118. Martin, Hansjörg: Ei snapsia Tamaralle

Hansjörg Martin
Ei snapsia Tamaralle 
Wsoy 1971 - Sapo 118
Kein schnaps fur Tamara 1966

"Kuollut tyttö junassa. Samassa junassa, jossa Hans Obuch on palaamassa epäonnistuneelta liikematkalta Hampuriin. Kauniit tytöt ovat supliikkimies Obuchin heikko kohta, ja tässä tytössä on kuolleenakin jotain niin avutonta ja liikuttavan naisellista, ettei Obuch henno vain häipyä. Romanttinen luonne – ja tietenkin uteliaisuus – saavat hänet ryhtymään Sherlock Holmesiksi: etsimään murhaajaa ainoana johtolankana kuolleen tytön käsilaukusta pudonnut valokuva. Kuva joka esittää Wehrmachtin univormuun pukeutunutta nuorta miestä ja jonka takana lukee: Tamaralle. H. B."

Vuonna 1955 Hampuriin junalla palaava mies löytää kuolleen tytön ja alkaa penkoa tapahtumaa. Sujuva juoni ja kerronta tekevät kirjasta helppolukuisen. Cora (‘perhoseni’) tuo romantiikkaa kertomuksen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1971: "Epäonnistuneelta liikematkalta palaava mainostoimittaja löytää junassa kuolleen tytön ja palaa pääteaseman pikkukaupunkiin löytääkseen ratkaisun tytön arvoitukseen. Paikallinen elämä pyörii seudun johtavan teollisuuspampun määräysvallassa, ja tämän perhedynastiaan solmiutuu myös kuollut tyttö salaisuuksineen, jolloin jutun selvittämiseen tulee kitkaa ylen määrin. Simmelin ohella ei saksalaisia dekkareita meillä juuri tunneta; pikku teos kartoittaa siis tavallaan uutta kenttää. Juonellisesti pikkunäppärää tekoa, jolle ilmettä antaa nokkelan ironinen sanonta."

296. Martin, Hansjörg: Murha Jumalan armosta

Hansjörg Martin
Murha Jumalan armosta 
WSOY 1985 - Sapo 296
Dein Mord In Gottes Ohr 1979

"Dekkarikirjailija Philipp Gohlis elää tyyntä mukavaa pikkuporvarin elämää reilun vaimon keralla. Parturireissullaan Gohlis näkee sattumoisin lehtikuvassa tutun miehen naaman. Mies on se, jota hän on vihannut elämässään enemmän kuin mitään muuta, natsivääpeli, jolla muutama vuosikymmen aiemmin oli ollut valta tuhota hänen nuori rakkautensa, onnensa ja ilonsa. Gohlis päättää tehdä täydellisen rikoksen.
Murha Jumalan armosta on saksalaisen nykydekkarin kiintoisa edustaja. Jännitysjuonen ohessa se piirtää osuvaa ja humorististakin kuvaa tämän päivän eurooppalaisesta elämäntavasta."

Dekkarikirja kertoo dekkarikirjailijasta joka kirjoittaa dekkaria. Omaperäistä! Eikö kirjailija pysty eläytymään minkään muun ammatin harjoittajaan? Aivan kuin ne monet elokuvat elokuvantekijöistä. 
Ei ihan huono tarina vaikka jouduin loikkimaan jaarituksien ylitse. Kirjassa muistellaan sodan aikaisia tapahtumia rinnan nykyhetken kanssa. Molempina aikoina kirjailija on tekemisissä öykkärimäisen äijän kanssa joka oli ennen natsivääpeli ja nyt moraaliton liikemies. Ei snapsia Tamaralle oli parempi.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 12/1985: "Hansjörg Martin (s. 1920) on Saksan liittotasavallan arvostetuimpia ja myös luetuimpia dekkarikirjailijoita. Häneltä on vuonna 1971 suomennettu Sapo-sarjaan romaani Ei snapsia Tamaralle, josta – häpeä tunnustaa – en muista juuri mitään muuta kuin että ei se aivan mahdoton ollut. Jokseenkin varma kuitenkin olen siitä että tulokas, Murha Jumalan armosta (alkuteos 1979), on paljon kunnianhimoisempi yritys ja sitä paitsi varsin pitkälle onnistunutkin. Asetelma sinänsä on vaikkapa Dürrenmattin arvoinen kysymys nykyhetkeen sijoitetusta välienselvittelystä sodanaikaisen natsisoturin kanssa - mutta hiukan osoitteleva hilpeily murtaa terää tuolta sinänsä vahvalta aiheelta. Rakennelma on huolellinen, loppu tarjoaa kunnollisen yllätyksenkin, ja siinä sivussa on hauskaa lukea minä-kertojan mietteitä dekkarin kirjoittamisen tekniikasta, mutta ihan tasapainossa Martin ei aineistoaan saa pysymään. Eloisa tuttavuus kumminkin, sarjansa myönteisiä yllätyksiä."