135. Westlake, Donald: Kuuma kivi

Donald Westlake
Kuuma kivi 
WSOY 1972 - Sapo 135
The Hot Rock 1970

"Kun viisi hilpeää osapäivägangsteria New Yorkin kaupungista ryhtyvät tähän keikkaan, he eivät totta vie aavista mihin liemeen lusikkansa pistävät. Veikot näet lupautuvat kaappaamaan takaisin erään afrikkalaisen pikkuvaltion aarteen, pyhän Balabomo-smaragdin - kuuman kiven. Tehtävään heidät palkkaa majuri Patrick Iko, tummapintainen afrikkalainen diplomaatti. Hänen maansa on menettänyt jalokiven vieraalle valtiolle Afrikan maiden itsenäistymisen tuoksinassa.
Suunnitelmaan kuuluu kidnappaus mielisairaalasta vanhalla veturilla, helikopterihyökkäys poliisiasemalle, yksityiskoneen kaappaus ja pari muuta hullun nerokasta heittoa. Kopla on suunnitellut täydellisen rikoksen - mutta mikä menee pieleen? Miksi Balabomo-smaragdi on yhä teillä tietymättömillä?"

"Westlake on onnistunut sekoitus Edgar Wallacea ja P.G.Wodehousea"

Yksi hauskimmista lukemistani jännäreistä. Dortmunder kumppaneineen jahtaa smaragdia ja joutuu murtautumaan vankilaan, poliisiasemalle, mielisairaalaan, pankkiin... Taattua Westlakea: todella hauska, sujuva ja kyllin nopeatempoinen. Tarina ei takerru mihinkään toisarvoiseen, vaan juoni kehittyy hyvin koko ajan. 

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1972: "Nokkelakeksintöinen, hauska ja hyvin kirjoitettu veijaritarina viidestä gangsterista, jotka erään afrikkalaisvaltion pestaamina jäljittävät New Yorkiin näytteille asetettua heimokalleutta, upeaa smaragdia, palauttaakseen sen tämän valtion omistukseen - kivi on näet puolivahingossa toisen kilpailijavaltion huostassa ja tietenkin huolellisesti vartioituna. Kerran toisensa jälkeen taitavat 'ammattimiehet' ovat tämän 'kuuman kiven' tuntumissa, menettävät sen, mutta ryhtyvät sinnikkäästi heti uudelleen punomaan keinoja sen tavoittamiseksi, sillä palkkio on oiva houkutin. Tekijän hyväntuulinen nalja veikkosten luonnehdinnassa ja huima kekseliäisyys smaragdin säilöpaikkojen ja haltuunottokeinojen valinnassa ovat mallikkaita viihdeominaisuuksia."

168. Westlake, Donald: Ottakaa pankki kiinni!

Donald Westlake
Ottakaa pankki kiinni! 
WSOY 1974 - Sapo 168
Bank shot 1972 
 
"Dortmunderin ja Kelpin luotsaama tuttu hilpeä kopla on jälleen vapaalla jalalla. Hohtoidean esittää Kelpin veljenpoika Victor, entinen FBI:n mies. Pankkikeikkahan se on, kapitalistien ja siirtolaisten osakepankin väliaikainen pääkonttori, betonialustalle nostettu asuntovaunu. Ei mikään ole sen yksinkertaisempaa kuin hankkia kuorma-auto paikalle, kiinnittää asuntovaunu sen perään ja varastaa koko pankki yhdellä kertaa…"

Grillibaarin varastohuoneessa kokoontuvat jälleen vanhat tuttavukset. Laiha, nuutuneen ja väsyneen näköinen Dortmunder, alati innokas autovaras Kelp ja sopivia ajoreittejä miettivä autokuski Murch. Tällä kertaa mukana ovat myös Dortmunderin asuinkumppani May, Murchin äiti ja Kelpin veljenpoika Victor, entinen FBI mies. Tarkoituksena on ryöstää 15m pitkä ja 4m leveä väliaikainen pankkirakennus. Huvittavassa tarinassa koplaa yrittää saada kiinni mainiot poliisikapteeni Deemer ja luutnantti Hepplewhite. Westlake on hyvässä vedossa. Tarina alkaa Dortmunderin lipevällä huijausyrityksellä ja loppuu vauhdikkaasti. Siis vauhdikkaasti…!

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1974: "Monilla nimillä ja moneen tapaan kirjoittava Donald E. Westlake on silmissäni tämän hetken jännityskirjailijoiden kärkinimiä, ja ilahduttavan nopeasti puoleen tusinaan (varhemmat kioskikirjat mukaan lukien) karttuneen käännösnipun parhaimmistoa puolestaan on tämä "Ottakaa pankki kiinni!" Kysymyksessä on enemmän veijariromaani kuin dekkari, samantyyppinen ja samoja henkilöitä käsittelevä kuin "Kuuma kivi", niin Sapo-sarjaan kuin molemmat onkin sijoitettu. Kummassakin kirjassa Westlaken koominen fantasia toimii yhtä tehokkaasti sekä kielen että tilanteiden tasolla, ja kummassakin on kysymys pikemminkin yrityksestä suorittaa mahdottomalta tuntuva tehtävä kuin varsinaisesti rikoksesta - siksi hiukan vierastankin takakannen puhetta "hilpeänkarmeasta gangsterijoukosta". Westlake on väkivallattoman jännityksen taitaja, jonka tämänkertainen tehtävä on ollut kertoa hyvä tarina mahdollisimman hyvin."

193. Westlake, Donald: Ihmisryöstön käsikirja

Donald Westlake
Ihmisryöstön käsikirja 
WSOY 1976 - Sapo 193
Jimmy The Kid 1974

"Dortmunderin rikollisremmin leipä ei totisesti ole leveä, mitä nyt tuhruista pikkukeikkaa hengen pitimiksi. Vaan annas olla kun ikuinen haaveilija Kelp saa käsiinsä dekkarin, jossa mitä tyylikkäin lapsenryöstö on suunniteltu ja toteutettu viimeistä piirtoa myöten. Yksinkertaista. Löydetään lapsi, ryöstetään se, ja toimitaan täsmälleen kuten kirjassa. Mutta kun valittu pikkukundi osoittautuukin ihmelapseksi, terävämmäksi kuin psykiatrinsa, rosvoista puhumattakaan, on tosipaikka taas kerran himpun verran kirjan oppeja konstikkaampi. Lukijalla on hauskaa, onhan vauhdin takana Westlake. Eikä kidnapatullakaan kovin tylsää ole.”

Dortmunder koplineen tekee taas mielestään nerokkaan keikan. Ja kuten tavallista, kaikki ei mene ihan putkeen vaikka Kelpillä on tällä kertaa ihan kirjalliset ohjeet...

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1976: "Veijariromaanin muotoinen dekkari saman tekijän 'Kuuma kivi' ja 'Ottakaa pankki kiinni!' tarinoitten tapaan ja niiden henkilöitä käytellen. Tässä kirjassaan tekijä pitäytyy lapsenryöstön teemaan ja kääntää sen päälaelleen: ryöstettävä osoittautuu yliteräväksi ihmelapseksi, joka helposti jallittaa vähäisemmällä järjellä varustetut ryöstäjänsä näitten omistamasta "ihmisryöstön käsikirjasta' huolimatta. Terävää parodiaa, älykästä huumoria, westlakemaista jännitystä ja tilannekomiikkaa rintarinnan."

213. Westlake, Donald: Älkää ampuko baarimikkoa

Donald Westlake
Älkää ampuko baarimikkoa 
WSOY 1977 - Sapo 213
The fugitive pigeon 1965

"Tyhjäntoimittaja, pummi, nahjukseksi syntynyt! Charlie Poole myönsi sen itsekin kokeiltuaan yhdessätoista työpaikassa kolmen vuoden aikana. Koko pienen ikänsä hän oli roikkunut äitinsä niskoilla kunnes Al-eno hankki hänelle sellaisen homman joka oli kuin luoto Charlieta varten, lokoisan leipäpuun pikku kapakan hoitajana syrjäisessä Brooklynin kolkassa. Rentoa television katselua, vain jokunen mukava asiakas rupattelukaverina. Kunpa tämä olisi vain jatkunut, mutta ei. Eräänä yönä sulkemisaikaan baariin astui kaksi karskia tyyppiä ja läjäyttää pötään eriskummalisen käyntikortin. Kiiltävä pistooli suu täynnä kuolemaa osoittaa suoraan päin Charlie-parkaa. Kivikova rikollisjärjestö on merkinnyt sukulaispojan nimen tapettavien kirjoihin."

Charlien lokoisat olot vaihtuvat pakosalla oloon mafian nitistäjien saavuttua. Tässä varhaisessa Westlakessa ei vielä ole Dortmunderia kavereineen, mutta huumoria ja yllättäviä juonen käänteitä on jo tässäkin.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1978: "Joskus pelkää kustantajankin puolesta, ihan totta. Tämä Donald E. Westlake ei ilmeisesti ole vieläkään tehnyt meillä sitä läpimurtoa jonka ansaitsisi, mutta silti sitkeä kustantaja jaksaa käännättää häneltä niin uusia kuin vanhojakin teoksia. Molempia onneksi riittää. Tämä baarimikkojuttu on jo yli kymmenvuotias, ja kohta sen jälkeen Westlake julkaisi tähänastisen huippunsa, romaanin Minäkö vakooja! (1966, suom. 1973). Älkää ampuko baarimikkoa on Westlaken ystäville ilmiselvästi vakoojaromaanin karumpi esityö, mutta yleisesti ottaen se on hauska ja jännittävä muunnelma kirjoittajan suosimasta antisankari-teemasta. Ruvetaan siis mainosmiehiksi: yrittäkää löytää Westlake, vaivanne palkitaan."

228. Westlake, Donald: Ruumis kuin ruumis, hauta kuin hauta

Donald Westlake
Ruumis kuin ruumis, hauta kuin hauta 
WSOY 1978 - Sapo 228
The Busy Body 1966

”Mitä tehdä kun vastikään hautaan laskettu ruumis katoaa arkusta, varsinkin kun kadonneen ruumiin yllä on sininen puku, takki, jonka vuoriin on ommeltu neljännesmiljoonan arvosta hepoa eli heroiinia? Järjestön pomo Nick Rovito on ylenpalttisen kiinnostunut takista, mutta niin on joku muukin, sillä hautaustoimisto kieroilee, ilmiantajat puhuvat puppua, poliisi töppäilee ja naiset, tietenkin, pelaavat omaan pussiinsa. Nick Roviton oikea käsi, Aloysius Eugene Engel, huomaa joutuneensa todelliseen hullunmyllyyn. Etenkin kun joku vielä vannomalla vannoo, ettei puku vainajan yllä suinkaan ollut sininen, vaan ruskea…” 

Muuten ihan ketterä ja hauska kirja, mutta päähenkilönä on mafian heppu. Mieluiten seikkailisin jonkun rehellisen päähenkilön kanssa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979: "Perinteisen salapoliisiromaanin tunnus on varmaan vahingossa luiskahtanut tämän Sapo-niteen takakanteen: ei Westlake toki perinteinen ole. Uusin suomennos on alkuaan peräisin vuodelta 1966 ja kuuluu siis kirjailijan alkutuotantoon. Mestariteoksiin siitä on vielä matkaa, mutta oman makaaberin lajinsa, murhafarssin, edustajana tämäkin nide on virkeä ja nautittava, erityisen sopiva luettavaksi näinä jännityskirjallisuuden murheenvuosina. Sääli ettei Westlaken ponnistus riittänyt tuhoamaan mafiakirjallisuuden totisia markkinoita - vai oliko mainio parodikko liikkeellä liiankin varhain"

276. Westlake, Donald: Kukaan ei ole täydellinen

Donald Westlake
Kukaan ei ole täydellinen 
WSOY 1982 - Sapo 276
Nobody’s Perfect 1977

”Rikas taiteenkeräilijä Arnold Chauncey palkkaa porukan varastamaan suunnattoman arvokkaan öljymaalauksen upeasta kaupunkiasunnostaan Manhattanilla. Suunnitelma on idioottivarma: Chauncey nostaa vakuutusrahat, maksaa pojille näiden ammattitaitoa vastaavan korvauksen ja saa samalla rakkaan taideteoksensa näppärästi takaisin. Tästä suunnitelmasta Westlake kehittelee autuaallisen maukkaan jännärisopan ammattitappajineen kaikkineen. Dortmunderin koplan urotyöt saavat huumorintajuisen Sapo-ystävän jälleen kerran kihertämään naurusta.” 

Kaikki menee tietysti pieleen ja mukaan sotkeutuu taideväärentäjä ja skotlantilainen heppu, joka saa teoksen sattumalta haltuunsa. Kelp ja Dortmunder matkustavat Lontooseen saadakseen taulun takaisin. Loppukohtaus näytellään skotlantilaisen linnan raunioilla haarniskoihin pukeutuneina.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1983: "Ainakin "Kuumasta kivestä" ja "Ihmisryöstön käsikirjasta" tuttu epäonninen rikolliskopla on tällä kertaa moninkertaisen taidehuijauksen asialla ja joutuu tapojensa mukaisesti mukaan moninaisten sattumusten hullunmyllyyn, mistä heidän kyvyillään ja taidoillaan ei kunnialla selviydytä. Aivan edellä mainittujen riemastuttavuuden asteelle ei tässä yletytä, vai alkaako itse perusasetelma jo hieman toistaa itseään. Tekijän keksijänilo poimii kyllä tässäkin yllätyspisteitä tililleen, ja esim. koplan joulunvietto kaikessa pikkuporvarillisuudessaan on nauruhermoja mieluisasti kutkuttava suvantovaihe. Omassa tekijänlajissaan Westlake on edelleen valioluokkaa."

319. Westlake, Donald: Apua minua pidetään vankina

Donald Westlake
Apua minua pidetään vankina 
WSOY 1988 - Sapo 319
Help, I Am being Held Prisoner 1974

"Harry Künt rakastaa kepposia. Missä ikinä hän liikkuu, hänen jäljiltään löytyy räjähtäviä savukkeita, vuotavia laseja, muovisia koiranläjiä ja narahtelevia istuintyynyjä. Mutta siinä Harry menee liian pitkälle, kun hän laittaa alastoman mallinuken maata retkottamaan vilkasliikenteisen tien laitaan pysäköidyn autonsa konepellille. Seurauksena on ketjukolari, josta monta ihmistä, joukossa kaksi Yhdysvaltain kongressin edustajaa, joutuu sairaalaan ja Harry itse osavaltion kuritushuoneeseen. Täällä Harry osuu pahasti erään kovanaamakoplan tielle ja hänet pakotetaan apuriksi suuren luokan ryöstösuunnitelmaan. Nyt ovat hyvät kepposet tarpeen."

Künt (siinä on umlaut...) on mies, joka ei ole tehnyt mitään rikollista ja nyt hänet pakotetaan rikokseen. Kuukausitolkulla hän kykenee tekemään konnien aikeet tyhjiksi, mutta lopulta mikään ei enää auta, ryöstö tehdään. Lopputuloksena on kuitenkin se, että vankila tekee hänestä yhteiskuntakelpoisen ihmisen - kepposet saavat jäädä.

389. Westlake, Donald: Sydämen asia

Donald E. Westlake
Sydämen asia 
WSOY 1995 - Sapo 389
Levine 1984

“Kuusi kertomusta rikospoliisin työstä. Brooklynin 43. poliisipiirin lyhyt ja vanttera rikosetsivä Abraham Levine on luonteeltan rehti ja vähäpuheinen. Hän on ollut 53-vuotisesta elämästään 24 vuotta poliisina ja kahdeksan vuotta sydänkohtauksen partaalla. Tarinoissa opiskelijanuorukainen ilmoittautuu parhaan ystävänsä murhaajaksi, menestyvä liikemies uhkaa päättää päivänsä hyppäämällä kuudennesta kerroksesta kadulle, laitakaupungin sekatavarakaupassa tapahtuu ryöstömurha, ja pieni tyttö syyttää äitiänsä murhaajaksi. Kahdessa viimeisessä kertomuksessa Levine joutuu keskelle mafiamiesten välienselvittelyä. Monenlaista kuolemaa nähneelle, kivulloisen sydämensä pysähtymistä pelkäävälle Levinelle on kehittynyt omaperäinen asenne kaikkia niitä kohtaan, jotka suhtautuvat pinnallisesti kuolemaan, etenkin murhaan. Siksi hänen tapansa ratkaista rikos on monesti yllättävä.”

Tähän kirjaan on koottu rikosetsivä Levinestä kertovia novelleja. Varhaisin on peräisin vuodelta 1959 ja se julkaistiin Alfred Hitchcock’s Mystery Magazinen joulukuun 1959 numerossa. Kahta viimeistä, 1980-luvulla kirjoitettua lukuun ottamatta muut ovat peräisin 1960-luvulta. Tarinoissa ei ole sitä vinksahtanutta huumoria, jota Westlaken romaaneissa on. Nämä ovat juuri Mystery Magazine – tyylisiä kertomuksia.

416. Westlake, Donald: Pahimmassa tapauksessa

Donald Westlake
Pahimmassa tapauksessa 
WSOY 1999 - Sapo 416
What's the Worst That Could Happen? 1996

”Dortmunder ja Gus tekevät "varman" keikan öykkärimiljonääri Max Fairbanksin taloon. Sen pitäisi olla tyhjillään konkurssin vuoksi, mutta lemmenyötä viettämään murtautunut isäntä yllättää Dortmunderin, soittaa poliisit ja mielestään hyvänä vitsinä takavarikoi Dortmunderilta sormuksen. Dortmunder vannoo kostavansa nöyryytyksen ja hankkivansa takaisin myös sormuksen, vaikka se on arvoton. Eri puolilla säntäilevän Fairbanksin tavoittamiseksi tehdään useita huolellisia suunnitelmia ja yrityksiä. Niissä ovat mukana myös Andy Kelp ja hänen uusi naisystävänsä, joka huomaa joutuneensa hienoista seurapiireistä uuteen ja hämmentävään "seurapiiriin". Tarina sormuksesta leviää Dortmunderin ystävien keskuudessa. Niinpä peräti kahdenkymmenen hengen iskuryhmä lähtee hoitamaan hommaa Las Vegasiin.”

Konnat ovat tyrmistyneitä. On ennekuulumatonta, että ”rehellinen” ihminen varastaa konnalta. Eihän sellaista sovi tehdä. Kirjan pohjalta on tehty elokuva, joka tekee anteeksiantamatonta vääryyttä tarinalle ja varsinkin Dortmunderille. Dortmunder on apean näköinen, laiha ja nuhjuinen tyyppi, eikä afrokampauksinen hulivili.

423. Westlake, Donald: Tappoaikaa

Donald Westlake
Tappoaikaa 
WSOY 2003 - Sapo 423
Killing Time 1961

"Korruption siivoaminen on likaista touhua, toteaa yksityisetsivä Tim Smith, kun viereen kaatuu mies toisensa jälkeen – kuolleena. Tim Smith on pienen Winstonin kaupungin ainoa yksityisetsivä, ollut sitä vuosikausia. Homma sujuu ja tasapaino vallitsee, koska Tim tuntee kaupungin silmäätekevät ja isokenkäiset. Kaupunkiin on saapunut Puhtaan hallinnon kansalaisjärjestön jäsen siistimään Winstonin hallintoa lahjuksien otosta, suojelurahastamisesta, laittomasta vedonlyönnistä. Koko kaupunki on sekaisin, jokainen pelkää tulevansa ilmiannetuksi. Sekö syynä kaikesta perillä olevan yksityisetsivän vainoon? Kun Tim pääsee jyvälle vihamiehestään, alkaa kaupungin kaduilla karmea teurastus. Siinä ryvettyvät kaikki. Vauhdikas, yllättävä, sarkastinen ja nokkela – suomentaja Kalevi Nyytäjä on jälleen tehnyt oivallista työtä."

Teurastusta amerikkalaiseen malliin. Westlakelta olisi odottanut parempaa. Kerronta on kyllä sutjakkaa ja juoni etenee hyvin, mutta tappaminen yököttää.

440. Westlake, Donald: Huonompi juttu

Donald Westlake
Huonompi juttu 
WSOY 2006 - Sapo 440
Bad News 2001

”Ammatistaan ylpeä murtovaras John Dortmunder tulee pieleen menneen keikan takia suostuneeksi ystävänsä Andy Kelpin järjestämään puuhaan, jossa tarvitsee vain kaivaa arkku haudasta ja vaihtaa se toiseen. Ruumiillinen työ on homman haittapuolia, mutta onhan se sentään laitonta. Pian ystävykset ovat keskellä vauhdikasta pyöritystä, jossa arkut, haudat ja hautakivet vaihtuvat useampaankin kertaan, eikä lakituvaltakaan vältytä. Tavoitteena on todistaa Pikkusulka-nimeä käyttävä nainen viimeiseksi pottaknobbee -intiaaniksi – joskaan kukaan ei ole liikkeellä pelkästä sukurakkaudesta. Ja kun kaikki lopulta näyttää ratkeavan parhain päin, on Dortmunderin onnettarella takataskussaan vielä mojovia yllätyksiä. Hykerryttävän westlakemaista menoa!”

Tavanomaisia latuja kulkeva Westlaken konnajuttu. Kaksi huijaria ja Pikkusulka (huijaritar hänkin) tavoittelevat intiaanien ylläpitämää pelikasinoa rahoineen. He palkkaavat Dortmunderin ja Kelpin lapiomiehiksi ja aikovat päästä näistä sitten eroon. Nämä osoittautuvatkin ammattimiehiksi joita ei niin vain huijata. Alkuperäiset huijarit pelataan pois pelistä ja loppu keikasta tehdään Dortmunderin aivoilla. Kaikki menisi muuten hyvin, mutta kasinon nykyiset pyörittäjät ovat huijareita hekin – ja kaiken lisäksi typeryksiä jotka polttavat koko paikan poroksi.

444. Westlake, Donald: Turmion tiellä

Donald Westlake
Turmion tiellä 
WSOY 2007 - Sapo 444
The Road to Ruin 2004

"Monimiljonääri Monroe Hall istuu maatilallaan tiukkojen turvatoimien takana, koska on bisneksillään saattanut monet puille paljaille. Pari sijoittajaa ja kolme työttömäksi jäänyttä duunaria aikoo puristaa häneltä näissä kupruissa menettämänsä rahat takaisin korkojen kera. John Dortmunder ystävineen puolestaan suunnittelee kähveltävänsä Hallin mittavasta antiikkiautokokoelmasta parhaat päältä. Turmion tiellä riittää tungosta, eikä sen kulkijoilla ole sen mutkista karttaa.“

Westlake alkaa toistaa itseänsä. Kaikki edellisistä kirjoista tutut vitsit ovat mukana nytkin. Mitään uutta ei tässä tarinassa ole. Jotenkin valju oli loppukin.