421. Camilleri, Andrea: Veden muoto

Andrea Camilleri
Veden muoto 
WSOY 2003 - Sapo 421
La forma dell’acqua 1984

"Vigàtan kaupungin hämäräperäisiltä laitamilta löydetään kuollut mies, joka retkottaa BMW:ssään housut puolisääressä. Mies on vastikään maakuntasihteeriksi nimitetty insinööri Luparello, joka on tullut tunnetuksi kunniallisena ja suoraselkäisenä kansalaisena. Siksi hänen kuolintapansa tuntuu sitäkin kummallisemmalta. Komisario Montalbano miehineen ryhtyy tutkimaan tapausta, vaikka Luparellon lähipiiri aina piispaa myöten vaatii juttua suljettavaksi. Omapäinen Montalbano ei taivu painostuksen edessä, koska epäilee kuolemaa lavastetuksi. Mutta kuka on murhan takana? Mafia, Luparellon poliittiset vastustajat vai insinöörin rakastetuksi väitetty nainen?"

Sisiliaan sijoittuvassa rikostarinassa poliitikko löydetään kuolleena housut kintuissa. Juttua tutkivaa komisario Montalbanoa kehotetaan päättämään tutkimuksensa, koska mies kuoli luonnollisen kuoleman, mutta tämä haistaa palaneen käryä ja jatkaa tutkimuksia. Italialaiskirjailija saa aikaan kelpo tarinan ja hänen henkilönsä ovat luonnollisen tuntuisia ja hyvin kuvattuja.

429. Camilleri, Andrea: Terrakottakoira

Andrea Camilleri
Terrakottakoira 
WSOY 2004 - Sapo 429
Il cane di terracott 1997

"Komisario Montalbano jatkaa tutkimuksia Sisilian verenkarvaisen auringon alla. Vanhalla mafiosolla Tano u greculla on ainakin kolme murhaa tilillään. Yllättäen roisto vaatii, että komisario Montalbano pidättää hänet. Samoihin aikoihin kaupungin laidalla ryöstetään supermarket. Varastetut tavarat löydetään bensa-asemalle hylätystä kuorma-autosta. Supermarketin omistaja vaikuttaa yli-innokkaalta selittäessään ryöstön olleen pelkkä pila. Montalbanoa ei naurata varsinkaan, kun ryöstön ainoa silminnäkijä kuolee pian auto-onnettomuudessa. Seuraavaksi hengiltä otetaan Tano u grecu. Ennen kuolemaansa mies ehtii kuitenkin neuvoa Montalbanoa mafian asekätkölle Craston vuorelle. Hyvin piilotetusta luolasta paljastuu vanha hauta, jossa makaavien rakastavaisten ikuista unta vartioi terrakottakoira. Ratkaistakseen tuntemattomien ruumiiden arvoituksen Montalbanon on paneuduttava puolen vuosisadan takaisiin tapahtumiin."

432. Camilleri, Andrea: Eväsvoro

Andrea Camilleri
Eväsvoro 
WSOY 2005 - Sapo 432
Il ladro di merendine 1996

"Salvo Montalbano, Vigàtan tiukkasanainen ja -toiminen poliisikomisario, joutuu ylitöihin yrittäessään selvittää kahta outoa veritekoa. Samana aamuna, kun tunisialainen partiovene tulittaa sisilialaista kalastusalusta ja tappaa yhden miehistön jäsenistä, ikääntynyt liikemies kohtaa tiensä pään kotitalonsa hississä. Tapahtumilla ei näytä olevan yhteyttä toisiinsa, mutta kun nuori François-poika alkaa varastaa toisilta lapsilta eväitä, Montalbano löytää niille yhteisen nimittäjän. Samalla hän kuitenkin vaarantaa sekä Françoisin että oman henkensä, sillä omapäinen komisario on pääsemässä liian lähelle hallituksen pimeitä puuhia ja korruptiosotkuja.

Kolmas Montalbano -dekkarisuomennos italialaiselta Camillerilta. Suomeksi ovat aikaisemmin ilmestynet Veden muoto (2003) ja Terrakottakoira (kevät 2004)."

438. Camilleri, Andrea: Viulun ääni

Andrea Camilleri
Viulun ääni 
WSOY 2006 - Sapo 438
La voce del violino 1997

"Komisario Montalbanoa ottaa päähän. Hän on tehnyt hukkareissun hautajaisiin, joihin ei halunnut mennä ka laiken huipuksi hän tulee murtautuneeksi taloon, josta löytää alastoman naisen ruumiin. Nyt komisarion olisi jollain keinoin käynnistettävä murhatutkimukset niin, ettei jää itse rysän päältä kiinni. Rikospaikka näyttää epäilyttävältä. Myös uhrin taustat hämmentävät. Oliko hän uskollinen aviovaimo vai rajua seksiä harrastanut kevytkenkäinen nainen? Kesken tutkimusten Montalbano joutuu konfliktiin uuden esimiehensä kanssa ja hänet hyllytetään. Sitten tapahtuu uusi veriteko eikä komisario voi enää pysytellä syrjässä. 

Georges Simenoniin ja Raymond Chandleriin verrattu Andrea Camilleri on kirjailijana yhtä taitava ja vastustamaton kuin Salvo Montalbano rikostutkijana. Viulun ääni ei petä italialaisdekkaristin ystäviä, vaan kertoo yhtä kiinnostavan tarinan kuin kolme aiemmin suomennettua Montalbano-romaania."

446. Camilleri, Andrea: Retki Tindariin

Andrea Camilleri
Retki Tindariin 
WSOY 2008 - Sapo 446
La gita a Tindari

"Komisario Montalbanon luulisi olevan tyytyväinen. Hän on päässyt hyllytyksen jälkeen takaisin tositoimiin tutkimaan via Cavourilla tehtyä nuoren miehen murhaa. Vähän ajan kuluttua samasta talosta katoaa iäkäs pariskunta, ja juttua pengottaessa selviää, että tapaukset liittyvät toisiinsa. Montalbanon tasapainoa kuitenkin horjuttaa murskauutinen: hänen paras ystävänsä ja kollegansa aikoo mennä naimisiin ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tilanne vetää komisarion niin vakavaksi, ettei ruokakaan maistu. Pari väistöliikettä tehtyään hän vihdoin kokoaa itsensä ja ryhtyy etsimään salaperäistä naista, joka murhatun nuorukaisen jälkeen jääneistä tavaroista päätellen liittyy jotenkin kuvioon. Sitten Montalbanoon ottaa yhteyttä mafiapomo don Balducci, ja alkaa vaikuttaa siltä, että murhan ja katoamisten takana on jotain suurempaa."

453. Camilleri, Andrea: Yön tuoksu

Andrea Camilleri
Yön tuoksu 
WSOY 2010 - Sapo 453
L'odore della notte 2001

"Sisiliaan on tulossa talvi ja komisario Montalbanoa ärsyttää. Hänelle rakkaat seudut ovat kokemassa muutoksia: oliivipuita kaadetaan ja taloja rakennellaan minne sattuu. Ihmisetkin tuntuvat menneen sekaisin, kun kahdeksankymppinen vanhus ottaa panttivangiksi pienen sijoitusyhtiön sihteerin. Montalbano saa tilanteen raukeamaan, mutta samalla selviää, että valtava määrä kaupunkilaisia on menettänyt säästönsä sijoitushuijauksessa. Yhtiön omistaja on kadonnut rahat mukanaan, ja kansa epäilee miehen elelevän herroiksi Etelämeren saarilla tai joutuneen mafian kolkkaamaksi. Montalbano haistaa kuitenkin palaneen käryä. Ehkä kyseessä ei olekaan pelkkä petostapaus, vaan tapahtumien taakse kätkeytyy paljon monimutkaisempi ja verisempi juttu."

456. Camilleri, Andrea: Törmäyskurssilla

Andrea Camilleri
Törmäyskurssilla 
WSOY 2011 - Sapo 456
Il giro di boa 2003

”Nyt riitti! Salvo Montalbano on saanut tarpeekseen ja aikoo irtisanoutua virastaan. Kaikenlaista harmia, vaivaa ja poliittisia kähmintöjä on ihan liikaa, ja lisäksi hän huomaa ikääntymisen merkkejä itsessään. Kun suivaantunut komisario törmää aamu-uinnillaan vedessä kelluvaan ruumiiseen, hän tulee kuitenkin toisiin ajatuksiin. Tapausta tutkiessaan Montalbanolle selviää, että kuollut mies liittyy laittomiin siirtolaisiin ja erityisesti pieneen afrikkalaispoikaan, jonka hän on kohdannut Vigàtan satamassa. Jutun keriytyessä vähä vähältä auki paljastuu, että kyse on jostain niin raadollisesta, että kovapintaista komisariotakin heikottaa. Vetävä kerronta on Montalbano-mysteerien tavaramerkki. Viihdyttävissä ja humoristisissa kirjoissa nousevat komisarion ohella pääosaan Sisilia, sen värikkäät ihmiset ja ainutlaatuinen keittiö. Montalbano onkin armoton herkkusuu, joka ei koskaan kieltäydy hyvästä ateriasta - sehän on paras lääke pahimpaankin alakuloon.”