241. Bardin, John Franklin: Kuoleman kuormajuhta

John Franklin Bardin
Kuoleman kuormajuhta 
WSOY 1980 - Sapo 241
The Deadly Percheron 1946

”Hän oli komea nuori mies joka näytti täysin terveeltä. Ainoastaan kukka teki oudon vaikutuksen. Helakanpunainen kiinanruusu miehen vaaleissa hiuksissa. Hän istahti nojatuoliin psykiatrin kirjoituspöytää vastapäätä ja sanoi: ”Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi”. Jacob blunt kertoo tohtori George Matthewsille uskomattoman tarinan joka kuulostaa pikemminkin hallusinaatiolta. Mutta ennen pitkää alkaa Matthews itsekin epäillä järkeään varsinkin huomatessaan eräänä aamuna heräävänsä mielisairaalassa taskussaan sosiaaliturvakortti, johon on merkitty nimi John Brown… John Franklin Bardin, s.1916 Cincinnattissa, on psykologisen trillerin mestareita, ja Kuoleman kuormajuhta kuuluu hänen parhaisiinsa myös juoneltaan, jonka punaisena lankana on pirullisesti suunniteltu rikos, veitsenterävien mutta sairaiden aivojen kehittelemä kosto aikoinaan kärsityistä vääryyksistä.” 

Kirja alkaa lupaavasti, mutta juonta käännellään ja väännellään liikaa. Kirjailija sotkeutuu omaan näppäryyteensä. Aiheesta olisi voinut saada mukavankin jännärin.

Teosarvio Arvosteleassa kirjaluettelossa 5/1980:
John Franklin Bardin (s. 1916) julkaisi esikoisteoksensa, nyt suomennetun "Kuoleman kuormajuhdan" 1946 ja tuli seuraavien 10 vuoden aikana tunnetuksi thrillerien ja oikeudenkäyntiromaanien kirjoittajana. Ei kuitenkaan riittävän tunnetuksi, ja niin hän vaihtoi alaa ja palasi kirjallisuuteen vasta 1978 varsinkin kriitikko ja kirjailija Julian Symonsin tehtyä kaikkensa Bardinin modernin klassikon aseman vahvistamiseksi. - Tämä "Kuoleman kuormajuhta" on minusta varsin vahvasti sidoksissa ilmestymisaikaansa: 40-luvun psykologisen, ikään kuin sairaskertomusta purkavan lajin edustajia löytyy niin kirjallisuudesta kuin elokuvastakin runsaasti. Suomeksi tuon ajan jännityskirjallisuutta on käännetty niukasti, ja tätä yksipuolista kuvaa korjaamaan Bardin on kyllä edustava löytö. Toivottavasti hän nyt avaa tietä paitsi oman jatkotuotantonsa myös esimerkiksi Cornell Woolrichin käännättämiselle.

257. Bardin, John Franklin: Philip Banterin viimeiset päivät

John Franklin Bardin
Philip Banterin viimeiset päivät 
WSOY 1980 - Sapo 257
The Last of Philip Banter 1947

"Kun mainostoimittaja Phlip Banter saapuu työpaikalleen eräänä aivan tavallisena arkiaamuna, häntä odottaa yllätys. Joku on jättänyt hänen kirjoituspöydälleen hänen omat tunnustuksensa, härskin selonteon Banterin elämäntavoista, liiallisesta alkoholinkäytöstä, avioliiton vaikeuksista, horjuvasta mielenterveydestä. Kuka on kirjoittanut nämä tunnustukset? Banter itsekö, muistamattaan. Vai joku joka tuntee hänet tarkkaan ja tekee hänestä karkeata pilaa? Psykologisen trillerin taitaja John Franklin Bardin johdattelee lukijan yllätyksestä yllätykseen, kauhukokemuksesta toiseen ja marssittaa viimein näyttämölle jo Kuoleman kuormajuhdasta (Sapo 241) tutun psykiatrin, tohtori George Matthewsin, joka purkaa karmaisevan arvoituksen langat."

Tarinan juoni on mielenkiintoinen, mutta henkilöt ovat vastenmielisiä. Päähenkilökin on juoppo öykkäri. Muuten olisin lopettanut kesken, mutta juonen erilaisuus piti mielenkiinnon yllä. 

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1981: "Yhdysvaltalaisen dekkarikirjallisuuden piiloklassikon John Franklin Bardinin teosten viime vuonna alkanut suomennuttaminen jatkuu ilahduttavasti oikeassa järjestyksessä. Ilahduttavasti siksi, että tämä Philip Banterin viimeiset päivät on esikoistakin suggestiivisempi ja jäntevämpi kirja sekä siksi että edessä on vielä Bardinin parhaaksi mainittu Devil take the blue tail fly. Omien arkisten mieltymysteni mukaisesti arvostan erityisesti Bardinin tässä toisessa romaanissaan suvereenisesti hallitsemaa tapaa ankkuroida uhka hyvin jokapäiväiseen todellisuuteen, niin liike- ja mainosmaailman huipulla kuin liikutaankin. Myös alkoholismin kuvauksen etevyys kohottaa Philip Banterin viimeiset päivät lajinsa huipulle."