65. Moyes, Patricia: Esityslistalla murha

Patricia Moyes
Esityslistalla murha
WSOY 1983 – Sapo 65
Death von the Agenda 1962

"Tapahtumapaikkana Geneven kansainvälinen huumekonferenssi. Päähenkilönä on Scotland Yardin ylitarkastaja Henry Tibbett, joka joutuu yllättävien epäilysten kohteeksi, kun konferenssin avustajana toiminut John Trapp löydetään murhattuna. Tibbettin ei muu auta kuin ryhtyä omin päin etsimään johtolankoja; onhan tällä kertaa kyseessä hänen oma kunniansa. Mutta tapahtumien vyyhti osoittautuu odottamattoman sotkuiseksi..."

Tibbett lavastetaan syylliseksi murhaan ja hänellä on muutama päivä aikaa etsiä oikea murhaaja. Tibbetin vaimo Emmy on mukana ja heidän avioliittonsa joutuu koetteelle jutun pyörteissä. Kyseessä on huumausainekauppa ja murhia kaihtamattomat konnat. Kirja on jännittävä, se on sopivan pituinen eikä juoni ole liian mutkikas.

69. Moyes, Patricia: Muotimurha

Patricia Moyes
Muotimurha
WSOY 1964 – Sapo 69
Murder a la Mode 1963

”Kaunis muotitoimittaja löytyy aamulla työpaikaltaan kirjoituskoneensa ääreen lyyhistyneenä. Kuoleman on aiheuttanut syanidi. Ylitarkastaja Henry Tibbett joutuu suorittamaan visaiset tutkimuksensa kaaosmaisissa oloissa: muotitoimittajien, mannekiinien, sovittajien ja valokuvaajien sekamelskassa. Pian hän huomaa olevansa keskellä mutkikkaita juonitteluja, omituisesti käyttäytyviä ihmisiä, salaperäisiä rakkaussuhteita. Kun vyyhti lopulta selviää, yllätys on melkoinen.”

En ole samaa mieltä takakannen tekstin kanssa siitä, että lopussa odottaisi melkoinen yllätys. Jokainen Agatha Christietä lukenut osaa odottaa suurempiakin yllätyksiä. Vaikka kirjan tapahtumat kuvataankin alussa aikamoisen sekasorron ilmapiirissä, juoni etenee juuri riittävällä vauhdilla pitääkseen lukijan mielenkiinnon vireillä. Moyes tietää mistä kirjoittaa – hän oli viisikymmentä luvulla Vogue -lehden toimittajana. Lukijalle vierasta muotimaailmaa kuvataan mielenkiintoisesti. Tällä kertaa jutussa on mukana Tibbettin vaimon Emmyn sisaren tytär Veronica. Hän työskentelee mannekiinina ja on innokas auttamaan setäänsä murhatutkimuksissa. Kiva kirja.

73. Moyes, Patricia: Tähdenlento

Patricia Moyes
Tähdenlento
WSOY 1965 – Sapo 73
Falling Star 1964

“Eteen avautuu valkokankaan takainen tupakansavuinen maailma Lontoon Sohossa. Studion kaarilamppujen räikeä loiste paljastaa totuuden filmitähtien ja elokuvatuottajien kadehdittavasta elämästä: Italiasta tuotettu uhkea diiva temppuilee, lehtimiehet hälisevät, hermoherkät näyttelijät selvittelevät keskinäisiä kahnauksiaan ja rahat hupenevat. Sattuu muutamia selviltä näyttäviä kuolemantapauksia, jotka kuitenkin pian sotkeutuvat sekavaksi vyyhdiksi tässä valkokankaan nurjan puolen hillittömässä menossa. Alkaa purevan ironian ja yhä piinallisemmaksi käyvän jännityksen sävyttämä kilpajuoksu filmin valmistumisen ja kuolemantapausten selvittämisen välillä, tapahtumasarja, joka huipentuu odottamattomaan, armottomaan loppuratkaisuun.”

Kertojana – ja siis päähenkilönä – kirjassa on Anthony Groombe-Peters, rikkaan miehen poika, joka rahoittaa elokuvahanketta. Hänet kuvataan lukijalle epäedullisessa valossa ja hän käyttäytyy typerästi. Hän on Scotland Yardin ylitarkastaja Henry Tibbettin tuttava, mutta kuitenkin valehtelee poliisille ja peittelee tekemisiään. Kyllähän tarinaa olisi aina mukavampi lukea, jos päähenkilö olisi sympaattinen – tai edes käyttäytyisi siedettävästi. Kirjan romanttinen aines kuvataan myös poikkeuksellisesti – pariskunta vihaa ja epäilee toisiaan viimeiselle sivulle asti. Kirjailija hyödyntää tässä kokemustaan filmimaailmasta ja kuvaa kulissien takaista elämää luontevasti ja asiantuntemuksella.

103. Moyes, Patricia: Totuus nukkuu sikeästi

Patricia Moyes
Totuus nukkuu sikeästi
WSOY 1969 – Sapo 103
Johnny Under Ground 1965

Emmy Tibbett oli sodan aikana ilmavoimissa vapaaehtoisena. Hän oli tuolloin rakastunut lentäjä Beau Guestiin, jonka sanottiin tehneen itsemurhan syöksemällä koneensa Pohjanmereen. Veteraanien tapaamisessa Emmylle selviää, että hän oli viimeinen joka näki Guestin elossa. Hän huomaa, että kaikilla tapahtumiin liittyvillä henkilöillä tuntuu olevan jotain salailtavaa. Emmyn aviomies, Scotland Yardin tarkastaja Henry Tibbett huomaa vaimonsa törmänneen johonkin pahaenteiseen. Hän ei kuitenkaan voinut estää vaimoaan tonkimasta menneisyyttä. Nimettömät kirjeet ja epäilyttävä itsemurha osoittivat että jollain oli salaisuus, eikä hän epäröisi tappaa estääkseen sen paljastumisen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1970: ”Toisen maailmansodan aikaisen hävittäjätukikohdan muistojuhlissa palataan parinkymmenen vuoden takaisiin olosuhteisiin, joissa silloinen lentäjäkuuluisuus oletettavasti teki itsemurhan. Lentäjän varakas leski haluaa rahoittaa miehensä muistolle omistetun teoksen, jota varten entiset tukikohdan jäsenet joutuvat palauttamaan mieleensä asioita, jotka joidenkin kohdalla kääntyvät aivan uuteen merkitykseen. Perinteistä englantilaista dekkaritaitoa varsin menestyksekkäästi edustava Moyes on tässä solminut viihteellisesti virkeän ja pitävän dekkarikudoksen.”

107. Moyes, Patricia: Setä Kuolema Hollannissa

Patricia Moyes
Setä Kuolema Hollannissa
WSOY 1970 – Sapo 107
Death And The Dutch Uncle 1968

“Tuulimyllyn siipi on kammottava, kuin jättiläismäisen luurangon käsi. Hiljaa kirskahdellen se lähtee liikkeelle, kehittää valtavan vauhdin ja pyyhkäisee tieltään kaiken. Sitoessaan uhrinsa myllyn alle murhaaja tiesi tämän. Sen tiesi myös apuun rientävä Scotland Yardin ylikomisario Henry Tibbett. Mutta ehtiikö hän ajoissa? Hänen on valittava yksi kolmesta tuulimyllystä, jotka armoton automaattikoneisto käynnistää klo 10. Aikaa neljä minuuttia. Setä kuolema kiitä Lontoosta Amsterdamiin ja pitkin Hollannin idyllistä maaseutua. Mistäkö kaikki alkoi? Ihan tavallisen näköisestä tavallisiin vaatteisiin pukeutuneesta keskikokoisesta miehestä, jolla oli ihan tavallinen tekoparta ja ihan tavalliset tummat lasit.”

Tällaiset kirjat pitäisi oikeastaan kieltää. Hyväuskoinen lukija ajattelee lukea viitisentoista minuuttia ennen nukahtamistaan, mutta huomaakin lukeneensa pari tuntia ja aamulla sitten väsyttää… Erinomainen jännäri aitoon 60–70 luvun tyyliin!

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1970: ”Moyesin äsken suomennettuun 'Totuus nukkuu sikeästi' -dekkariin verrattuna yllättävän pitkäpiimäinen, vaivalloisesti käynnistyvä teos. Pikkurikollisen murhaselvittelystä paisuu melko monimutkaisia teitä kansainväliseen politiikkaan liittyvä suurjuttu, jonka loppuvaihe tapahtuu Hollannissa asiaankuuluvine tuulimyllyjen hyväksikäyttöineen. Jos dekkarin voi vaivatta keskeyttää ja vaivoin jatkaa, niin paha on.”

146. Moyes, Patricia: Syntymäpäivälahjaksi kuolema

Patricia Moyes
Syntymäpäivälahjaksi kuolema
WSOY 1973 – Sapo 146
Who saw her die? 1970

”Primrose saapui Sveitsistä kantaen valtavaa syntymäpäiväkakkua, Violet Hollannista sylissään kaksi tusinaa huumaavasti tuoksuvia tummanpunaisia ruusuja, Daffodil Pariisista mukanaan korillinen kalleinta samppanjaa. Lady Balaclavan kolme kuvankaunista tytärtä aikovat juhlia perusteellisesti äitinsä 70-vuotispäivää idyllisessä vanhassa talossa englantilaisessa maalaismaisemassa. Mutta miksi lady Balaclava pelkää? Miksi hän on kutsunut syntymäpäivilleen myös poliisiylitarkastaja Henry Tibbettin Scotland Yardista? Oikutteleva vanha harppu, Henry tuumii ja valmistautuu viettämään leppoisan viikonlopun. Mutta toisin käy. Kesken samppanja- ja kakkukemujen ’vanha harppu’ lyyhistyy henkivartijansa jalkoihin. Henki poissa ja kuolinsyy luonnollinen, toteaa paikalle kutsuttu lääkäri, ja Henry Tibbett saa tutkittavakseen yhden kiperimmistä jutuistaan, jossa hänen on pantava peliin sekä poliisinuransa että henkensä.”

Alku vaikuttaa tyypilliseltä kartanomysteeriltä ihan Agatha Christien malliin. Sitten lähdetään veuhtomaan ympäri Eurooppaa ja juttu käy yhä mielenkiintoisemmaksi. Tämä on hyvää vuosikertaa oleva hieno vanhan ajan jännäri!

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1973: ”Kolme sisarusta isän testamenttimääräyksen vuoksi vastentahtoisina vuotuisvieraina äidin syntymäpäivillä, joille on kutsuttu myös Moyesin dekkareiden vakinainen rikosten selvittäjä, poliisiylitarkastaja Henry Tibbett vaimoineen, koska äiti epäilee henkeään uhattavan - eikä suotta epäilekään, sillä varotoimenpiteestä huolimatta äiti kuolee syyn siihen jäädessä aluksi käsittämättömäksi. Aika tutusta ja perinteisestä lähtökohtakaaviosta rakentuu nokkela stoori suppean ja seurapiirikelpoisen perillispiirin syyllisyyttä punnittaessa ja ennen muuta myrkytysmurhan tekotapaa selvitellessä.”

161. Moyes, Patricia: Murha Alpeilla

Patricia Moyes
Murha Alpeilla
WSOY 1974 – Sapo 161
Season Of Snows And Sins 1971

“Nuoren ja komean hiihdonopettajan Robert Drivazin murha oli sensaatio Montarrazissa ja etusivun juttu siinäkin mielessä, että oikeudessa nähtiin sellaisia julkisuuden henkilöitä kuin Sylvie Claudet, vaikutusvaltaisen ja upporikkaan ranskalaisen poliitikon vaimo, kuvankaunis filmitähti Gisella Arnay ja hänen miehensä, eksentristen pariisilaisten suuri laulajasuosikki Michel Veron. Kun ylitarkastaja Henry Tibbett vaimonsa kanssa saapuu viettämään lomaa Montarraziin ystävänsä Jane Westonin kutsusta, juttu on kuitenkin jo ratkaistu, ja Robert Drivazin petetty vaimo julistettu murhaan syylliseksi. Asia näyttää selvältä, mutta Tibbetin kuuluisa nenä alkaa silti haistaa palaneen käryä. Jutussa oli jotakin vinossa – kuin ihmisessä joka suojautuu sateenvarjon alle kirkkaana pakkaspäivänä.”

Hyvin kerrottu tarina, jossa kertojana vuoron perään Sveitsiin muuttanut englannitar Jane Weston, ranskatar Sylvie Claudet ja Emmy Tibbett. Tämä on hyvä esimerkki brittiläisestä 1970-luvun jännäristä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1974: ”Etenkin naisten suosiman englantilaisen dekkarintekijän uusin sijoittuu sveitsiläiseen moderniin hiihtokeskukseen ja perustuu vastakkainasetteluun, jonka muodostavat paikallinen väestö ja kansainvälisten suihkuseurapiirien jäsenet, jotka elävät omaa omituista elämäänsä ylellisissä huviloissaan. Jossakin näiden välimaastossa oleilevat kertojan ja selvittäjän asemissa olevat etsiväaviopari Tibbett (Moyesin tuotannon vakiohahmot) ja leskeksi jäänyt englantilainen naiskuvanveistäjä, joiden monimutkainen ja hankala tehtävä on etsiä oikea syyllinen väitettyyn mustasukkaisuusmurhaan. Nokkela ja yhä uusia vaihtoehtoja versova juoni pitää lukijan vireillä hamaan loppuun niin kekseliäisyytensä kuin viihteellisyytensä ansiosta.”

222. Moyes, Patricia: Kolmannen koiran kummallinen tapaus

Patricia Moyes
Kolmannen koiran kummallinen tapaus
WSOY 1978 – Sapo 222
The Curious Affair Of The Third Dog 1973

“Gorsemeren pikkukylässä Lontoosta lounaaseen alkoi kummasti tapahtua, kun kunnollisista kunnollisin eläkeläinen ajaa tömäytti kännissä ja kortitta kuoliaaksi lontoolaismiehen. Linnareissuhan siitä seurasi, mutta miten kävisi ukkoparan kolmelle koiralle – varsinkin sille kolmannelle jota ei edes löytynyt. ”Siinä sinulle kunnon mysteeri, kolmannen koiran kummallinen tapaus”, nauraa Jane langolleen Scotland Yardin ylitarkastajalle Henry Tibbetille joka on Gorsemeressä viettämässä muutamaa hyvn ansaittua kesälomapäivää. Ja pian saavat kyläläiset seurata tukka pystyssä jännitysnäytelmä, jonka pyörteissä Tibbettkin on vähällä päästä henkikullastaan.”

Tällä kertaa Tibbettit eivät matkustele Lontoon lähiympäristöä kauemmaksi. Jälleen on Emma myös mukana tapahtumissa. Kirjassa tutustutaan koirakilpailujen maailmaan. Moyes pitää tarinan hyvin koossa ja lyhentää jälleen kerran iltalukijan yöunia mielenkiintoisen jutun myötä. Hyvä kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1978: ”Parinkymmenen vuoden aikana maltillisin välein julkaisemillaan dekkareilla englantilainen Patricia Moyes on kohonnut suuren perinteen johtavaksi jatkajaksi ja uudistajaksi. "Kolmannen koiran kummallinen tapaus" (alkuteos 1973) on hänelle varsin tyypillinen romaani: perussävyltään ystävällinen, väkivaltaa kaihtava mutta vastoin lajin sovinnaissääntöjä myös puhtaasti toiminnallisia jaksoja rakenteen mausteena taidokkaasti käyttävä teos, jonka uskoisin yleisillä viihteellisen kerronnan ansioillaan tyydyttävän myös muita kuin varsinaisia dekkarinharrastajia. Moyesin 12 kirjasta ovat yhden varhaisen lisäksi suomeksi julkaisematta kaksi uusinta; vauhdin soisi vilkastuvan varsinkin kun viimeistä edellinen on jo käännetty erään aikakauslehden jatkokertomukseksi.”

233. Moyes, Patricia: Musta leski

Patricia Moyes
Musta leski 
WSOY 1979 - Sapo 233
Black Widower 1975

"Mavis Ironmonger, Tampican saarivaltion suurlähettilään vaimo oli kuvankaunis, vuoden 1962 Miss Makea Tikkukaramelli. Se tiedettiin kaikkialla Washingtonin diplomaattipiireissä niin kuin tiedettiin myös hänen viehtymyksensä skandaalimaisiin rakkausjuttuihin. Mutta pitikö hänen silti kuolla, vieläpä keskellä juhlahumua, suurlähetystön vastaanotolla.
Itsemurhako - vai murha? Suurlähettiläs Ironmonger haluaa pitää tapauksen visusti Tampican sisäisenä asiana ja muistaa vanhan ystävänsä opiskeluajoilta. Komisario Henry Tibbett Scotland Yardista saa nyt salaisen tehtävän joka lennättää hänet Tampicaan, Karibian meren uhkeaan lomaparatiisiin. Ja sieltä löytyy arvoituksellisen kuoleman avain."

Tarina sijoittuu Washingtoniin ja itsenäistyvään Tampicaan Länsi-Intian saaristoon. Paikat ovat Moyesille tuttuja, hän on asunut sekä Washingtonissa että Neitsytsaarilla. Kirjan tapahtumat kuvataankin luontevasti ja asetelma on ilmeisen tyypillinen itsenäistyville pikkuvaltioille. Kirja on kiinnostava miljöökuvauksena ja rikospähkinä on keskivertoa mielenkiintoisempi. Moyes palasi samoihin maisemiin kirjassaan Musta tyttö, valkoinen tyttö.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1979: ”Juuri itsenäistyneen Karibian meren saarivaltion Tampican Washingtonin suurlähetystö ja osin Tampica itse ovat Patricia Moyesin romaanin tapahtumapaikkoja, joihin kirjailijan vakiokeskushahmo, Scotland Yardin ylitarkastaja Henry Tibbett diplomaattiteitse kutsutaan selvittämään suurlähettilään vaimon kuolemaa. Arvoitus on hyvin rakennettu, ja jo monesta käännöksestäkin tutuilla kertojankyvyillään Moyes onnistuu jälleen luomaan täyteläisen perinteisen dekkarin. Kansallista identiteettiään etsivän fiktiivisen saarivaltion politiikan ja Yhdysvaltain-suhteiden käsittely on miellyttävän pakotonta joskin sinisilmäistä.”

271. Moyes, Patricia: Kuka on simon Warwick?

Patricia Moyes
Kuka on simon Warwick?
WSOY 1982 – Sapo 271
Who Is Simon Warwick? 1978.

“Kun vanha Lordi Charlton tuntee kuolemansa lähestyvän, hän äkkiä päättää muuttaa testamenttiaan…Näin tavanomaisesta asetelmasta lähtee liikkeelle Patricia Moyesin salapoliisitarina. Taitavan kirjoittajan käsissä se muuttuu kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomaiseksi. Monen miljoonan omaisuus odottaa perijää – mutta mistä hänet löytää? Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että perijöitä ilmaantuu lopulta kaksi – ja kuristaja näkee hyväksi puuttua asiaan. Poliisitarkastaja Henry Tibbetillä on täysi työ ratkaista ovela juttu ja selvittää yllätyksellinen loppuasetelma.”

Moyes tarjoaa jälleen jännityskirjojen ystäville oivallisen tarinan. Tällä kertaa mukana on myös hämmentäviä yksityiskohtia.

313. Moyes, Patricia: Yölautta tuonelaa

Patricia Moyes
Yölautta tuonelaan
WSOY 1988 – Sapo 313
Night Ferry To Death 1985

“Komisario Henry Tibbettillä ja hänen vaimollaan on takanaan rentouttava loma Amsterdamissa ja edessä paluu Lontooseen yölautalla. Pahaksi onneksi kaikki hyttipaikat ovat varatut, joten Tibbettit joutuvat viettämään yönsä lepotuoleissa. Yöstä tulee epämukava – kaikkein epämukavin sille matkustajalle, joka löydetään aamulla kuolleena Tibbettien vierestä. Hänet on murhattu, mutta kuka sen on tehnyt ja miksi? Moyesin suosittu dekkarihahmo on taas visaisen ongelman edessä.”

Kirjassa on monta mukavaa puolta: siinä matkustetaan, tutustutaan hieman hollantil… anteeksi alankomaalaisiin ja seurataan johtolankoja Scotland Yardin komisarion kanssa. Tibbettin vaimo Emmy on mukana tarinassa ja joutuu houkutuslinnuksi. Henkilöt kuvataan uskottavasti ja tarina etenee sujuvasti. Mainio kirja siis.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1988: ”Runsaahkosti suomennetun Moyesin dekkari tuotannon rikosten selvittäjänä ansioitunut komisario Tibbett on miehensä työtä mukavasti myötäilevän vaimonsa kanssa palaamassa yölautalla Hollannista koti-Lontooseen, kun laivan lepohytissä tapahtuu murha, ja aviopari joutuu lisäksi tietämättään kuljettamaan maihin ja kotiinsa melkoisen jalokivierän. Leppoisista lomamatkan tunnelmista juonen kulku vauhdittuu melkoiseksi ihmisten ja tapahtumien mylläkäksi ja selviää oikeastaan vasta perinteisten dekkarien tyyliin järjestetyssä yhteisessä istunnossa, jossa tapausten kulku ruoditaan yksityiskohtiaan myöten asiaan kuuluvilla yllätystekijöillä maustettuna. Lukijalla ei liene sanottavia ratkaisijan edellytyksiä tässä jalokivi-, suku- ja kiristysdraamassa.”

355. Moyes, Patricia: Musta tyttö, valkoinen tyttö

Patricia Moyes
Musta tyttö, valkoinen tyttö
WSOY 1992 – Sapo 355
Black Girl, White Girl 1989

“Tampica – Karibian aurinkoa, palmuja, ylellisiä rantamajoja, laineilla ankkurissa sininen huvivene Bellissima. Samall hetkellä, kun viimeiset auringonpalvojat nousevat lähteäkseen, ui veneen takaa kaksi varjoa, joista toinen kiipeää veneeseen, laskeutuu kajuuttaan ja piilottaa sinne minikokoisen nauhurin. Siinä ovat Scotland Yardin ylitarkastaja Henry Tibbett ja hänen vaimonsa Emmy, jotka ovat tulleet Tampicalla asuvan vanhan ystävänsä pyynnöstä tutkimaan paikallisten poliitikkojen puuhia. Ystävä on kertonut pelkäävänsä henkensä puolesta, ja pian Tibbettitkin tulevat kokemaan saarta hallitsevan ”valkoisen tytön” vaarallisuuden. Kysymys on kokaiinista, Tampican toisesta talousmahdista. Mutta kuka tai mikä on musta tyttö?"

Tämä on toistaiseksi viimeinen suomennettu Tibbett -kirja. Moyes matkusteli paljon ja asuikin eri maissa, lopuksi juuri Karibialla, josta tämä kirja kertoo. Juonen käänteet ovat nyt etääntyneet perinteisestä salapoliisiromaanista ja muistuttavat 80-luvun toimintajännäreiden tyyliä. Aika mukava jännäri, vaikka Moyes on pystynyt parempaankin.