Seikkaileva jälkiruoka
WSOY 1984 - Sapo 284
The adventure of the Christmas pudding 1960
“Viisi ennen suomentamatonta jännityskertomusta. Nimikertomuksessa Seikkaileva jälkiruoka Hercule Poirot selvittää historiallisesti arvokkaan rubiinin katoamisen. Hercule Poirot on pääosassa myös tarinoissa Rakkina toisten jaloissa, Uni ja Espanjalaisen kirstun arvoitus, jossa hän omasta mielestään on parhaimmillaan. Neiti Marplea puolestaan on miellyttänyt aina hänen oma tarkkanäköisyytensä tarinassa Greenshawin hassahdus, jossa ovelasti suunnitellun murhan uhriksi joutuu merkillisen talokummajaisen erakkomainen omistajatar. Agatha Christie itse on tehnyt kirjan esipuheen.”
Seikkaileva jälkiruoka vie lukijan joulutunnelmiin. Esipuheessa Agatha muistelee lapsuutensa jouluja Pohjois-Englannissa. ”Jouluruokaa oli suunnattomasti. Osterikeitto ja piikkikampela menivät kurkusta alas ilman suurempaa intoa, mutta sitten saapuivat paistettu kalkkuna, keitetty kalkkuna ja valtava häränpaisti. Sitten söimme luumuvanukasta, joulutorttuja, sokerikakkua ja jokaista muuta lajia jälkiruokaa. Iltapäivällä söimme herkeämättä suklaamakeisia. Voi että se oli riemun päivä: aamulla ’sukat’ sängyn päädyssä, sitten kirkko ja kaikki jouluvirret, jouluillallinen, lahjat ja lopulta kuusen kynttilöiden sytyttäminen!”
Rakkina toisten jaloissa sijoittuu Mon Reposiin – ei kuitenkaan Viipuriin, vaan lady Astwellin kartanoon. Tämän novellikokoelman tarinat ovat siis: Seikkaileva jälkiruoka (Poirot), Espanjalaisen kirstun arvoitus (Poirot), Rakkina toisten jaloissa (Poirot), Uni (Poirot), Greenshawin hassahdus (Marple). Kyseessä on viisi mukavaa salapoliisitarinaa, keskinkertaisia Agatha Christien tasoa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1984: "En kuulu niihin Agatha Christien palvojiin, joiden mielestä on ollut tarpeen, että kohta lähes jokainen tämän "kuningattaren" henkäys ja hönkäily on suomennettu, sillä paremmat ja huonommat hetkensä on huipuillakin, ja itse olisin suonut vaihteeksi muidenkin kukkien kukkia myös tällä salapoliisikirjallisuuden saralla. Tämä viiden kertomuksen sarja on mielestäni varsin epätasainen ja täti Agathan esipuhe väkinäinen ja sitelijäksi jouluisen makeileva. Kolme viimeistä jutelmaa unohtui jo lukemalta, ja hitaasti eteneviä olivat tässä Poirot-ratkaisutkin, vaikkei tekijän rautaista ammattitaitoa sinänsä moittisikaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti