1. Christie, Agatha: Lordin kuolema

Agatha Christie
Lordin kuolema
WSOY 1953 - Sapo 1
Lord Edgware Dies 1933

”Omalaatuinen lordi Edgware murhataan kirjastossaan. Syylliseksi epäillään hänen vaimoaan, kuuluisaa näyttelijätärtä Jane Wilkinsonia. Vain hetkeä aikaisemmin Jane oli pyytänyt apua itseltään Hercule Poirotilta päästäkseen eroon miehestään. Poirot panee pienet harmaat aivosolut liikkeelle. Juttu osoittautuu erittäin mutkikkaaksi. Tapahtuu kaksi uutta murhaa. Sitten sattuma puuttuu peliin. Poirot kuulee erään tuntemattoman ohikulkijan huomautuksen ja oivaltaa kuin salaman iskusta johdonmukaisen ratkaisun. Siihen tarvitaan vain kolme seikkaa: pincenez-lasit, puhelinsoitto ja nainen joka nouti kultarahan Pariisista. Tässä jutussa Poirot joutuu kohtaamaan murhaajan, joka on tavallista häikäilemättömämpää lajia.”

Muuten sujuva tarina menee välillä liian mutkikkaaksi. Soudetaan ja huovataan. Kannattaa kuitenkin lukea. Kirjassa on muutama oivallinen henkilöhahmo. Tällä kirjalla WSOY aloitti maineikkaan Sapo – sarjansa vuonna 1953. Sapoja julkaistiin vuoteen 2012 asti kaikkiaan 459 kirjaa. Monista sarjan kirjoista on otettu useita uusintapainoksia.

3. Christie, Agatha: Askel tyhjyyteen

Agatha Christie
Askel tyhjyyteen
WSOY 1953 – Sapo 3
Why didn't they ask Evans? 1934

”Papinpoika Bobby löytää rotkoon pudonneen, kuolemaisillaan olevan miehen. Bobby ryhtyy selvittämään tapausta yhdessä tyttöystävänsä, rikkaan lordintyttären Frankien kanssa. Jäljet johtavat aristokraattiperheeseen, joka tuntuu olevan suorastaan erikoistunut merkillisiin ”tapahtumiin.” Agatha on tässä kirjassa säkenöivimmillään: hirtehishuumoria, jännittävän juonen äkkikäänteitä, nuorta rakkautta ja tietysti taiturimainen loppuratkaisu.”

Kirjan sankarina ei ole Poirot eikä Marple, vaan ihan tavallinen heppu. Hän löytää jyrkänteeltä pudonneen miehen ja kuulee tämän viimeiset sanat: ”Miksi he eivät pyytäneet Evansia?” Tämän kaltaiset tarinat ovat Agathan parhaimpia. Tällaisten vanhan ajan seikkailukirjojen mukana on hauska irtautua arjen yksitoikkoisuudesta ja lähteä jännittävälle matkalle mukavien sankarien kanssa. Hyvä kirja.

4. Christie, Agatha: Simeon Leen testamentti

Agatha Christie
Simeon Leen testamentti
WSOY 1953 - Sapo 4
Hercule Poirot's Christmas 1938

“Äreä ja oikukas miljonääri Simeon Lee on kutsunut perheensä luokseen joulunviettoon. Kaikki yllättyvät saadessaan kuulla, että mukaan perhejuhlaan saapuu myös kaksi vierasta. Juhla katkeaa odottamatta, kun talon isäntä löydetään raa’asti murhattuna. Niin on Hercule Poirotinkin joulurauha mennyttä.”

Odotin, että kirjassa olisi kuvattu edes jonkin verran perinteistä brittiläistä joulunviettoa, mutta siihen ei viitata sanallakaan. Tarina on kyllä ketterästi kulkeva lukitun huoneen mysteeri. Tapahtumapaikkana on perinteinen kartano palvelijoineen. Henkilöistä annetaan riittävä kuvaus ja lukija miettii ratkaisua viimeisille sivuille asti. Agatha on taas keksinyt pienoisen yllätyksen lukijalle! Hyvä kirja.

6. Christie, Agatha: Mykkä todistaja

Agatha Christie
Mykkä todistaja
WSOY 1953 – Sapo 6
Dumb witness 1937

”Miss Arundellin, rikkaan ikäneidon kuolema ei yllättänyt ketään hiljaisen pikkukaupungin asukkaista. Yllätyksen teki hänen testamenttinsa, josta Miss Arundell oli visusti vaiennut. Kirja, jonka hän ennen kuolemaansa oli lähettänyt Hercule Poirotille, antaa vauhtia tapahtumille. Avainasemassa on koira, mykkä todistaja, joka johdattaa Poirotin ratkaisun jäljille.”

Poirot ratkoo yleensä rikoksia nojatuolissaan, antaen harmaiden aivosolujensa tehdä työn. Tällä kertaa hän kuljeskelee rikospaikalla ja epäiltyjen luona salaten henkilöllisyytensä ja tekeytyen milloin kirjailijaksi, milloin talon ostajaksi jne. Poirotin kumppani Hastings on närkästynyt moisesta valehtelusta. Poirotin mielestä murha on kuitenkin niin vakava asia, että sitä tutkiessa tällainen käytös on puolusteltavissa. Varmistuttuaan murhaajasta Poirot antaa tälle tilaisuuden paeta hirsipuuta. Traditionaaliseen tapaan epäillyt kootaan murhataloon viiksekkään salapoliisimme ympärille tämän selostaessa tutkimuksiaan. Lukijakin yllättyy kun Poirot selostuksensa päätteeksi paljastaa murhaajan. Nokkela kirja olisi voinut olla hieman lyhyempi ja tiivistetympi. Nyt se oli hieman raskas luettava.

8. Christie, Agatha: Murha maalaiskylässä

Agatha Christie
Murha maalaiskylässä
WSOY 1954 - Sapo 8
Murder at the vicarage 1930

“St. Mary Meadin kylän uneliaan rauhan rikkoo pahansisuisen eversti Protheroen murha. Miehen kuolema ei tule kenellekään yllätyksenä, sillä sitä tuntuu toivovan yksi jos toinenkin aina kirkkoherrasta paikkakunnalla majailevaan taidemaalariin. Jopa everstin kauniilla vaimolla ja tyttärellä näyttäisi olevan syytä hankkiutua kiusanhengestä eroon. Neiti Marple pitää virkeät silmänsä auki, kuuntelee, miettii ja vetää johtopäätöksensä, joiden perusteella surmatyön todellinen tekijä joutuu viimein käpälälautaan.”

Jane Marple oli esiintynyt jo vuonna 1927 Royal Magazinessa julkaistussa novellissa The Tuesday Night Club. Suomeksi tämä novelli Tiistaikerho ilmestyi kokoelmassa Kolmetoista (WSOY 1983). Murha maalaiskylässä on ensimmäinen Marple -romaani. Pikku kylässä elelevä vanha neiti ymmärtää ihmisluontoa eikä nielaise sellaisenaan kaikkea kuulemaansa, vaan ottaa huomioon epärehellisyyden. Kertojana on paikkakunnan kirkkoherra, jonka kotoa löytyy ruumis. Poliisin ohella murhaa tutkii kirkkoherra, apunaan neiti Marple. Tässä ensimmäisessä Marple -romaanissa neiti pysyttelee kainosti taka-alalla vaikka näytteleekin lopussa ratkaisevaa roolia. Hyvä kirja.

19. Christie, Agatha: Salaperäiset rukiinjyvät

Agatha Christie
Salaperäiset rukiinjyvät
WSOY 1956 - Sapo 19
A pocket full of rye 1953

”Sinä aamuna oli konekirjoittajan vuoro keittää tee. Sen tarjoili herra Fortescuelle viehättävä ’yksityissihteeri’ neiti Grosvenor. Neiti Griffith, konekirjoitusosaston rautainen esinainen, puolestaan valvoi firman teeseremonian sujuvan asianmukaisesti. Niinpä useammalla kuin yhdellä henkilöllä näytti olleen tilaisuus tipauttaa myrkkyä esimiehen teekuppiin. Ruumiin vaatteiden taskuista löytyivät ne tavalliset tavarat: nenäliina, avaimet, lompakko ja pikkurahaa. Ja sitten jotakin kerrassaan omituista. Rex Fortescuen takin oikeanpuoleisessa taskussa oli viljaa…Salaperäiset rukiinjyvät on klassinen Neiti Marple-mysteeri vuodelta 1953.”

Tarinaa kuljettaessaan Christie tarjoaa lukijalleen tapansa mukaan eri henkilöitä mahdolliseksi murhaajaksi. Tällä kertaa ehdokkaina on erinomainen taloudenhoitaja, yksinkertainen sisäkkö, huomattavasti vainajaa nuorempi vaimo rakastajineen, vainajan poika vaimoineen, Afrikasta palaava hunsvottipoika ja tyttären epämääräinen miesystävä. Tarkastaja Neel alkaa tutkia juttua, mutta kaksi ruumista tulee vielä lisää. Toinen näistä, yksinkertainen sisäkkö, on ollut aiemmin Neiti Marplen palveluksessa. Niinpä tarkkanäköinen neiti saapuu myös paikalle ja yhdistää muutamat vähäpätöiset seikat vanhaan lasten loruun. Näin tapahtumatkin vihdoin selviävät. Tyylipuhdas salapoliisiromaani.

Tässä, niin kuin muutamassa muussakin Agathan romaaneissa tapahtumat kiertyvät lasten lorun mukaan. Nyt kyseessä on vanha "Sing a Song of Sixpence."

Sing s song of sixpence,
A pocket full of rye.
Four and twenty blackbirds,
Baked in a pie.
When the pie was opened,
The birds began to sing;
Wasn't that a dainty dish,
To set before the king?
jne.

Viidestä pennistä minä laulan,
taskuntäydestä ruista.
Viisitoista rastasta piirakkaan pantiin
linnanpihan puista.
Syömään kun sitten ryhdyttiin,
ne alkoivat lauleskella.
Eikös ollutkin sukkela herkku
kuninkaan lautasella?
jne.

21. Christie, Agatha: Hautajaisten jälkeen

Agatha Christie
Hautajaisten jälkeen
WSOY 1956 – Sapo 21
After the funeral 1953

"Talo oli suuri viktorianaikainen rakennus. Sen ikkunaverhot olivat paksua, haalistunutta brokadia tai samettia. Sukulaiset olivat kokoontuneet isännän hautajaisiin. Läsnä olivat kahden veljen vaimot, veljenpoika, toisen veljen tytär miehineen ja vainajan sisar Cora. Juuri Cora esitti tapansa mukaan merkillisen huomautuksen, joka sai koko seurueen hämmentymään: Mutta . . . murhattiinhan hänet, eikö murhattukin? Kun hautajaisten jälkeen alkoi tapahtua merkillisä asioita, astui Hercule Poirot näyttämölle. Ja ratkaiseva loppunäytös esitettiin samassa talossa, jossa hautajaisetkin oli vietetty."

Tämän hyvää keskitasoa olevan salapoliisiromaanin asetelma on Agatha Christielle tyypillinen. Sukulaiset kokoontuvat vanhaan maalaiskartanoon suvun päämiehen, Richard Abernethien hautajaisten jälkeen. Perheen lakimies, herra Entwhistle lukee testamentin ja tilaisuuden päätteeksi epätavallisesti käyttäytyvä nuorin sisar, Cora, tokaisee: ’Mutta…murhattiinhan hänet, eikö murhattukin?’ Lausahdus jää vaivaamaan Entwhistleä ja hän tutkii asiaa vaivihkaa. Kun Cora sitten murhataan kirveeniskuin, kääntyy lakimies vanhan ystävänsä Hercule Poirotin puoleen. Tämä tekeytyy hyväntekeväisyysjärjestön edustajaksi ja on olevinaan nyt tyhjäksi jäävän kartanon ostoaikeissa. Näin hän tutustuu asianomaisiin ja paljastaa lopulta älykkäästi punotun hämäyksen. Lukijaa hämätäkseen Christie on taas koonnut joukon erikoisia sukulaisia murhaajakandidaateiksi. Kun kirjailija asettaa tapansa mukaan lopussa Poirotin sukulaisjoukon eteen paljastamaan syyllistä, huomaa lukija epäilleensä aivan väärää henkilöä.

22. Christie, Agatha: Neiti Lemon erehtyy

Agatha Christie
Neiti Lemon erehtyy
WSOY 1957 – Sapo 22
Hickory Dickory Dock 1955

“Kreikkalainen rouva Nicoletis pitää Lontoossa ylioppilasasuntolaa, jonka asukkaat ovat kansainvälisiä nuoria. Asuntolassa vaihtelevat kaikki inhimilliset tunteet: rakkaus ja ystävyys, mustasukkaisuus ja kateus, pahanilkisyys ja armottomuus. Ja kaiken keskellä touhuaa äidillinen rouva Hubbard, ylioppilaskodin hoitaja. Onneksi hän on neiti Lemonin sisar ja neiti Lemon on Hercule Poirotin sihteeri. Onneksi – sillä rouva Hubbardin viattomassa laumassa on susi, joka on pukeutunut lammasten vaatteisiin.”

Hyvä kertomus, jossa vilahtaa ajoittain huumoriakin. Scotland Yardin tarkastaja Sharpe tekee pääasiassa jalkatyön Poirotin tyytyessä tapansa mukaan juttelemaan ihmisten kanssa ja suorittamaan varsinaisen aivotyön. Ai niin, hän käy kyllä ostamassa selkärepun läheisestä retkitarvikemyymälästä. Tämä kirja on virkistävää vaihtelua iänikuisiin kartanomysteereihin.

28. Christie, Agatha: Murha Mesopotamiassa

Agatha Christie
Murha Mesopotamiassa
WSOY 1957 – Sapo 28
Murder in Mesopotamia 1936

”Agatha Christie oli kuten tunnettua arkeologin vaimo. Hän mainitsikin tästä olevan silkkaa etua: mitä enemmän hän vanhenee, sitä arvokkaammaksi hän tulee …  Mesopotamiassa arkeologisia kaivauksia johtavan muinaistutkijan, tohtori Leidnerin vaimo ei sen sijaan ehdi vanheta, sillä hänet murhataan. Tapausta tutkii Hercule Poirot apurinaan retkikuntaan kuuluva sairaanhoitaja Amy Leatheran, tavattoman tervejärkinen neiti-ihminen.”

Kirjan kertojana on sairaanhoitajatar. Agatha toimi itsekin sairaanhoitajattarena ja kertoja tuntuu hyvin luontevalta henkilöltä. Agathan tuntemus kaivauksista näkyy myös tekstissä. Tarina on hyvin tyypillinen Christien murhamysteeri. Murhan jälkeen lukijalle tarjotaan houkuttelevia vaihtoehtoja tappajan henkilöllisyydestä. Sitten tapahtuu toinenkin murha ja lopulta Poirot kokoaa kaikki henkilöt kuulemaan ratkaisua. Hän aloittaa sen dramaattisesti arabian kielellä: Bismillahi ar rahman ar rahim. (Allahin, Armahtavan, Säälivän nimessä. Lausetta käytetään matkalle lähdettäessä.) Lukuelämyksenä tämä on keskinkertainen. Jokin kipinä tarinasta puuttuu.

39. Christie, Agatha: Neiti Pinkertonin salaisuus

Agatha Christie
Neiti Pinkertonin salaisuus
WSOY 1958 – Sapo 39
Murder is Easy 1939

“Luke Fitzwilliam on idästä kotiin Englantiin siirtynyt poliisimies. Sattumalta hän tapaa junassa vanhan herttaisen neiti Pinkertonin, joka kertoo hänelle kummia. Neiti Pinkertonin kotikylässä liikkuu murhaaja. Tosin kukaan ei ole sitä huomannut: murhat vaikuttavat luonnollisilta kuolemilta ja murhaaja on kaikkien epäilyksien ulkopuolella. Luke hymyilee eikä usko sanaakaan – ennen kuin itse joutuu keskelle hämmästyttäviä tapahtumia.”

Tämä on niitä mukavia Christien kirjoja, joissa ongelmaa ratkoo joku muu kuin tavanomaiset Hercule Poirot tai neiti Marple. Lukijaa hämätään jälleen kerran useilla murhaajakandidaateilla. Kun lopulta lukijan mieleinen ehdokas löytyy, vetää Agatha hihastaan yllätyksen. Hyvä kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1961: "Poliisin lukuun työskentelevä sairaanhoitajatar lähetetään taloon, missä sairaalloisen vanhan neidin sukulaispoika on ampunut itsensä. Hoitajattarena neiti Pinkerton joutuu perehtymään kokonaistilanteeseen talossa ja kokee jännitystehon vaatiman annoksen kauhuja ennen kuin itsemurha on todettu murhaksi ja löydetty myös murhaaja. Sävy on hieman vanhahtava ja selittelyjä turhan paljon. Tarpeeton kirjastossa."

44.Christie, Agatha: Helmeilevä kuolema

Agatha Christie
Helmeilevä kuolema
WSOY 1959 - Sapo 44
Sparkling Cyanide 1945

”Nuori ja kaunis Rosemary Barton murhataan syankaliumilla lontoolaisessa hienostoravintolassa. Paljastaakseen murhaajan hänen miehensä järjestää päivälliset samaan ravintolaan. Samat vieraat istuvat pöydän ääressä. Myös Rosemarylle on varattu paikka, tyhjä tuoli. Ja sitten alkaa tapahtua. Mainiosti kehitelty murhamysteeri, joka ilmestyi suomeksi ensi kerran 1959.”

Novellikokoelmassa Toinen kutsu on tämän tarinan varhaisempi versio, novelli nimeltä Keltainen iiris (Yellow Iris, julkaistiin Strand Magazinessa vuonna 1937). Murhamysteeriä ratkomassa on muistakin Agathan kertomuksista tuttu eversti Race. Tästäkin kirjasta voi oppia: vanhemman miehen ei kannata naida nuorta kaunista neitokaista. Luvassa ei ole mitään dramaattista, ei myöskään yllättäviä käänteitä. Keskitason Christie.

50. Christie, Agatha: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

Agatha Christie
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä
WSOY 1960 - Sapo 50
Three act tragedy 1935

”Sir Charles Cartwright, kuuluisa näyttelijä, on kutsunut paikkakunnan kirkkoherran vaimoineen huvilalleen tupaantuliaisiin. Kunnianarvoisa Stephen Babbington ei ole tottunut vahvoihin alkoholijuomiin ja hermostuksissaan hän kumoaa cocktailinsa yhdellä siemauksella, vain lievästi irvistäen. Tunnelma on kodikas, vieraiden vilkas puheensorina täyttää huoneen. Äkkiä herra Babbington tarttuu kouristuksenomaiseksi kurkkuunsa ja lyyhistyy tuoliinsa – kuolleena. Tästä draama vasta alkaa. Murhenäytelmän jokaiseen näytökseen kätkeytyy mystinen kuolema, ja Sir Charles innostuu näyttelemään myös suurta salapoliisia. Onneksi Hercule Poirot liikkuu kulissien takana ja kolmannen näytöksen lopussa hän on saanut työnsä valmiiksi. – Esirippu voidaan laskea.”

Muistakin Christien kirjoista tuttu sovinnainen herra Satterthwaite seuraa tapahtumia ja tekee omia havaintojaan. Tekemisen puutteesta kärsivä Poirot kuitenkin oivaltaa rikosten välillä olevan yhteyden ja nimeää myös murhaajan. Rikosten selvittelyn lisäksi kertomuksessa kuvaillaan erilaisia ihmistyyppejä. Agatha Christien kirjaksi tämä on keskinkertainen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Kuuluisan näyttelijän illalliskutsuilla sattuu yllättävä kuolemantapaus, jota muutamat seurueen jäsenet melko löyhin perustein otaksuvat murhaksi, mutta saavat vettä myllyynsä, kun hiukan myöhemmin toinen kutsuihin osallistunut yhtä odottamatta kuolee samankaltaisissa olosuhteissa. Ja siitä lähteekin alati taitava Agatha Christie hämäämään lukijoitaan vuoroin osoittelemalla mahdollisia syyllisiä, vuoroin pesemällä heitä taas pulmustakin puhtaammiksi. Pohja-asetelma on mielestäni hieman keinotekoisen ja haetun tuntuinen, mutta itse rakentaminen on tottunutta ja nokkelaa. Ei tarpeen kirjastoissa, sillä laajasta suomennostuotannosta voi osoittaa tätä taitavampia."

52. Christie, Agatha: Kissa kyyhkyslakassa

Agatha Christie
Kissa kyyhkyslakassa
WSOY 1960 - Sapo 52
Cat among the pidgeons 1959

”Jännitysnäytelmä Meadowbankin kunnianarvoisassa tyttökoulussa, arvoitusten ratkaisijana verraton Hercule Poirot. Korkeajännitys on taattu dekkarissa, jonka väkivaltaisten tapahtumien syyt juontavat kaukaa Keski-idästä, ja tarinassa on myös eksoottisen romantiikan tehoa.”

Mainio kertomus. Tässä kirjassa on paljon Agathalle tyypillistä eri ihmisluonteiden kuvausta. Agatha yrittää jälleen harhauttaa lukijaa, mutta se, joka tuntee hänen metkunsa, osaa kyllä odottaa yllättävää ratkaisua. Poirot astuu kuvaan vasta loppuvaiheessa ja hyvä niin.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Englantilaisessa tyttökoulussa tapahtuu pienin väliajoin peräti neljä opettajattaren murhaa, ja jännitystekijöinä on lisäksi kätkettyjä jalokiviaarteita, itämaisia hallitsijoita sun muita. Aivan huonostihan Agatha Christie tuskin koskaan kirjoittaa, mutta tämä on jo rajalla. Suotta kirjastoissa."

59. Christie, Agatha: Mabellen kahdet kasvot

Agatha Christie
Mabellen kahdet kasvot
WSOY 1961 - Sapo 59
One, Two, Buckle My Shoe 1940

”Hercule Poirot on lähdössä kahdesti vuodessa toistuvalle käynnilleen hammaslääkärissä ja elättelee mielessään hiljaista toivoa, ettei lääkäri ehkä huomaisikaan pientä reikää poskihampaassa. Mutta toisin käy, ja samalla alkaa todella jännittävien tapahtumien vyöry. Vain puoli tuntia Poirotin käynnin jälkeen hammaslääkäri murhataan. Tapahtuu vielä kaksi muutakin murhaa. Keskeistä osaa tapahtumissa näyttelee kunnianarvoisa ikäneito Mabelle Sainsbury Seale. Kerrankin Hercule Poirot on ymmällään. Murhissa ei näytä olevan hitustakaan järkeä eikä mitään yhteyttä toisiinsa. Agatha Christie herkullisimmillaan kaksinaamaisen ikäneidon arvoituksellisessa tarinassa.”

Kansitekstissä mainitaan kirjaa todella jännittäväksi, mutta ei tässä nyt oikein hiuksia nostateta. Tarina on mukava ja se kerrotaan sujuvasti. Agatha pyörittelee juonta ketterästi ja johtaa tapansa mukaan lukijaa harhateille ennen Poirotin suurta paljastusta. Lisäksi kirjassa pohditaan yksilön arvoa ja tuodaan esille vallankäyttäjien ilmeinen vaara kadottaa arvostelukykynsä. Hyvä kirja.

60. Christie, Agatha: Varjossa auringon alla

Agatha Christie
Varjossa auringon alla
WSOY 1962 – Sapo 60
Evil Under The Sun 1941

”Unohdatte, neiti Brewster, että kaikkialla auringon alla on pahaa, kaikkialla on varjojakin… Aurinkotuolissa lojuva, tyylikkäästi helleasuinen Hercule Poirot voisi olla kuka hyvänsä Jolly Roger Hotelin huolettomasta luksusturistien joukosta, ellei hänellä olisi ikuisia pahanilmanlinnun aavistuksiaan. Kun rantahiekalle kiemurtelee petomaisen kaunis Arlene Marshall, ja kun vaaleankalpean Christine Redfernin nuori aviomies Patrick ryntää kuin sähköiskun saaneena liehakoimaan tätä tunnettua vamppia, Hercule Poirot tietää aavistuksensa oikeaksi. Varjo on saapunut lomaparatiisiin.”

Tämä on hyvin tyypillinen Poirot-tarina. Christien kirjaksi tämä on keskinkertainen, jotenkin omaan näppäryyteensä sortuva juttu.

61. Christie, Agatha: Totuus Hallavan hevosen majatalosta

Agatha Christie
Totuus Hallavan hevosen majatalosta
WSOY 1962
The Pale Horse 1961

"Pidetty katolinen pappi, isä Gorman, murhataan raa’asti hänen palatessaan eräänä sumuisena iltana kuolevan naisen luota. Ryöstö se ei ole – mutta onko murhaaja yrittänyt saada käsiinsä nimilistan, jonka poliisi löytää isä Gormanin kengästä? Ja mitä nimet oikein tarkoittavat? Yhteistä luettelossa mainituille ihmisille näyttää olevan vain se, että kaikki ovat kuolleet.
Juttua tukittaessa siihen niveltyy yhä enemmän omituisia ja salaperäisiä asioita, ja jossakin tulee esille nimi Hallava hevonen. Se on myös nimi, joka herättää kirjailija Mark Easterbrookin kiinnostuksen. Mikä Hallava hevonen itse asiassa on? Onko samannimisen majatalon kolmella asukkaalla todella hallussaan yliluonnollisia voimia? Onko todella mahdollista päästä eroon hankalista ihmisistä tai jouduttaa rikkaitten sukulaisten kuolemaa perinnön toivossa – vain lyömällä vetoa Hallavassa hevosessa? Varmaa on ainoastaan, että pahan voimat ovat valloillaan ja menetelmä toimii sataprosenttisen varmasti. Mark tuntee velvollisuudekseen ryhtyä tutkimaan asiaa. Avukseen hän saa punatukkaisen Gingerin, jonka reipas olemus tarjoaa tervetullutta vaihtelua ”virallisen” tyttöystävän Hermian moitteettomuuteen. Mark ja Ginger päättävät antautua vaaraan ilmoittautumalla Hallavan hevosen asiakkaiksi. Ja siitä kehkeytyykin leikki josta on leikki kaukana."

Surmatun papin kengästä löytyy salaperäinen nimilista, jossa olevat henkilöt ovat kaikki kuolleet. Jossain vaiheessa tutkimuksia esiin putkahtaa nimi Hallava hevonen. Kirjailija Mark Easterbrook kiinnostuu myös asiasta ja tutustuu tarkemmin Hallavan hevosen majatalossa nykyisin asustaviin asukkaisiin, joilla huhutaan olevan yliluonnollisia voimia. Hän saa vihiä henkilöstä, joka välittää vetoja siitä, kuoleeko joku henkilö muutaman kuukauden sisällä vai ei. Vedonlyönti on kallista, mutta samalla voi päästä eroon odotettua pitkäikäisemmästä isoisästä ja periä tämän miljoonat. Mark saa avukseen punatukkaisen Gingerin, jonka reipas olemus tarjoaa vaihtelua virallisen tyttöystävän sovinnaisuudelle. Mark ja Ginger asettuvat vaaralle alttiiksi ilmoittautumalla Hallavan hevosen asiakkaiksi.
Mukavaa vaihtelua Agathan tyypillisille Poirot- ja Marple -kirjoille. Jostain syystä kirjan juoni ei etene oikein lennokkaasti. Kyseessä on kuitenkin kelpo jännäri.

68. Christie, Agatha: Kellot

Agatha Christie
Kellot
WSOY 1964 – Sapo 68
The Clocks 1963

”Mielikuvituksellinen juttu! Sokea nainen, kuollut mies ja neljä merkillistä kelloa, jotka kaikki ovat pysähtyneet näyttämään samaa aikaa – kolmetoista minuuttia yli neljä. Kuka on tuonut kellot sokean naisen olohuoneeseen? – kysymyksessä täytyy olla hyvin yksinkertainen rikos, koska se näyttää niin monimutkaiselta, toteaa mestarisalapoliisi Hercule Poirot ja panee harmaat aivosolunsa toimimaan.”

On tosiaan mielenkiintoinen tarina. Lukija voi miettiä erilaisia ratkaisumahdollisuuksia, mutta ainakaan minun arveluni eivät osuneet kohdalle. Vaikka jutun ratkaiseekin Poirot, hänet pidetään tarinassa taustalla. Muut mielenkiintoiset henkilöt saavat pääosan. Virkistävä lukuelämys.

71. Christie, Agatha: Tuijottava katse

Agatha Christie
Tuijottava katse
WSOY 1965 – Sapo 71
The Mirror Crack’d From Side To Side 1962

”Marina Cregg on kuvankaunis filmitähti, jolla on takanaan kirjava menneisyys ja vähintään viisi entistä aviomiestä. Kaikki alkaa kutsuilla, joiden täydellisenä emäntänä Marina toimii. Vieraita valuu sisään virtanaan ja tunnelma on korkealla, mutta yhtäkkiä Marina lakkaa säteilemästä, menettää kokonaan hallintansa ja vain tuijottaa hypnotisoituneena – seinäänkö? Tapahtuu murha: täysin merkityksettömän tuntuinen nainen kuolee ja juttua ryhtyy selvittämään iki-ihana neiti Marple ylivoimaiseen tyyliinsä. Juoni kiertyy ja mutkittelee niin kuin vain Agathan kirjoissa voi, ja loppujen lopuksi ratkaisu löytyy – niin mistä…?”

Jane Marple lähettää liian touhukkaan apulaisensa asioille ja livahtaa tutustumaan St Mary Meadin viereiseen asuntoalueeseen, Kehitykseen. Hän tapaa siellä muutamia ihmisiä ja luo näin pohjaa pian tapahtuvan murhan tutkimuksille. Scotland Yardin tehdessä tutkimuksia kentällä, Jane istuu kutimensa kanssa tuolissaan ja ratkaisee jutun kuulemiensa tosiasioiden, huhujen, taustatyönsä ja ensiluokkaisen ihmistuntemuksensa avulla. Mukava kirja - jos ei oteta lukuun sitä, että useampia viattomia ihmisiä murhataan.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1972: "Kirjassa puhutaan koko ajan jähmettyneestä katseesta, jonka kuulu filmitähti luo erääseen vieraaseensa, joka on saapunut hänen kartanonsa puutarhakutsuihin, mutta kirjan nimessä se on vaihtunut jostakin syystä ”tuijottavaksi katseeksi”. Hetkeä myöhemmin eräs näistä, maalaisseurapiireihin kuuluvista vieraista kuolee viinilasissa olevaan myrkkyyn, ja arvelun varassa pitkään on, kehen filmitähti-emäntä katseensa kohdisti ja kuka pani myrkyn pikariin. Vanha neiti Marple on jälleen asioiden taustalla eräänlaisena ohjaavana ja sitovana tekijänä, vaikka hän ei edes ole ollut kutsuissa mukanakaan. Näppärää ja osaavaa tekoa tämäkin Christie 1960-luvun alkupuolelta."

72. Christie, Agatha: Lomahotellin murhat

Agatha Christie
Lomahotellin murhat
WSOY 1965 - Sapo 72
A Caribbean mystery 1964

“Niin paljon palmuja, ihan samannäköisiä päivästä päivään… Vanha neiti Marple on joutunut tahtomattaan lomamatkalle ja istuu nyt Karibian meren äärellä kuuntelemassa vanhan majurin pitkäpiimäisiä safarimuistoja. Mutta äkkiä kaikki muuttuu. Neiti Marple ei enää katsele palmuja, eikä majuri kertoile muistojaan. Hän ei voi. Hän on kuollut. Klassinen neiti Marple -tarina, yksi parhaista.”

Takakannen teksti nostaa tämän kirjan parhaimpien Marple -kirjojen joukkoon. On tämä ainakin keskitasoa parempi. Vaikka lukijaa ei tässä pahemmin harhautetakaan, tarjotaan kuitenkin useita ehdokkaita syyllisen rooliin. Marple pääsee oikeille jäljille tajutessaan, ettei majuri voinut lasisilmällään nähdä mitään. Marple saa liittolaisen rammasta herra Rafielista, joka on yhtä rikas kuin äkäinenkin.
Samainen herra Rafiel järjestää kuolemansa jälkeen neiti Marplelle ylivoimaiselta tuntuvan tehtävän kirjassa Neiti Marple koston jumalattarena.

78. Christie, Agatha: Seitsemän kellon salaisuus

Agatha Christie
Seitsemän kellon salaisuus
WSOY 1952 – Sapo 78
The Seven Dials Mystery 1929

”Nuori huoleton joukko viettää viikonloppua vanhassa kartanossa kun kuolema puuttuu peliin: Gerry Wade, jolle uni tosin aina on maistanut tavallista paremmin, vaipuu siihen kenenkään arvaamatta ikuisesti. Tutkimukset paljastavat näennäisen syyn: liian suuri annos unilääkettä. Tapaus merkitään itsemurhaksi. Mutta kellojen arvoitus on yhä ratkaisematta. Niiden seitsemän herätyskellon, jotka onnettomuusaamuna tikittivät sievästi rivissä Gerryn huoneen takanreunustalla. Tästä Agatha lähtee kehittelemän monisäikeistä juonta. Yllätys seuraa toistaan ja jännitys kiristyy äärimmilleen.”

Nuori lady Eileen Brent – tuttavallisemmin Bundle – on päähenkilönä mukavassa tarinassa. Hän koettaa ystävineen selvitellä murhamysteeriä, joka liittyy joihinkin salaisiin papereihin. Miehet ovat vätyksiä ja ”aaseja”, tyttöjen ollessa rohkeita ja neuvokkaita. Taustalla häärää turvallinen tarkastaja Battle Scotland Yardista. Yläluokan nuoret ovat vailla toimeentulon huolia ja ajelevat omilla ’kahden istuttavilla’ autoillaan kartanosta toiseen ja välillä Lontooseen. Mukava ja viihdyttävä tarina sisältää ripauksen romantiikkaakin.