Liian monta asiakasta
WSOY 1981 – Sapo 265
Too Many Clients 1960
"Nero Wolfen pankkitili osoittaa taas kerran laskusuuntaa. Pelastava asiakas ilmestyy nuhruisen miehen hahmossa yksityisetsivän toimistoon esitellen itsensä suuryhtiön toimitusjohtajaksi. Wolfen apulainen Archie Goodwin innostuu, mutta ilo on lyhytaikaista. Teollisuusjohtaja löydetään pian murhattuna. Asiakas on menetetty, mutta Archie ryhtyy tutkimaan juttua omin päin. Hän löytää salaisen lemmenpesän, jonka ympärillä sikiää toinen toistaan värikkäämpiä asiakkaita. Kaikki ovat sotkeutuneet samaan vyyhteen. Yllätykselliset käänteet ja vaihtuva ihmisgalleria tekevät tästä Wolfen tapauksesta tavallista vauhdikkaampaa seurattavaa"
Tarina etenee totutun Wolfe -kaavan mukaan, mutta Stout onnistuu tässä keskinkertaista paremmin.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1981: ”Pidän Rex Stoutista, mutta joskus ihmettelen miksi. Tietysti säännöllisesti kohdattavat vakiohahmot ja perustilanteet luovat tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta, ja tietysti Stout kirjoittaa hyvin, mutta joskus hän ei kerta kaikkiaan jaksa innostua ihmisistään. Nero Wolfen ja Archie Goodwinin ympärillä pyörii nyt suomennetussa, rakenteeltaan siistin mallikelpoisessa dekkarissa kovin etäiseksi jäävää väkeä, sellaista josta ainakaan minä en varsinaisesti riennä etsiskelemään sen enempää murhattavia kuin murhaajiakaan. Jäljellä on kuitenkin Stoutin kyky hallita aivan pienet, jännitystä luovat yksityiskohdat - ajattelen esimerkkinä Archien käyntiä lehden arkistossa ja sen tulosten muutamaa sivua myöhemmin tapahtuvaa paljastamista - sekä vankalla rutiinilla pyörittää moitteetonta koneistoaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti