14.8.2018

226. Christie, Agatha: Kuoleman koira

Agatha Christie
Kuoleman koira

WSOY 1978 - Sapo 226
The Hound Of Death 1933

”Agatha on yliluonnollisella tuulella näissä toinen toistaan kihelmöivämmissä mysteereissä, joissa pelataan kuudennen aistin, ennakkoaavistusten, intuition ja spiritismin alueilla. Kuolema kolkuttaa joskus täysin selittämättömänä, kuten pikku Geoffreyn tapauksessa, ja tuhoa tuottavat voimat pääsevät valloilleen belgialaisen nunnan salaperäisten henkisten kykyjen ansiosta. Mutta yhtä usein outojen tapahtumien takaa paljastuvat kylmästi suunnittelevat aivot, jotka punovat juoniaan liian pitkään eläneen perintötädin tai hankalan perheenjäsenen päänmenoksi.”

Kirja sisältää 12 tarinaa: Kuoleman koira, Punainen varoitusmerkki, Neljäs mies, Mustalainen, Lamppu, Radio, Syyttäjän todistaja, Sinisen ruukun arvoitus, Sir Arthur Carmichaelin omituinen tapaus, Siipien kutsu, Viimeinen istunto, SOS.

Aika lailla huono maku jäi tästä kirjasta. Ne tarinat menettelivät, joissa vain huijattiin mukamas yliluonnollisilla asioilla (Radio, Syyttäjän todistaja, Sinisen ruukun arvoitus, SOS). Vastenmielisiä olivat ne, joissa uskoteltiin kummallisten henkimaailman ilmiöiden todellisuuteen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979: "Tässä kertomustusinassa Christie osoittaa taitojaan aihealueella, johon hän harvemmin tuotannossaan kajosi. Kertomusten käyttövoimana on tässä sikermässä lähes aina jokin ns. yliluonnollinen tekijä, okkultinen piirre, telepatia, enne tms. Aina selitys ei kuitenkaan ole peräisin henkimaailmasta vaan hyvinkin konkreettiseen todellisuuteen kuuluvasta rikollisesta teosta tai kummittelun ja todellisuuden arvoituksellisesta yhteenliittymästä. Mielestäni tämä sikermä oli jännittävämpi ja eloisampi kuin muutamat muut hänen lyhytmuotoisia salapoliisikertomuksia sisältävät valikoimansa, ja kertomusten teknisenä rakentajana hän on ihailtava."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti