaan naista.
Eiväthän piispat änkytä... Juttu haiskahtaa huijaukselta, mutta osoittautuu kivikovaksi peliksi, jossa tähtijuristi Perry Mason saa tehdä hurjimmat lainopilliset temppunsa säästyäkseen itsekin joutumasta leivättömän pöydän ääreen"

Röyhkeän ja rikkaan miehen perilliset kärkkyvät omaisuutta. Liikkeellä on ilmeisesti huijari. Tarina menee hieman liian monimutkaiseksi kirjan loppupuolella. Mason kuvataan tässä epämiellyttäväksi henkilöksi ja tämä seikka vähentää lukunautintoa. Alkujaan vuonna 1936 ilmestynyt kirja julkaistiin Suomeksi miltei 60 vuotta myöhemmin.