Golfkentän murha
WSOY 1985 - Sapo 292
Myös Otava 1943
The murder on the links 1923
“Salaperäinen eteläamerikkalainen liikemiesmiljonääri P.T. Renauld lähettää Ranskasta hätäisen avunpyynnön, mutta tikarikätinen kuolema on nopeampi kuin mannermaan pikajuna, joka kiidättää Hercule Poirotin Lontoosta Merlinvillen pikkukaupunkiin, Renauldin suureen huvilaan meren rannalla. Miljonäärin arvoituksellinen murha laukaisee yllätyksellisen tapahtumien sarjan, jossa murha johtaa murhaan, petos petokseen ja häikäilemättömään kiristykseen. Mutta jo alusta pitäen Poirot kiinnittää huomiota kahteen seikkaan: kelloon, joka edistää aivan liikaa, ja merkillisen pitkään päällystakkiin murhatun miehen yllä.”
Tämä hauska kirja on järjestyksessä toinen Agatha Christien Poirot -tarina. Kertojana on Poirotin ystävä, kapteeni Hastings ja hän kuvaa pappa Poirotia näin: ”Varsin omalaatuinen pieni mies! Pituus metri kuusikymmentä senttiä, munanmuotoinen pää hiukan kallellaan, silmät jotka loistivat vihreinä hänen kiihottuessaan, ja sotaisen jäykät viikset – suunnattoman arvokkuuden vaikutelma! Hänen ulkoasunsa oli siisti ja keikarimainen. Kaikenlainen siisteys oli hänen ehdoton intohimonsa. Järjestys ja järjestelmällisyys olivat hänen jumalansa. Hän ei antanut paljoakaan arvoa jalanjälkien ja sikarintuhkan kaltaisille ulkonaisille johtolangoille, vaan väitti, etteivät ne sinänsä koskaan auttaisi salapoliisia ratkaisemaan ongelmaa. Sitten hän koputti järjettömän itsetyytyväisenä munanmuotoista päätään ja huomautti äärimmäisen tyytyväisesti: - Todellinen työ, se tapahtuu täällä. Pienet harmaat solut – muista aina pienet harmaat solut, mon ami.”
Ranskalainen, uuden koulukunnan mestarietsivä Giraud tutkii murhaa ja konttaa pitkin lattioita nuuskien johtolankoja. Hän ja Poirot käyvät eräänlaista kaksintaistelua tutkiessaan rikosta. Lopulta ylimielinen Giraud kärsii tappion ja saa hermokohtauksen. Hastings puolestaan rakastuu Tuhkimoon ja kirja päättyy Hastingsin ja Cinderellan suudelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti