Norsun muisti
WSOY 1973 - Sapo 267
Elephants Can Remember 1972
”Aina vain Agatha – 82 ikävuotta, 82 kirjaa! Norsun muisti on hänen uusimpansa, kirjoitettu vuonna 1972. Aiheena on toistakymmentä vuotta sitten tapahtunut murhenäytelmä, ikääntyneen, sopuisan avioparin kaksoisitsemurhaksi julistettu kuolema. – Miksi he tekivät sen? Salainen suhdeko jommallakummalla, vai loivatko vanhat synnit varjonsa? Asia tulee ajankohtaiseksi kun eräs vastenmielinen, komenteleva naisihminen haluaa välttämättä tietää kumpi suoritti surmatyön, kenraali vai rouva Ravenscroft. Ihme ja kumma miksi asia häntä kiinnostaa, siitäkin huolimatta, että hänen rakas poikansa aikoo naida kuolleen avioparin tyttären.
Dekkarikirjailija Ariadne Oliver ryhtyy tutkimuksiin vastahakoisesti mutta on vauhtiin päästyään nokkelampi ja virkeämpi kuin aikoihin. Hänen osansa tässä jutussa on ’norsujen metsästäminen’, hyvämuististen henkilöiden etsiminen ja haastatteleminen. Perimmäisten salaisuuksien jäljille pääsee kuitenkin vasta Hercule Poirot johtolankoinaan muun muassa pureva koira ja neljä peruukkia.”
Joissain toisissa kirjoissa Agatha on kuvannut rouva Oliverin paljon herkullisemmin. En oikein tiedä miksi kirja ei minua kovin innostanut. Ehkä Agatha kirjoitti jo vanhalla rutiinilla tai sitten minä jo malttamattomana vilkuilin pöydälläni odottavaa Victor Canningin kirjaa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1973: "Vanhan kaksoisitsemurhaksi tulkitun tapauksen selvittely muodostaa punaisen langan dekkarissa, joka Agatha Christielle ominaisin juonikuvioin ja symbolein johdattelee lukijaa ratkaisumallista toiseen. Joitakin tärkeitä johtolankoja punotaan juoneen turhankin varhain, ja tapahtumien oikea kulku on vaarassa niiden avulla paljastua lukijalle tarpeettoman aikaisin. Kirjailijan jäntevimpään satoon verraten jää myös loppuratkaisu kapeaksi ja muutama lukijan kannalta lupaava juonenpää käyttämättä. - Toki osaavaa ja lukukelpoista Christietä, mutta paras voima eittämättä puuttuu."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti